Yllätysraskaus - kerro rehellisesti elämästä 3 lapsen kanssa :)

Sulla on nyt jo aika isot ja omatoimiset lapset. Siihen tulee sitten se yövalvominen vauvan kanssa, joka on kovin riippuvainen sinusta. Olet varmasti unohtanut, miten sitovaa vauva-arki on.



Toisaalta, olet tod. näk. kotona, kun esikoisesi menee kouluun, joten sun ei tarttee miettiä, miten iltapäivähoito järjestetään.

Mikäs ikä se tuollainen 35 oikein on? Oletkos eläkettä pian hakemassa?



No, meidän yllärikolmonen on tulossa keväällä. Minulla ikää 36, miehellä 34. Vanhemmat lapset 5 ja 2. Olin kuvitellut hankkivamme viimeisen vasta kun vanhin on menossa ekalle. Ihanaa kun saa olla kotona kun koululainen tulee koulusta kotiin. Ehtii ulkoilla lasten kanssa iltapäivisin, ei tartte stressata töistä kotiin ym. Kyllähän vuosi kotona vaan on ihanaa. Töitä keritään tehdä 65 vuotiaaksi asti.

Meillä lapset nyt 9, 6 ja 4. Kolmas ei ollut yllätys ja olin sinua hiukan vanhempi kun hän syntyi. Yritän tässä hillitä itseni ja olla asiallinen, mutta minusta elämä kolmen lapsen kanssa on vallan mainiota! Kolmannen syntyessä oli tietysti aikamoista haipakkaa, mutta olihan meitä kaksi vanhempaa ja tukiverkkoakin on. Esikoisen kanssa olin varmaan vuoden kauhun tilassa, pelkäsin koko ajan tekeväni jotain väärin. Keskimmäisellä oli koliikki ja hänestä oli muutakin huolta (joka osoittautui aiheettomaksi, onneksi). Kolmosen hoito meni kuin itsestään. Hän taisi myös olla lapsistamme koko vauva-ajan tervein, eli onneakin oli matkassa.

Kotona riitti tilaa, autoa tai ajokortteja ei taloudessamme ole, joten ei tarvitse vaihtaa isompaan :). Vaatteita, leluja, suksia, polkupyöriä kierrätetään. Eli rahallisestikaan kolmas ei tuottanut ongelmia.

Kerron vielä, että vanhin on tyttö, kaksi muuta poikia. Sisarukset kasvattavat kuopusta hyvin.

Iskä lähti kävelemään raskauden aikana ja jäin 3,5v, 1,5v ja vastasyntyneen kanssa yksin.

Oli rankkaa myönnän, mutta nyt olen ikionnellinen lasten lukumäärästä.

raskaus. Positiivinen testi oli kamala shokki, mutta niin sitä vaan on ajatukseen kolmannesta lapsesta sopeuduttu. Suunnitelmat tulevaisuudesta menivät puihin, mutta nyt eletään sitten tämän raskauden kanssa... ;) Mutta myönnettäköön ,että kovan ajatustyön jouduin tekemään, että hyväksyin raskauteni.

Tuo viimeinen kirjoitus on niin rohkean ja tarmokkaan äidin, että täytyy hattua nostaa jaksamiselle!



Enhän mä vielä niiin vanha ole ja töitä tosiaan saa/pitää tehdä näillä näkymin hamaan tappiin asti... Vauva-aika mietityttää, hermostuttaa, ahdistaakin, mutta lyhyt aikahan se on kuitenkin. Elämä on ihmeellistä (eihän mun pitänyt saada ensimmäistäkään lasta ilman lapsettomuushoitoja).

Mutta omatoimisiahan isommat sinulla jo on, ja ovat vielä 9kk vanhempia kun vauva syntyy, eli ei ole pukemista jne kuin sen vauvan verran :)



Meillä on reilu 2v eikäeroa ekan ja tokan välillä, tokan ja kolmosen välillä 2v8kk. Hyvin on mennyt, eipähän ole käynyt aika pitkäksi :)

Minä olen kyllä ollut kotona kokoajan, ja olen edelleen. Kuopus täyttää kohta 2v

Kyllä me mahdutaan ihan perus farmariin, joka on vielä aika pieni farmariksi.

Kolmannen synnyttyä elämä ei isommalti muuttunut. Jollakin lailla helpompaa koska kaksi isompaa leikki niin paljon keskenään. Raskaampaa mulla oli kun kakkonen syntyi, silloin piti vanhinta viihdyttää esim kun vauva nukkui.

Ylläri kolmatta myös odotellaan ja sopeutuminen ajatukseen on vienyt aikaa. Nyt alkaa hiljalleen jo olla iloinen tästä odotuksesta. Alussa stresasin ihan hurjasti, miten ikinä tulee selviämään kolmen kanssa. Nyt tämä tilanne jo huvittaa ja kaikki mahdollinen otetaan vastaan, mitä tulee;)



Tsemppiä ja ihanaa odotusta!

samassa hässäkässä se menee kolamskin..ajattele niin että nyt on kiva kun saat olla kotona kun esikoinen aloittaa koulun yms:)aikansa kutakin,pikkulapsi aika menee nopeeta

Eli meillä yllärrikolmonen on jo kolme vuotta. Olin jo haudannut ajatukset useammasta lapsesta, koska tiesin että voimavarani eivät enää riitä. Joudun pyörittämään perhearjen täysin omatoimisesti mieheni matkustaessa. Sitten kolmas ilmoitti tulostaan...



Kauhukuvat toisesta koliikkivauvasta ja äidistä joka ei tiedä mikä päivä on singahtelivat mielessäni, mutta lapsestakaan en voinut luopua.



Todellisuus oli kaikkea muuta! Raskausaika oli aivan ihana ja kun vauva syntyi isommat ottivat sen aivan ihanasti vastaan. Yllättäen kolmen kanssa olikin helpompaa kuin kahden. Ja tosiaan vanhin nautti suunnattomasti eskari ja ekaluokasta, kun äiti vei ja haki hänet.



Toki huomasin, että esimerkiksi yövalvominen tuntuu raskaammalta kuin ensimmäisen kanssa, kun itsellä on ikää enemmän, muttei niin paljon etteikö kannattaisi! Ja toisaalta asiat ottaa kolmannen kanssa niin paljon lungimmin kuin ensimmäisen.



Näin meillä, toisenlaisiakin kokemuksia varmasti on, itselle tämä vahinko on ollut elämäni paras. Tsemppiä teille!

Täällä myös kolmas on ihan ylläriraskaus, sopeutumista on ollut, etenkin kun ekassa ultrassa huomattiin että on tulossa kaksoset :)



Mutta kaikkeen sitä sopeutuu, uskon että elämä kantaa, näin on vain tarkoitettu. Laskettuun aikaan vielä nelisen kk:tta, saapi nähdä miten sitten suu pannaan. No ihan hyvillä mielin, ei näitä kaksosiakaan ihan kaikille suoda ;)



Talo on, pieni mutta rakas, mahdumme tähän kunhan lapset jakavat sitten kaksi huonetta nelistään. Tuskin tulee olemaan ongelma. Toinen auto tarvitaan, mietitään nyt kuumeisesti pärjätäänkö kahdella viisipaikkaisella vai pitääkö hankkia kammoamani tila-auto.



Ap:lle tsemppiä, kyllä se siitä. Avaa uusia näkökulmia se vauvantulo, veikkaan että sitä ei kk vauvan/vauvojen syntymän jälkeen osaa ajatellakaan muuta kuin elämää niin.



Rennolla asenteella, meillä on samanikäiset nuo kaksi vanhempaa, odottavat kovasti vauvoja, minusta on ihana olla kotosalla seuraavat kolme vuotta, toiseksi vanhinkin kerkiää koulutielle.

Mukavaa lukea vastaavassa tilanteessa olevista ja kolmannen "yllärin" kanssa jo pidemmälle ehtineistä. Itsekin asiaa käännelleenä ja väännelleenä ensimmäiseksi tuli mieleen, että ihanaa olla kotona, kun esikoinen aloittaa koulun...



Tsemppistä lasten kanssa ja ihanaa odotusaikaa kanssaodottajille (teitä ehkä löytänee tuolta odotuspuolelta)!

oli ostetta uudestaan vaunut ja turvaistuimet, vaatteita oli hieman tallessa..ä



Vauvan synnyttyä oli talossa 8- ja 6-vuotiaat, eli uudestaan palattiin vauva-aikaan! Nautimme täytsillä pienestä vauvastamme koko perhe. Vauvasta tuli koko perheen lellikki...



Kolmas lapsi toi mukanaan hieman lisää pyykkiä ja nyt isona vauvana hieman suuremman kauppalaskun ja paaaaaaaaaaaaaaljon rakkautta sekä koko perhettä ihastuttaneen persoonansa!



IHANA TYYPPI TUO MEIDÄN HURMURI KOLMONNEN!