Lue keskustelun säännöt.
Miksi ihminen sanoo haluavansa nähdä mutta ei käytännössä koskaan sovi
27.07.2009 |
Ok, ymmärrän että monesti "nähdään joskus" on enemmän kohteliasta smalltalkia kuin tosissaan tarkoitettua.
Mutta mitä pitäisi ajatella esimerkiksi nyt eräästä sukulaisesta joka tavatessa (harvoin) heittää aina jotakin näkemisestä, ihan oma-aloitteisesti siis, ja saattaa konkretisoidakin asiaa tyyliin leikkipuistossa x, meillä pelaamassa jalkapalloa, voisi mennä Korkeasaareen ym.
Sitten kun laitan tekstarin tai mailin joskus että mennäänkö silloin ja silloin, niin joko
a) en saa vastausta ollenkaan
b) se tulee niin myöhässä että olen jo ehtinyt tehdä muita suunnitelmia ehdotettuun ajankohtaan
c) ei sovi
Tämä on toistunut lukuisia kertoja. Miksi näytellä että haluaisi nähdä ja jopa puhua jostakin menosta yhdessä, jos ei kuitenkaan todellisuudessa halua tavata?
Kyseinen sukulainen asuu ulkomailla mutta käy tiheään Suomessa. Ja molemmilla meillä on lapsia.
Päätin että lopetan aloitteiden tekemisen hänen suuntaansa NYT. Jos hän haluaa nähdä, hän varmasti ottaa yhteyttä. Lasten takia sääli kun eivät opi tuntemaan sukulaisiaan, mutta maailma on ihmisiä täynnä.
Kommentit (22)
ja kun tulee Suomessa käymään, niin tapaa niitä kaikista tärkeimpiä ihmisiä. Ja sitten ei sinulle jää aikaa. Eli hän varmaan haluaisi tavata, mutta sitten sitä aikaa ei vain löydy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vaatii yllättäen enemmän, perhekuviot jne. Aina ei ole mahdollista suunnitella elämä etukäteen ja toteuttaa se just suunnitelman mukaan. Luulen että sukulaisellasikin on ihan oikeasti halu ja tarkoitus tavata.
sitä, että pitäisivät yhteyttä kavereihin vaikka haluaisivatkin. Tunnistan samoja merkkejä ikävä kyllä itsestänikin.
"voi kun kiva nähdä. mitä teille kuuluu. ihanaa." pälälässyä. Ei siis tarkoita mitään. Kuuluu vaan joidenkin tapoihin. Voit myös ottaa saman linjan: "ai kun ihanaa nähdä teitä. miten te voitte. ai kun kiva. ihanaa."
ja kun tulee Suomessa käymään, niin tapaa niitä kaikista tärkeimpiä ihmisiä. Ja sitten ei sinulle jää aikaa. Eli hän varmaan haluaisi tavata, mutta sitten sitä aikaa ei vain löydy.
Yksi ns ystäväni on tehnyt jo muutaman kerran tuon, että on sovittu etukäteen että nähdään kun hän tulee Suomeen. Sitten hän soittaa ja luettelee ihan hervottoman listan missä ramppaa ja mitä tekee sen koko kaksiviikkoisen ja sitten lopetetaan "mutta soitellaan sitten kun seuraavan kerran tulen". Eli tuota seuraavaa kertaa ei minun puolelta ainakaan tule, kun ei käy niin ei käy.
Samoin yksi kaveri oli ollut loman samalla paikkakunnalla kuin minä (itse en tiennyt tuota, hän kyllä oli tietoinen missä lomamme vietämme). Sitten puhui jälkeenpäin että voi että kun olisi ollut kiva nähdä mutta jos sitten vaikka ensi kesänä?
Ymmärrän että ihmisillä on paljon menoja mutta miksi puhua ihan skeidaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kunnes tajusin, etten ehdi millään tavata kaikkia haluamiani henkilöitä.
Eli "puhuin" nk lämpimikseni... Toisilla sellainen jatkuu läpi elämän. Olen itse läksyni oppinut ja sanonutkin suoraan, kuinka mukava olisi tavata, mutta en vain taida ehtiä. Ja päätän tapaamisen sanoihin "Oli kuitenkin nyt kiva törmätä/nähdä/tavata/kuulla sinusta näin lyhyestikin.".
Eräs lähisukulainen harrastaa kanssa tuota edellisen mainitsemaa voivottelua. Sama jatkunut 30 vuotta. Mitään vain ei saa aikaiseksi, ei ehkä oikeastaan haluakaan, voivottelu on vain tapa, jonkinlainen "jälkiajatus".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pidän yhteyttä niihin ystäviin, joiden kanssa yhteydet ovat vastavuoroisia. On ollut niitä kaveriporukan peräriippoja, joille ikinä ei mikään käy ja jotka peruvat yhteiset tapaamiset viime tipassa.
En soittele heille väkisin, jos joku näistä saamattomista saa joskus aikaiseksi ehdottaa jotain itse, niin sitten sovitan sen kalenteriini.
Itse pyrin yleensä vastaamaan ihmisten tapailuehdotuksiin hyvissä ajoin ja pitämään sovituista menoista kiinni. Joskus joutuu vähän sumplimaan, mutta jatkuvia ohareita en toivottavasti tee kenenllekään.
Taitaa olla ihan niin että suomalaisen luonteenlaatuun ei smalltalkki sovi. Puhutut jutut pitää toteuttaa tai muuten välit poikki, perkkele.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Taitaa olla ihan niin että suomalaisen luonteenlaatuun ei smalltalkki sovi. Puhutut jutut pitää toteuttaa tai muuten välit poikki, perkkele.
En mä ole vielä tottunut paskanpuhujiin.
olen kokenut samaa kuin ap.
En enää pidä väkisin yhteyttä niihin ihmisiin. Jos meidän perheemme mahtuu joskus heidän kiireiseen aikatauluunsa, on heidän vuoronsa ottaa yhteyttä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että ehkä ystäväsi on yksinkertaisesti vain saamaton.
Antaa "katteettomia" lupauksia. Äitini on samanlainen joissain asioissa; suunnittelee kamalasti, muttei kuitenkaan saa mitään aikaiseksi.
että minusta on AIDOSTI mukava nähdä kavereita ja sukulaisia, mutta elämäni on hyvin hektistä.
Mielelläni en tee suunnitelmia tulevaisuuteen, koska en tiedä "mitä tapahtuu" silloin. Soitan kun hyvä hetki on, mutta harvalle tietenkään silloin sopii kun lyhyellä varoitusajalla kysyn. Tämä ok.
Mutta itse perun (tai PERUIN) sovittuja tapaamisia (jos tehty paria viikkoa aiemmin, enää kyllä niitä sovi...) sillä en yksinkertaisesti jaksanut aina mennä vaikka mieli teki.
Opiskelu, työt, kotityöt, lapset, parisuhde, jatkuvaa riittämättömyyden tunnetta kun mitään ei ehdi kunnolla tehdä. Ei ole kiva kahvitella kaverin tai sukulaisen kanssa jos koko ajan miljoona tekemätöntä asiaa jyskyttää takaraivossa :(
Ja toisinaan kun on täysi vapaapäivä (mies ja lapsen jossakin keskenään, ei opiskelua, ei töitä, kotikin siistissä kunnossa) haluaa vaan maata ja anuttia omasta rauhasta, eikä juosta tapaamaassa ihmisiä (jotka toki ovat rakkaita!)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta syynä hänen kohdalla on ilmeisesti se että on täysin alisteinen miehensä arvaamattomille aikatauluille.
Mies on täysin sitoutunut työhönsä ja sinne pitää tarpeen vaatiessa lähteä äkisti. Vaimo joustaa. Näin he ovat sen sopineet.
nähdään ensi viikonloppuna siskon pojan häissä, tiedän että hän siellä teatraalisesti voivottelee että ette sitten tulleet meidän kesämökillä käymään.
Oikeesti ei edes halua ketään vieraita sinne ja ranta on todella vaarallinen jyrkkä kalliorinne, joten lapsia saa vahtia tarkkaan. Mitähän sitä vastaisi, ettei vieraille jää mielikuvaa siitä että olen ilkeä ja koppava.
Minulla varsinkin matkatyön aikoihin oli semmoinen tilanne, että näin ystäviä joko sopimalla tapaamisia hyvissä ajoin etukäteen, tai sitten en ollenkaan. Ne kaverini, jotka tähän pystyvät, säilyivät mukana, koska tapaamisista pidettiin kiinni molemmin puolin.
Mutta monta kertaa ei jaksanut vaikka matkapäivien jälkeen viikonlopuksi sopia mitään. No lauantaina oli ihan turha yrittää nähdä ketään, koska kaikilla joko oli jo suunnitelmia tai sitten se oli tätä "njaa njoo ehkävoisjoo hmm" -yninää.
Toisaalta, ei minullekaan ole ongelma olla näkemättä niitä etäisempiä kavereitani. En sitten vaan lupaile heille liikoja että muka nähtäisiin.
ystävieni kanssa jotakin.
En oikein jaksaisi kuluttaa vähäistä vapaa-aikaamme vaan istuskeluun sohvalla. Mieluummin lähtisin kavereiden kanssa vaikka lasten kanssa leikkipuistoon jne. En millään viitsisi passata vieraita ja siivota heti sotkeentuvaa taloa juuri siksi kun kaveri piipahtaa.
Minusta on aidosti kiva tavata mutta huomaan että helposti tulee niitä "tekosyy-menoja", jos joku pyytää kylään. JOs joku pyytää vaikka lenkille niin johan löytyy kalenteristani tilaa.
Ihmisillä on niin erilainen aikakäsitys. Monella ulkomailla asuvalla on Suomessa käydessä aika tiukka minuuttiohjelma, että ehtii mahdollisimman monta ihmistä nähdä. Sellaiselle ihmiselle ei oikein sovi puolihuolimattomasti päivää ennen lähetetyt tekstiviestikutsut.
Minulla on n. 30 ihmistä joihin pidän aktiivisesti yhteyttä + vanhemmat ja muut sukulaiset. En ehdi millään nähdä jokaista ihmistä edes kuukausittain, sillä opiskelut ja kotityöt pitävät perheemme kiireisenä. Haluaisin viettää sosiaalisempaa elämää, mutta se ei yksinkertaisesti ole mahdollista tässä tilanteessa.
Sanon monille ihmisille, että nähdään joskus, koska sitä itsekin haluan. Sitten vaan tulee taas niin hektistä, että aika ei yksinkertaisesti riitä kenekään näkemiseen.
joka ei oikein pidä sinusta, syystä tai toisesta. Tämä voisi olla yksi syy.