Lue keskustelun säännöt.
Miksi minusta on tullut niin epäsosiaalinen äitiyslomani aikana?
14.10.2009 |
Vauva on nyt 7 kk ja päivät menevät kotona ollessa. En käy oikeastaan yhtään missään enkä päivisin tapaa koskaan muita aikuisia kuin esikoisen eskarintädit. Illalla kun mies hoitaisi vauvaa, en jaksa enkä saa aikaiseksi lähteä minnekään. Huolestuttavinta on, että olen huomannut suorastaan vältteleväni lähtemistä esimerkiksi kyläilyjä. Jos olen luvannut mennä jonnekin, alan helposti toivoa, että en olisikaan luvannut ja että saisin jäädä kotiin. Mikä minua vaivaa?
Kommentit (4)
Sitä tottuu tähän kotona olemiseen, on vain helpompi jäädä kotiin kuin laittautua valmiiksi ja pukea vauva ja kerätä kaikki tarvittava mukaan. Mutta olen huomannut, että kotiin hautautuminen on aika vaarallista omalle mielenterveydelle... Pitäisi aina välillä päästä näkemään muita aikuisia ja puhumaan aikuisten asioista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tähän lisättynä miehen mielenkiinnottomuus minua ja tunteitani kohtaan. Sekä miehen 12h työpäivät.
Olen aivan paskana kun pyörittelen asioita pääni sisällä.
Kun on pienet lapset, ei sitä energiaa ja aikaa aina riitä kaikkeen. On helpompaa olla kotona.
Nautin vaan kotona olosta enkä ikinä saanut aikaiseksi lähteä mihinkään. Osittain se johtui siitäkin, että kotona olo oli yksinkertaisesti helpointa. En halunnut lähteä vauvan kanssa mihinkään harrastuksiin tai kaupungille, kun ei ikinä tiennyt, että millä päällä vauva on.
Kyllä se sosiaalinen elämä sitten alkoi mullakin, kun vauva vähän kasvoi ja aloin itsekin kaipaamaan muuta kuin kotonaoloa. Nyt poika pian 2 v eikä me enää ikinä voida olla vain kotona, kun kumpikin kaipaa tekemistä. Nyt meillä on harrastuksia ja tekemistä.
Ole vain siellä kotona ihan rauhassa!! Kyllä niihin harrastuksiin ja muihin rientoihin kerkeää myöhemminkin.