6-vuotiaan kaveriongelmat (kyläilyyn liittyviä)

kyläilkööt lapsesi siellä tavarataivaassa. Kaikki on tyytyväisiä? Myös se kaveri?

meilläkään ei _todellakaan_ ostella paljon leluja. Uusia saa juuri lähinnä jouluna ja synttärinä ja mitä isovanhemmat sitten ostelevat (yleensä jotain halpaa ja isoa muovitörkyä joka hajoaa heti kättelyssä --> ei minkään arvoista - enkä tarkoita siis rahallista) tai saa tuliaisiksi tms.



Enemmän panostetaan peleihin ja kirjoihin, ja kun kavereita käy, olemassa olevat saavat simppelisti riittää, tai sitten menevät ulos, missä tekemistä piisaa aina.



Ja enemmän kuin kakarakavereitten mahdollinen pettymys leluihin tms., niin meillä painaa lähinnä vanhempien arvot. Kierrätys on muutenkin päivän sana, mahdollisimman vähän krääsää ja uutta ja tuhlausta ja törsäystä... Tosin vieraat lapset eivät ole valittaneetkaan, hyvin on aina piisanneet olemassa olevat lelut ja omallekin lapselle ne riittävät hyvin, kun osa pidetään aina jemmassa ja vaihdellaan osa tilalle, osa varastoon.



Tuhlauksen minimointi on ainakin meille niin tärkeä asia ja periaate, jonka haluamme ehdottomasti opettaa lapsellekin, vaikka se sitten merkitsisikin hieman ankeaa lapsuutta... ;)

Meillä ei osteta kaikkee krääsää. Pihaleikit ovat kovassa suosiossa ja lelut jäävät usein koskematta.

Täytyy sanoa ensin että haluaisin ettei lelut ja tavara, vaatteet ole se millä suosion saa tai kaverit miellytetään. Mutta niin se vain menee.. se vain on niin sille ei voi mitään, tämän päivän juttu pleikkarit ja tietyt legot, just ne tietyt ja tytöillä petshopit ja tietyt barbit, ei ne kaikki käyt, ei ole ihan sama mitä on.



Brion junarata on jo out tuon ikäisellä, meidän 2,5v leikkii sellaisella. Samoin tavallisilla isoilla legoilla. Ja tavallisilla prätkillä.

Lautapelit..no meneehän ne kun on oikee hetki muttei ehkä poikaporukassa vaan ennemmin se pleikka.



Me ei osteta jatkuvasti. Jouluna isommat, synttäreillä sitten täydennetään esim. siihen pleikkaan lisää pelejä.



Ja kyllä meillä sen verran leluja on etten voisi niitä tähän listata. Vaikkei meillä valtavia vuoria olekaan, silti osa laitetaan pois ja uusia tulee tilalle, lapsi kasvaa ja kehittyy, lelut sen mukaan!

ettei meillä ostella krääsää, eikä toivota lahjaksikaan (kun esim. isovanhemmat joululahja/synttärilahja toiveet kysyy) vaan kestäviä hyviä lahjoja, joita vaikka yhdessä ostetaan.



Lapset opetetaan niin ettei kaikkea tarvitse olla eikä voi saada. Vanhat laitetaan kiertoon ja uutta saa sitten.



Mutta siis ikätason lelut kuitenkin yritetään pitää.



t.5

Ja 3, noin meilläkin ajatellaan.

Ja poika ei pidä sotimisesti, joten siksi Bioniclet puuttuvat meiltä.

Ehkäpä poikanikin on vanhanaikainen?



Suosio siis menee kuin meneekin tavaroiden mukaan..hmm.



t. ap

ja olen huomannut, että tämän ikäiset ovat jo täysin ulkona jostain autoleikeistä. Saati, että leikittäis enää brion junaradalla (3-vuotias sisko leikkii sillä). Pojan (ja muiden eskaripoikien) leikit on pitkälti taisteluleikkejä. Pokemonit on pop ja kaikenlainen pelaaminen (mm. Pleikkari). Legoilla (pikkulegot) kyllä leikitään, mutta niistä rakennellaan avaruusaluksia ja taistelujuttuja.



Vaikkei meidänkään koti mikään tavarataivas ole, niin kyllä me hommamme pojalle niitä juttuja, joista on kiinnostunut. Olen huomannut sen, että sellaisen kaverin luokse on tylsä mennä kylään, jossa ei ole kiinnostavia leluja. Ehkä meillä siksi just ravaakin näitä 6-vuotiaita, koska pojan huone on mielenkiintoinen ja täynnä juuri niitä kiinnostavimpia leluja.

Niitä on useampiakin, ja tykkää kyllä.

Okei, eli pleikkari on pop. Tarttis vaan hankkia lisää varallisuutta, että saisi kaiken tarpeellisen hankittua.

t. ap

ja olen huomannut, että tämän ikäiset ovat jo täysin ulkona jostain autoleikeistä. Saati, että leikittäis enää brion junaradalla (3-vuotias sisko leikkii sillä). Pojan (ja muiden eskaripoikien) leikit on pitkälti taisteluleikkejä. Pokemonit on pop ja kaikenlainen pelaaminen (mm. Pleikkari). Legoilla (pikkulegot) kyllä leikitään, mutta niistä rakennellaan avaruusaluksia ja taistelujuttuja.

Vaikkei meidänkään koti mikään tavarataivas ole, niin kyllä me hommamme pojalle niitä juttuja, joista on kiinnostunut. Olen huomannut sen, että sellaisen kaverin luokse on tylsä mennä kylään, jossa ei ole kiinnostavia leluja. Ehkä meillä siksi just ravaakin näitä 6-vuotiaita, koska pojan huone on mielenkiintoinen ja täynnä juuri niitä kiinnostavimpia leluja.

meillä tuonikäiset, sukupuoleen katsomatta, leikkivät mielellään vielä junaradalla, duploilla, tavallisilla pikkulegoilla ja pikkuautoilla kuin myös pehmoleluilla. Sotiminen, pleikkarit eivätkä barbit kiinnosta yhtään.



Nekin lapset, joita taistelut yms. kiinnostavat onneksi pitävät lastemme seurasta ja keksivät yhteisiä leikkejä niillä välineillä, mitä on tarjolla.

mitään hyvää ajanvietettä noin pienille, eikä kyllä isommillekaan. Tai ainakin niiden käyttöä pitäisi aikuisten rajoittaa tiukasti.

muotikamaa ostettu niin on rikkoontunut miltei heti taikka on lainattu kaverille kun se halusi sen yöksi kotiinsa, on pitänyt sitten äidin kanssa hakea takaisin, pientä rajaa pitää olla kun ei kaikki ole silti yhteistäkään ja joillekin pitää todella sanoa ennenkuin jättävät rauhaan. Jotain on myös varastettu koulusta kun oli hieman kouluvarusteita parempaa joka "piti saada" Aikamoisia hyeenoja ovat osa noista "kavereista", kaveripiiri lisääntyy yllättävästi kun jotain "kuumaa kamaa" hankitaan, eiköhän ala jo lapsetkin olemaan kypsiä tälle ilmiölle meillä.

tähän ketjuun vastaavat tietenkin vain ne äidit, joiden lapset leikkii käpylehmillä ja joilla puupalikatkin on petterin välissä jumissa :(



Kiva, jos poikasi leikkii brio junaradalla ja dubloilla. Moni tuon ikäinen ei vaan leiki.



Toki on in perfect world kukaan ei ostaisi turhia vekottimia ja leluja, ja kaikki leikkisi käpylehmillä suu vienosti hymyssä. Eikä sorruttaisi kilpavarusteluun.



Ihmeen Heman ukkelit, joita vauvojen äidit tietenkin kammoksuvat kieltävät, niin... ne nyt vaan saattavt olla lapsille niiiin tärkeitä. Vaikka tuntuvatkin turhilta. Eikö tässä asiassa kannata ottaa järki käteen ja mennä kultaista keskitietä.



Ikävää jos kaveri leuhkii leluillaan, mutta onkos se nyt ihme, kun playstationit ym ovat se kuuma sana??

autorata ja radio-ohjattavat autot kyllä kiinnostaa. Lähinnä tarkoitin tavallisia pikkuautoja. Se on muuten jännä, että oma poika leikki vielä vuosi sitten autoilla, mutta nyt se on ihan out.



Myönnän senkin, että sorrun kyllä hommaamaan lapselleni sellaisia leluja/tavaroita, jotka sattuvat olemaan in juttuja kavereiden kesken. Poikani ei ole mikään kovin helposti kaverustuvat tyyppi ja yhteiset mielenkiinnon kohteen helpottavat tutustumista. Olen huomannut, että poika on löytänyt paljon uusia kavereita mm. sen jälkeen, kun hän vei ensimmäiset pokemon-korttinsa päiväkotiin. Yhteiset asiat yhdistävät.

pojat ja tällä hetkellä leikkivät eniten Bionicleilla (rakentavat ja leikkivät), pienillä legoilla, Pokemon- ja Bakugan-hahmoilla, dinoilla ja Transformereilla ja Turtleseilla. Viikonloppuna saavat pelata Wiillä tai vanhalla NIntendolla tasohyppelypelejä. Autot eivät kiinnosta, eikä junaradat eikä autoratakaan. Miekkoja ja aseita löytyy myös, mutta eivät ole kovin ahkerassa käytössä.

Oikeastiko te kasvatatte lapsistannne sellaisia pepun nuolijoita, että lelut hankitaan sen mukaan, mitkä viehättää kavereita?! Tai mitä kavereita ne nyt ovat, jotka vaihtavat seuraa tavaran mukana, eivät ystäviä ainakaan. Toki tiedän, ettei lapsilla ole yleensä sillä tavalla kiinteitä ystävyyssuhteita kuin isommilla, mutta eikö tässä nyt opeteta lapsille juuri sitä, että KAIKKI, niin tavarat kuin ihmisetkin, ovat kertakäyttökamaa? Opettakaa lapsillenne itseluottamusta, jotta uskaltavat leikkiä millä haluavat (oli suosittua tai ei).



En ole mielestäni tiukkapipo, enkä esimerkiksi hyllyttäisi sotaleluja automaattisesti tms. Mutta siinä olen ehdoton, että jokaisella on oikeus olla oma itsensä ja sen mukaisesti leikkiäkin (kunhan ei ole siis vaikka toisia vahingoittava leikki).



Jos juoksee toisten suosion perässä, saa juosta aina ja ikuisesti!

Ongelma on se, ettei poikani ole AIDOSTI kiinnostunut jatkuvasta sota/taisteluleikistä. Menee ja hilluu koulussa toisten mukana, mutta ei esim. halua kaupasta tai toivo lahjaksi mitään bioniclejä tai turtleseita.



Kotona rakentaa kaikkea autoihin liittyvää legoista, ei pommeja ja taisteluohjuksia kuten koulussa. Transformerit ei kiinnostaneet kertakasaamisen jälkeen, ja tiedän että niin käy bionicleillekin jos niitä hankitaan. Vihaa rumia örkkejä. Kenties on sitten niin epätrendikäs.



Kavereita vartenko tai niiden hankkimiseksiko pitää ostaa taistelureleitä vaikkei itseä kiinnosta`?

Ja muuttua joksikin muuksi mitä on tullakseen hyväksytyksi?



t. ap

Petterin välissä jumissa. Onnea teidän petterille ja ota se palikka sieltä välistä pois:D

tähän ketjuun vastaavat tietenkin vain ne äidit, joiden lapset leikkii käpylehmillä ja joilla puupalikatkin on petterin välissä jumissa :(

Kiva, jos poikasi leikkii brio junaradalla ja dubloilla. Moni tuon ikäinen ei vaan leiki.

Toki on in perfect world kukaan ei ostaisi turhia vekottimia ja leluja, ja kaikki leikkisi käpylehmillä suu vienosti hymyssä. Eikä sorruttaisi kilpavarusteluun.

Ihmeen Heman ukkelit, joita vauvojen äidit tietenkin kammoksuvat kieltävät, niin... ne nyt vaan saattavt olla lapsille niiiin tärkeitä. Vaikka tuntuvatkin turhilta. Eikö tässä asiassa kannata ottaa järki käteen ja mennä kultaista keskitietä.

Ikävää jos kaveri leuhkii leluillaan, mutta onkos se nyt ihme, kun playstationit ym ovat se kuuma sana??

Uskoisin että Helsingissä ja Etelä-Suomessa yleensäkin juostaan enemmän muodin perässä kaikessa, myös lasten leluissa.

Mitä kauemmas ruuhka-alueelta mennään, sen todennäköisemmin leikitään monipuolisemmin muutakin kuin Bakugan, Pokemon ja bionicleleikkejä.

meillä tuonikäiset, sukupuoleen katsomatta, leikkivät mielellään vielä junaradalla, duploilla, tavallisilla pikkulegoilla ja pikkuautoilla kuin myös pehmoleluilla. Sotiminen, pleikkarit eivätkä barbit kiinnosta yhtään.

Nekin lapset, joita taistelut yms. kiinnostavat onneksi pitävät lastemme seurasta ja keksivät yhteisiä leikkejä niillä välineillä, mitä on tarjolla.

että maailmanrauhaa ei saavuteta ja sotaleikkejä lopeteta sillä että tiettyjä leluja ei osteta.



Taisteluleikkivillitys tulee melkein 100% varmuudella jokaiselle pojalle. No ei ehkä "tyttömäisille", mutta melkein kaikille. Ja olen iloinen että meillä se tuli nyt 6-vuotiaana eikä sitten 16-vuotiaana lukiossa.



Bioniclet eivät ole pahuuden keulakuvia, ne ovat itse asiassa aika rakentavia (ja rekennettavia!) leluja. Ja kirpparilta ollaan osa löydetty, osa ostettu kaupasta.



Pleikka on nykypäivän lautapeli. Niitäkin on monenlaisia. Valitettavasti meillä ei enää perinteiset lautapelit kelpaa vaikka moneen lähtöön niitä onkin. Stigan lätkäpeli toimii aina ajoittain, samoin ilmakiekko.



Autoilla ja junilla meidän 6v ei enää leiki, toivottavasti taas joskus innostuu. Yksi suuri kiinnostus on Star Wars ja valomiekat. Enkä näe niissäkään mitään pahaa.



Meillä ei tavaraa kumarreta, mutta hankitaan sellaisia leluja joista lapset pitävät. Vanhat jätetään pikkuveljelle ja osasta luovutaan.



Ap:stä tulee mieleen Kotikadun kiinteistövälittäjän ex-vaimo ;)

Ei ole hyväksyttävää leikkiä muita kuin muotileikkejä.