Miten pyydätte miestänne siivoamaan?

Meillä on niin, että kun saan siivouspuuskan, siivoan ihan itse. En tarvitse siihen kenenkään apua ja mies saa istua persiillään sohvalla jos haluaa. Vastaavasti hänen saadessaan siivousinnostuksen, ei minun ole mikään pakko osallistua touhuun. Aina ei vaan huvita.



Meillä on ihan siisti koti, kun molemmat innostuvat siivouksesta vähän niin kuin vuoroviikoin ja silloin tulee kunnolla huohottua joka nurkka. Itsestäänselvää on sen sijaan se, että keittiössä siivotaan omat jäljet heti pois kun on syöty jne ja sen osaavat lapsetkin (4- ja 8- vuotiaat).

Keittiö ei siis ole koskaan sotkuinen.



Homma toimii hyvin näin kun molemmat ovat ihan normaaleja aikuisia, jotka eivät erityisesti nauti sikolätistä. Pyykit ja muut hommat jakautuvat sitten sen mukaan kumpi sattuu olemaan kotosalla ja kumpi ehtii mitäkin. Yleensä mies pesee pyykit kun minä hoidan lasten juttuja, kuskaan harrastuksiin jne. Mies myös mielellään laittaa ruoat kun on parempi kokki eikä tykkää mun tekeleistä.

Siivoan itse kun jaksan ja huvittaa ja kun siivoamista tarvitaan, samoin tekee mies ihan oma-aloitteisesti.

Tiskaa jos ei ole tarpeeksi puhtaita astioita, imuroi jos on pölyistä jne. Ei ole mikään suuri siisteysintoilija mutta ihan riittävän siisti minulle

Voikko auttaa mua tän kanssa? Tms.

Tosin aika harvoin tarttee pyytää. Tekee sen mitä ehtii työssäkäynnin ja lapsen hoidon ja leikittämisen lisäksi.

Jos ei, niin viimeistään sitten, kun tokasen että "voi perse kun tääl on taas sotkusta".

ja erittäin suurieleisesti! Eli jos en viitsi itse täyttää tiskikonetta niin rupean yhtäkkiä vaikuttamaan erittäin vihaiselta ilman mitään syytä. Siinä sitten mies ihmettelee että taas olen kait tehny jotain mutten viiti ruveta tappelemaan kun en tiedä taas mitä on tullu tehtyä ja niimpä mies rupeaa lepyttelemmän siivoamalla :D Kieroa mutta tehokasta.

eli hän on se perheen nipottaja ja pihtari myös!

Menköön ukkosi hotelliin asumaan tai tilatkoon ja maksakoon ulkopuolsien siivoojan.

se on ainoa homma, mistä hän ei pidä, muut tekee mukisematta ja lähes ilman pyytämistä.. =)

Ihan suomeksi esim:"Imuroisitko alakerran" tai "Siivootsä olkkarin, jos makkarin"

"siivootsä olkkarin, jos mä siivoon makkarin"

En käske koskaan, en pidä, jos mua käsketään!

siten, että mies laittaa ruuat ja imuroi sekä hoitaa pihahommat ja kaiken autoon liittyvän. Minun vastuullani on pyykki- ja muu vaatehuolto sekä siivous paitsi ei imurointi. Eli ei tarvitse pyytää, lähinnä keskustelemme siitä, minä päivänä siivotaan.

oma-alotteisesti asiat kun ehtii. Eli jos pyykkikori pursuaa tai tiskipöytä täynnä, se kumpi ehtii laittaa pesun pyörimään. Pyykit hoitaa narulle, se kuka huomaa ensin. Mies hoitaa imuroinnin+pölyjen pyyhkimisen ja ulko/autohommat + paitojensa silityksen omaan tahtiinsa. Ruokaa teen enimmäkseen minä, mutta mies silloin, jos mulla menoa tai muuta ohjelmaa. Mies käy kaupassa. Itse hoidan enimmäkseen lapsien menot/lääkärit/koulujutut.



Meillä siis mies tekee useinkin enemmän kotitöitä. On vaan sen tyylinen tyyppi, joka ei odota omassa kodissaan palvelua.

Esimerkiksi: "ompas likaista, alakerta pitäis varmaan imuroida". Tai sitten kirjoitan työlistaan esim. suursiivous kamariin ja sitten jossain vaiheessa kun suunnitellaan yhdessä mitä seuraavana päivänä tehtäis ja lueskellaan työlistaa saatta mies vaikka ilmoittaa ihan itse että voi tehdä sen suursiivouksen kamarille.



Meillä pointti on se että mies imuroi mielellään. Ja tekee vaikka suursiivouksen. Hän nauttii siitä että on tekemisen meininkiä ja tulee näkyvää. Minä taas olen hitaampi nysväri. Joten jaamme työt luonnollisesti niin että kumpikin tekee yleensä sitä mikä itselle parhaiten sopii.



Meillä mies itse ehdotti aikanaan kun kotitöiden teosta sovittiin että hän tekisi mielellään jotkut sovitut jutut kunhan saa tehdä ne silloin kun haluaa ja siten kun haluaa. Vinttiä en ole monesti siivonnut viimeisen parin vuoden aikana kun mies siivoaa sen silloin kun innostuu. Jos miehellä on paljon muita kiireitä tai satun jostain syystä innostumaan hommaan niin sitten saatan minäkin siivota vintin.



Meillä toimii siis parhaiten sellainen "löyhä" työnjako joka joustaa puolin ja toisin tilanteen mukaan. Kumpikin tekee mitä kerkeää ja jaksaa ja yhdessä sovitaan tilanteen mukaan.

teidän perhe-elämä kuulostaa aika kamalalta. Olis varmaan aika pohtia vakavasti onko tuo sellaista elämää jota haluat.

Ekat 10 v oli väärinymmärrystä, suuttumista ja murjottelua. Miehelle piti sanoa, että imuroi! Jos sanoi, että voisitko imuroida, niin ei tod. imuroinut!



Nykyään mä varaan siivoojilta siivousajat, ja edellisenä päivänä kaikki yhdessä siivotaan tavarat omille paikoilleen, myös alle kouluikäisetkin osaa (miksei siis mieskin).



Päivittäin mies pitää keittiön kunnossa ja kokkaa. Mä taasen vastaan vaatehuollosta. Ulkotöitä tehdään kaikki, mukavaa vastapainoa istumatyölle.

Ja sit leikkaan sen itse seuraavan viikon torstaina. Oma-aloitteisesti vie vain roskat. Mutta vielä ei ole oppinut ottamaan samalla myös vessan roskista. En muista et ois koskaan imuroinu. Muutaman kerran on pessy lattian. Tappelua on meillä kotitöiden jako.

Siis mun ei todellakaan tarvii pyytää miestä siivoamaan tai tekemään muitakaan kotitöitä! Meillä molemmat tekee kaikkea suht tasapuolisesti,sen mukaan mitä ehtii ja jaksaa. Esim jos on kotona mutta väsynyt,voi pestä pyykkiä,se vie aikaa muttei voimia.

Tulin surulliseksi viestistäsi. Olen siis ap. Hemmetti, mistä näitä miehiä oikein ilmaantuu.



Mun mieheni yksin asuessaan sai kummasti siivottua, laitettua ruokaa, pestyä pyykkinsä. Vielä ennen lasten syntymää hän osasi tehdä yhtä jos toista siivousrintamalla.



Jostain syystä lasten myötä hän on alkanut kuvitella, että kaikki työt kuuluvat minulle.



Sinä olet kyllä varsin tehokas! Minä en koskaan pääse hommissa niin pitkälle, että pyykit on viikattu: ne ovat läjässä ja käyn penkomassa sieltä sitten tarvittavat vaatteet. En enää jaksa. Joskus tekisi mieli tunkea kaikki pyykit vain roskiin ja katsoa löytyisikö jostain kaapin perukoilta muuta päälle pantavaa.



Täällä sama juttu imuroinnin suhteen. Kun mies imuroi ei huomaa edes, että imuroitu olisi. En tietenkään kehtaa mitään asiasta sanoa tai tehdä. Sitten kun on poissa kotoa imuroin uusiksi.



Hän on myös nopea ja minä hidas.



Ikävintä on, että jos hän jotain tekee niin saan kuulla siitä seuraavat 10 vuotta. Hän luettelee näitä saavutuksiaan kuin jokin kirjanpitäjä. Eilen muuten kävi kaupassa. Ja taas piti olla inhottava. Hänen mukaansa meillä kaapit ammottivat tyhjyyttään ja hänen oli sitten pakko mennä kauppaan. Tosiasiassa kaapissa oli ruokatarpeita vielä useammalle päivälle, ainoastaan hänen leivän päälle laittamansa leikkele oli loppu.



Haluaisin ottaa eron. En saa tästä suhteesta mitään. Suunnittelen, että kun lapset pärjäävät omillaan niin sitten viimeistään lähden. En halua viettää vanhuutta kotityrannin kanssa.

Minä olen myös asennevammainen. Jos olisin oikealla asenteella liikkeellä voisi mies auttaakin. Mutta kun asenne on niin väärä. Tämän lisäksi olen myös vainoharhainen ja negatiivinen. Kerrassaan masentava yksilö.



Mies aloittaa lasten nukkumaanmentyä illan projektinsa: istua tv:n edessä kaukkari kädessä ja keskittyä vuokrattuun tai muuhun elokuvaan. Häntä ei näytä mitenkään häiritsevän, että samaan aikaan minä teen kotitöitä: siivoan, laitan ruokia, pesen pyykkiä, järjestän asiat kuntoon seuraavaa päivää varten. Näin yleensä kuluua aika tuosta klo 20 aina klo 22 saakka.



Minäkin alan olla jo kovin tottunut. Joskus kiukuttaa, kun toinen toljottaa sohvalla telkkaria, usein olutpullo sylissä.



Mutta tiedän kyllä mistä siis puhut.

yksi vääräasenteinen 3 pienen lapsen opiskeleva äiti, jolla ei miehen mielestä ole mitään muuta kuin aikaa hoitaa kaikki kotiin liittyvät asiat itse. Sen verran olen päässyt eteenpäin, että "uskallan" nykyään imuroida vaikka mies olisi kotona. Häntä kun häiritsee kotitöiden teko televisiota katsellessa. "pitääkö sitä just nyt siihen tulla tahalleen meluamaan"



Mies ei tee kotitöitä, jos en käske. Ja kun käsken, ei tee niitä, koska aina valitan ja vingun. Ja jos jotain pitäisi tehdä, mies unohtaa, koska hänellä on niiiin huono muisti. Miksi en siis muistuttanut. Mutta jos muistutan, "naama kiinni" "älä aina nalkuta". Hmm, enpä tiedä miten sitten tekisi ja sanoisi. Paitsi että teen kaiken mielummin itse. Aina joka välissä, kun vain ehdin.



Miehen sotkuja en ole enää vuoteen ehtinyt siivota eikä huvitakaan. Älkää siis kukaan meille kylään erehtyvä ihmetelkö, jos pihalla on tyhjiä olutpulloja, työkaluja, romppeita ja kamppeita. Sisälle tullessasi on ovella jo edessä se seitsemän miesten kengät, lenkkareista saappaisiin. Keittiössä sohvalla on läjä miehen vaatteita, olohuoneen kirjahyllyn päällä on sälää jos mitäkin, kaikki miehen. En jätä enää yhtään maljakkoa yms. purnukkaa mihinkään. Kun niihin menee tavaraa sisään, mies täyttää pikkuhiljaa kaikki...