Miksi en osaa tuhlata?
Olen elänyt lapsuuteni pihien vanhempien kanssa. Isältä ei koskaan herunut rahaa ja äidiltä sai vain kaikkeen välttämättömään. Ei puhettakaan kalliista harrastuksista tai matkustelusta tai muotivaatteista. Nyt kun rahatilanteeni on aikuisiällä muuttunut ihan päinvastaiseksi, en edelleenkään uskalla sitä käyttää. Shoppailukierrokselta tulen yleensä kotiin tyhjin käsin tai vain lapsille tehtyjen hankintojen kanssa. Onko tuo pihiys jotenkin siirtynyt minuunkin lapsuudenkodistani, kun koen koko ajan, että tuhlaaminen itseeni on pahasta? Vosikohan tästä opetella pois?
Kommentit (2)
ja varmaan syy siihen löytyy lapsuuden kodin köyhästä yh-äidistä :) Tosin mä kyllä matkustelen (kaupunkilomia), sen verran olen ottanut lapsuuden matkustelemattomuutta takaisin että mun oma lapsi ei pelkästään kotimaan kamaralla ole ja haluanhan mä itsekin nähdä maailmaa :)
Mitä noihin ostoksiin tulee niin mulla ei ole kuin tarpeellinen enkä mä osaa edes ajatella tilannetta että mulla olisi 10 käsilaukkua, 30 kenkäparit jne. Hyvä, laadukas ja ajaton kun kestää muotivirtaukset oli sitten kyse mistä tahansa :)
Itseensä tuhlaaminen ei ole pahasta kun se pysyy rajoissa. Se vaan kertoo siitä että arvostaa itseään, joten ei muuta kuin kauppaan ja ostat itsellesi sen kauniin paidan tai upeat kengät ;)
mutta koeta pysyä sitten kohtuudessa.
mietit jotain mitä tarvitset (esim. oikeastikin) ja sitten ostat ehkä sen hieman kalliimman ja mieleisemmän kun sen tavisvanhan.