.oo0O HELMET UUTEEN VUOTEEN O0oo.

Heissan.



Niin ne vaan 1-v synttärit lähestyy. Meillä 19.2. Meidän pikkuneiti oli elämänsä ensimmäistä kertaa kuumeessa (38,5 taitaa olla vain lämpöä) viime viikonloppuna. Ei mitenkään kipeän oloinen mutta vähän kiukkuinen. Syyksi paljastui sitten poskihampaat, kaikki neljä. Eli nyt meidän maisuliinilla on jo 12 hammasta. Pikkuhiljaa ollan siirtymässä ihan tavallisiin ruokiin. Eli otan tytön annoksen erilleen ennen suolan lisäämistä. Korvikkeen sekaan laitan puolet tavallista maitoa. Hyvin on menty ilman mitään vatsavaivoja.



Meillä nukutaan enää yhdet päiväunet ja yöunet kestää noin 21-09. Ihan hyvä juttu että meillä on hoitaja kotona. Aika paljon lyhenisi pienen yöunet jos joutuisin raahaamaan hoitoon puoli seitsemäksi.



vauvan sukupuolesta/terveydestä haluan sen verran sanoa että tottakai kaikki toivoo tervettä lasta mutta yhtä rakas se on silti vaikka jotain vikaa löytyisikin. nim. yhden erityislapsen äiti. :)

Mä mietin jo esikoista odottaessani, että meille ei ole väliä tuleeko tyttö vai poika, onko lapsi terve vai sairas, koska oma lapsi hän on kuitenkin. Jokainen tottakai haluaa LAPSEN ITSENSÄ takia, että lapsi on terve, kukapa nyt lapselleen (tai kenellekään) mitään pahaa toivoisi. Mutta sehän on otettava vastaan mitä annetaan. Tervekin voi sairastua/vammautua koska vain, eli terve vauvakaan ei tarkoita lopun ikää tervettä yksilöä. Siihen vain niin moni tukeutuu, että kun saa terveen vauvan, niin sitten kaikki on hyvin. Tämä ei siis ole kenellekään teistä tarkoitettu teksti, vaan ihan (mun) yleistä pohdintaa aiheesta.



Mä olen alkanut toivomaan myös omaa poikaa, mutta toisaalta ajattelen, että ehkä sitä kolmen tytön jälkeen salaa toivoisi kuitenkin vielä neljättäkin tyttöä ;) Meille ei kyllä näillä näkymin ole tulossa enempää lapsia, vaan perhe on nyt "valmis", mutta never say never. Elämä on yllätyksiä täynnä ja tilanteet voi muuttua nopeastikin.



Meillä on helmikuussa triplasynttärit; 1v, 3v ja 5v. Pidetään ne samaan aikaan. Olisi ollut kiva juhlia Inarin 1v päiviä erikseen, mutta meillä asuu sukulaiset kaukana, joten ei viitsitä juoksuttaa heitä tänne vähän väliä. Kakkukestejä on kyllä kahtena päivänä, mutta kaikkien synttärit juhlitaan samaan aikaan. Ostin juuri pinkkiä kartonkia, mistä olisi tarkoitus tehdä kruununmalliset kutsukortit.. jospa tänään aloittelisi. Mä olen YKSIN kotona tämän päivän! Lähdin to laivalle ja tulin tänään kotiin. Mies ja tytöt lähtivät eilen mummolaan ja tulevat huomenna. Mähän en ole KOSKAAN yksin, en ole ollut vuosiin, joten tämä on kyllä rentouttavaa, vaikka ikävä onkin jo..



Nyt siis tuijottelemaan telkkua ja miettimään juttuja omassa rauhassa HILJAISUUDESSA ;)



Mukavaa tammikuun jatkoa!





Mikaela ja Inari (pian) 11kk.

Siitä terveydestä ja taysiaikaisuudesta, jotka omalla toivomuslistallani on tulevan vauvan suhteen on kyllä nyt ihan pakko sit varmaan selittää oma kohtani.

Mun ajatukseni juontavat edelliseen raskauteen, jolloin valvoin siskon vauvan vuoteen laidalla -- jos en fyysisesti läsnä, niin silloin ajatuksissani koko ajan. En missään vaiheessa ole halunnutkaan väittää, ettei erityislapsi olisi yhtä rakas tai mitään muutakaan, mutta se tunteiden pyörremyrsky, itsesyytökset ja nykyisin jatkuva kaipaus, mitä sisko käy läpi (käy edelleen mm päivittäin haudalla ym) ovat jotain sellaista, joita en voisi kuvitella jaksavani. Anttihan syntyi viikolla 22, josta toivomus, että oma vauvani saisi syntyä täysiaikaisena.

Anteeksi, että llipsautin moista "suustani" tällä palstalla. Ultriin ja veriseuloihin olen osallistunut vain siksi, että tietäisin sitten valmistautua ennakkoon, jos jotain erityistä ilmaantuisi, en siksi, että voisin edes harkita muita vaihtoehtoja!



Kylläpä alkoi kuohumaan sisällä... Anteeksi jos loukkasin jotakuta. Asiahan ei tälle palstalle enää varsinaisesti edes kuulu, voin jatkaa tuolla odotus-puolella toiveistani ja haaveistani.

Luuka@

Et ainakaan mua loukannut, ymmärrän hyvin ajatuksesi. Toivottavasti säkään et loukkaantunut mun kommentista. Raskaus on yhtä pelkoa siitä onko vauvalla kaikki hyvin ja sitten saakin jo pelätä meneekö synnytys ilman komplikaatioita. Mua on ainakin säikäytetty melkein joka ultrassa. Ja kuitenkaan mitään isompaa ei ole koskaan löytynyt. Me ollaan saatu kaikki lapset "terveenä". Esikoisen vamma löytyi vasta 2½ vuotiaana.



Välillä tuntuu siltä ettei ihmiset joilla on kaikki mennyt hyvin raskauden ja lapsien kanssa muista ajatella niitä joilla on ollut ongelmia. Toiset toivoo tyttöä tai poikaa, toiset toivoo vain että saisi lapsen elävänä maailmaan esim. useiden keskenmenojen jälkeen. Tämä oli vain mun pohdintaa, minä en ole yhtään keskenmenoa kokenut.

Anteeksi jos minä olen jotakuta loukannut kans .Me asutaan pienellä paikkakunnalla niin meille se olisi henkilökohtaisesti kova paikka jos olisi syntynyt erityislapsi.Koska täällä helposti tulee kiusaamista sitten ja se ei olisi ollenkaan mukavaa sen lapsen kannalta.

Tää oli sit vaan mun mielipide asiasta.

anna_liisa ja santeri 11.5kk

Mulla on takana niitä alkuraskauden keskenmenoja useampi, ennenkuin raskaus onnistui ja tyttö syntyi vajaa vuosi sitten.

Vaikka ne keskenmenot tuntuivatkin kamalilta, niin en osaa edes kuvitella Luuk@n siskon tuskaa, saati muiden jotka ovat menettäneet vauvan myöhemmillä viikoilla syystä tai toisesta. Eli onnekseni ne olivat vain alkuraskauden keskenmenoja.



Itsellenikin olisi pääasia, että lapsi olisi terve (lapsen omaksi parhaaksi) ja raskaus täysiaikainen. Sukupuoli on sivuseikka. Asun myös pienellä paikkakunnalla, eikä se olisi minulle henkilökohtaisesti kova paikka, vaikka lapsi ei terve olisikaan, vaan toivoisin sitä enemmän lapsen kannalta (tulevaisuuden kannalta, ja nimenomaan niin, että jos meille vanhemmille sattuisi jotain, niin lapsi pärjäisi silti omillaan). Mulle on ihan sama mitä täällä pienellä paikkakunnalla ihmiset sanois tai ajattelis, ajattelee ja sanoo ne muutenkin. Enkä usko että nykypäivänä erityislapsiin niin kovasti kiinnitetään huomiota, ainakaan mikä on kokemus muutamasta erityislapsesta (perhepiirissä muutamia ja useampia tuttavapiirissä), tai adoptiolapsesta.



Tosi ihania koruja Mikaelan sivuilta löytyi! =D



Synttäreistä oli puhetta, meidän plikka täyttää 1v helmikuun 5. päivä. Nyt on jo synttäritarjonnat tuolla ajatuksissa hautumassa, mut kun ei osaa päättää mitä tarjoais. Tai mitä yrittäs tarjota.. =]



Mut nyt nukkumaan likan viereen. Mies on taas yön töissä, joten me koitetaan aamulla taas olla pirteinä kolistelemassa... =D

Kiitos esikon aloitettiin aamu tosi "mukavalla" riidalla ja nyt äitillä paha mieli :( On kyllä hurjaa välilä tuo mielenailahtelu tuollaisella vajaalla 9 veellä! Ja tämä varmaankaan ei tästä ainakaan helpota..



Tuosta lapsiasiasta, erityisyydestä ym.. Hyvähän se on, että täällä tosiaan syntyy keskustelua. Luuk@kin on nähnyt kovin läheltä läheisen tuskan ja tuntee sen vieläkin. Kyllä täytyy ymmärtää sitten miksi juuri toiveet on, että olisi terve ja täysiaikainen ja kukapa nyt ei noin toivoisi. Kaikkihan se on otettava mitä annetaan mutta toivoahan saa.. Ja toiset toivoo tyttöä ja toiset poikaa. Ei se sekään silti äitiä huononna. Enpä usko, että sukupuolella sitten on enää mitään väliä kun vauva syntyy :) Rakashan se on kun oma lapsihan se on! Ja sekin niin totta, että milloin vain voi sattua mitä vain mutta ei niitä auta murehtia etukäteen. Itsellä Veikan synnytyksestä on jäänyt päällimmäisenä mieleen tuo menettämisen pelko! Lähellä sekin oli mutta kaikki meni silloin onneksi hyvin ja terve poika tuli. Muutaman päivän keskola käynnillä selvittiin mutta kaikilla ei mene aina noin hyvin. Niin ja minä tykkään kyllä toisten odotutusjuttuja ym. lueskella vaikka ne ei enää tälle palstalle kuuluisikaan :) Paljon kait sitä itsekkin tulee kirjoiteltua sellaista mikä ei tosiaankaan enää liiku vauva-aiheessa ja helmivauvoissa :)



Jahas, muutakin oli mutta nyt lentelee alas kaukosäätimet, siskon lelut yms. taka-alalla joten paremmalla ajalla lisää sitten. Pitääkin ruveta neuvolaan soittamaan aikaa keskimmäiselle ja hammaslääkäri ajat kaikille :/



Vimpula ja Veikka

enkä antaa sellaista kuvaa, että minun ajatustapani olisi se ainoa ja oikea. Kirjoitinkin kyllä, ettei tämä kohdistu keneenkään teistä, vaan oli ihan yleistä pohdintaa aiheesta.



Minä jaksan myös lukea/jutella odotusajankin asioista täällä, nehän ovat niin ajankohtaisia nyt osalle teistä.





Inariina tekee muutes tosi hienoja torneja palikoista. Viisi palikkaa saa päällekkäin, ja silloin torni yleensä jo sortuukin. Nyt harjoitellaan nuppipalapelejä. Voi miten isoja nuo meidän helmiäiset jo ovatkaan :`)

Tänne kuuluu valvomista ja huonoa oloa.:( Kun oma olo on pahimmillaan, niin eikös meidän neiti alkanut siiten valvoa kunnolla n. 3-4h yössä, ihan pirteänä huhuilee ja annas olla jos laitat nukkumaan niin alkaa huuto. Ei oikein nyt tässä olossa jaksaisi enää valvomisia...:/ Neuvolatädin mielestä kannattaa kokeilla yrittää valvottaa illalla vähän pidempään, kun nykyään menee seiskan aikoihin nukkumaan, niin pitäisi ainakin kasiin asti valvottaa. Saapi sitten tänään nähdä miten toimii...



Kovasti ollaan kasvettu, painoa on jo 11kg, ja vaatteissa 80cm on jo takanapäin. Jutellaan jo paljon, osoitellaan ja kysellään että tä, eli mitä. Noustaan myös - vihdoin - tukea vasten. Yksin ei vaan voida olla hetkeäkään, parku alkaa kun äiti menee vaikka vessaan, joka on tietty aika hankalaa, mutta toivottavasti joku ohimenevä vaihe. Kovasti halaillaan äitiä ja iskää, ja pehmoleluja ja kisu-postikortteja ja ja ja ...:D Ja kainalossa pitää nukkua, hitto kun ei ole edelleenkään ollut voimia aloittaa omaan sänkyyn siirtoa. Jostain luin että perhepedissä kasvaneille lapsille 2v olisi otollinen ikä siirtää omaan sänkyyn, mutta mites sit syksyllä, onko meitä neljä samassa sängyssä?! Pliis, mulla on nyt jo 10cm tilaa nukkua!!!!!



Jaahas, neiti kutsuu, gotta go... On muuten mukavaa, aamulehden mukaan tänään on koko vuoden synkin päivä. Ja tietty mun synttärit samana päivänä. Great.





Valentine ja Typy 11kk ja risat

Siitä perhepedistä. Meillä nukutaan sujuvasti välillä kaikki neljä (vaikka esikolla se 2v meni jo). Esikon sänky on toki kiinni meidän sängyssä (ja linuksen sänky jalkopäässä meidän sängyssä kiinni), mut eräski yö se huuteli unissaan sieltä, et "pelasta minut täältä, isi!" Noh, onko tuossa vaihtoehtoja sitte :D

Toki valokuvan paikka se varmaan olis, ko me kaikki ahdetaan samaan sänkyyn... Ja toisinaan mä luovutan ja meen siihen esikon sänkyyn, ko molemmat pojat on varpaat toisen vanhemman ja sormet toisen vanhemman suussa...



Mut nyt ruuan laittoon ko Limppu vielä hetken uinuu, eikä isäntäkään oo vielä kotiutunu töistään pyörimään jalkoihin :)



Luuk@

Meillä myös 1v. synttärit 19.2, jännä juttu :) En oo vielä hirveästi synttäreitä ajatellu, mutta nyt kun sinne enää kuukausi aikaa (apua!), kai pitäisi pikku hiljaa alkaa miettimään. Isot synttärit niistä ei tuu, kutsutaan vaan isovanhemmat, kummit ja muutama muu sukulainen joilla myös vauvoja...

En ole piiitkään aikaan kerennyt kirjoittaa, yritin vähän tossa lueskella mitä olette kirjoitelleet.Joku on siis raskaana?Onnea hänelle, mikäli oikein ymmärsin.Meillekkin suostuttelujen jälkeen kolmas lapsi olisi tervetullut.



Joel 10 kk 2 vk konttailee, nousee seisomaan ja kävelee tukea vasten.Äipän viimesetki raskauskilot lähtee kun saa koko ajan mennä..Kaikkea syödään ja maistellaan.Jogurtitkin maistuu oikein hyvin.Eikö ole niistä mitään reaktioita tullut.Viimeksi neuvolassa 9,6 kg ja 77 cm.Hyvin kasvaa painokin sallitun miinusrajan yläpuolella.Pinsettiote melkein hallinnassa.



Joulu oltiin kotona ja uusi vuosi Hollannissa anopin luona.



Pian pitää ruveta suunnittelemaan 1 v. synttäreitäkin.

Mikaela: Inari kuulostaa niin kovasti meidän esikoistytöltä. Ja samaa maatahan teillä ovat vissiin olleet isommatkin... Meidän likka kanssa tämän ikäisenä rakenteli torneja, selaili kirjoja pitkät ajat, sanoja tuli jo useampia jne...



No, Leo ei kyllä rakenna vielä yhtään mitään. Vauhti on ollut niin kova, että ihan hiljattain vasta on joskus istahtanut hetkeksi leluja tutkiskelemaan tarkemmin. Sanojakaan ei ole kuin "äiti" (joka tarkoittaa kyllä muutakin kuin minua), "ei" (tämän osaa päänpudistuksen kera, yllätys yllätys) ja "heihei" (vilkuttaessa).



Meillä Leo jo lähestulkoon juoksee, vaikka tukea vielä tarvitseekin. Kiipeilee myös innolla niin portaissa kuin esim. sohvalle tai taaperokärryn kyytiin. Tuetta seisoo jo pitkiä aikoja. Ja esikoisen kanssa jo leikkivät mm. hippaa ja piilosta.:-)



Päivät meillä sujuvat melko mukavasti. Rytmihän on ollut sama ihan pikkuisesta saakka, mitä nyt kolmannet päiväunet jätettiin loppusyksystä pois. Herää yleisimmin klo 6.30. Nukkuu päikkärit n. klo 9-11 ja 14-15. Illalla mennään nukkumaan kahdeksalta. Pari kolme kertaa yössä heräilee. Aamuyöstä annetaan pullosta maitoa. Lopetin yöimetyksen noin kuukausi sitten. Päivisin imetän vielä päikkäreille mennessä ja iltapuuron jälkeen.



Kiinteitä uppoaa edelleen Leolle heikonlaisesti. Onneksi sentään maitoa menee pullosta jo ihan hyvin. Ja mukista kanssa. Seurataan nyt allergiatilannetta jonkin aikaa ja mietitään sitten, josko siirryttäisiin jossain vaiheessa ihan kaupan kaura- tai soijamaitoon. Ruoka-aineita Leolla on tällä hetkellä huimat kymmenkunta.



Jotenkin kyllä ihan uskomatonta, että tuo pikkunassikka täyttää pian vuoden. Esikoisen kanssa sitä 1-v.-päivää odotti niin kovasti - ja nyt se on hiipinyt ihan varkain. Ei kyllä silti tunnu, että tämä vuosi olisi mennyt "yhdessä hujauksessa". Päinvastoin, viime helmikuusta tuntuu olevan ikuisuus, niin paljon tässä on ehtinyt tapahtua. (Muutimme mm. vanhaan omakotitaloon, eli lastenhoidon ohessakin on riittänyt puuhaa.) Mutta silti olen jotenkin yllättynyt siitä, että vauvavuosi alkaa olla takana päin.



Olen viihtynyt kotosalla paljon paremmin kuin olin kuvitellut, ja näillä näkymin jäisinkin mielelläni syksyyn saakka Leon ja osittain myös esikoisen kanssa kotiin. Syksyllä Leo pääsisi sitten esikoisen nykyiselle pph:lle, kun esikko lähtee päiväkotiin. Mutta suunnitelmat ovat vielä auki, kuten on työtilanteenikin. Haluaisin nyt vain nauttia näistä arvokkaista päivistä - ihan outo fiilis tämä, kun esikoisen kohdalla lähdin aika aikaisin töihin. Ehkä se, että Leo on ollut suht vaativa vauva ja tosi kovasti kiinni minussa, on saanut minutkin lopulta löytämään itsestäni ihan uudenlaisen äitiyden, kun on ollut "pakko" omistautua vauvalle erittäin paljon.:-)



Aurinkoisia talvipäiviä ja hyviä synttäreitä kaikille helmikuisille!



Lumileopardi ja Leo 11 kk

Minäki tässä heräilen pikkuhiljaa siihen, että pikku-kakkosen suuri juhla koputtelee oven takana... Varsinainen juhlapäivä on 18.2. mut juhlat pidetään ennakkoon 15.2. sunnuntaina. Tänään vietiin kutsut postiin ja vierasjoukko koostuu kummiperheistä sekä muutamasta lapsiperhekaverista täällä pk-seudulla, sukulaiset ei valitettavasti saa juhlia, kun ei olla menossa pohjoiseen ennenko varmaan keväällä sitte...

Meille tää helmikuu on muutenki semmonen juhlakuu; hääpäivä, rouvan pyöreät... :P





Tarjottavia kun oon miettiny, ni oi ja voi... Millanen kakku, et sankari saa sen ite omin käsin "korkata"... Noh, onneksi netin ihmemaa kertoo, että nykyisin noita kaura- ja soijapohjaisia kerman korvikkeita on ihan valita asti :D

Ja kun meillä ainoana allergiana näyttää olevan tuo maito (kalat ja munat testattu, maha ei oireile, mut suu kyllä aukeaa ko linnunpojalla!!!), niin tarjottavat on vielä helposti valittavissa... Voi *Pikku-Leo* -raukkaa; kymmenen allergisoivaa! Siinä saa äiti olla luovana kattilan varressa, että riittä vaihtelua ruokapöytään... Tsemppiä! Mitä luulet, LL onko niin, että Leonki allergiat olis väistyvää sorttia...? Siis onko teillä isommalla ollu vauvaiässä vaivoja, mut että olisivat sit helpottaneet? Mä niin toivoisin, et meillä päästäis EDES hyla-tuotteisiin täysin maidottoman sijaan...



PItäis sit varmaan muistaa varata se 1v-neuvolaki Linukselle ja kai hammashoitajalleki pitäis käydä näyttäytymässä, vaikkei kalusto ookkaa sitte joulukuun puolivälin lisääntyny; 4ylhäällä ja 2alhaalla. Ajattelin viedän molemmat yhdessä, ko Lukalla lukee, et seuraava käynti 2,5v...



Noh. Menee jo niin tajunnanvirraksi, että sama lopettaa. Parempia päiviä (ainakin itelle :P) toivotellen!

Luuk@

meidän Leolla on siis noin kymmenen ruoka-ainetta, jotka sopivat.;-) Maito ja muna ovat pahimmat allergisoijat. Ruokavalioon kuuluu mm. bataattia, possua, hirveä, maissia, riisiä, päärynää ja vadelmaa. Ja soija ja kaura tuntuvat sopivan, mikä on jo tosi hieno juttu. Hyvin hitaasti kokeillaan noita ruoka-aineita ja sen vuoksi niitä on karttunut vasta noin vähän. Oma ongelmansa on sekin, että Leo on edelleen tosi huono syömään ja siksi on vaikea saada uusia ruokia menemään niin paljon, että niiden allergiavaikutuksen näkisi.



Tää on kyllä meille tuttua hommaa esikoisen ajoilta, joka oli siis pienenä vähintään yhtä allerginen. Nyt nelivuotiaallemme sopivat jo kaikki ruuat, paitsi silkkaa kananmunaa ei olla vielä edes kokeiltu, joten eivätköhän nämä Leonkin allergiat iän myötä helpota.



Mutta juu, luovana saa olla kyökin puolella! Näin toisella kertaa on kyllä ollut monin tavoin helpompaa - myös oman ruokavalion kanssa. Olen siis ollut nyt 9 kk maidottomalla ja munattomalla ruokavaliolla ja siitä puoli vuotta myös soijattomalla. Soijan saaminen mukaan jo helpotti kummasti.



Allergioiden kanssa on välillä rankkaa (etenkin jos oireet ovat pahat ja epäselvät), mutta todistetusti niiden kanssa myös oppii elämään. Ja melkein kaikkien ruoka-allergisten pikkulasten tilanne helpottaa kouluikään mennessä huomattavasti.



Tsemppiä teillekin!



LL + Leo