Lue keskustelun säännöt.
Miten pyydätte miestänne siivoamaan?
12.10.2009 |
Mieheni sanoi, että hän siivoaisi jos pyytäisin tietyllä tavalla.
Hän arvelee, että esim naapurin isäntää jonka tiedetään siivoavan pyytää vaimo toimeen siten, että tarjoilee hänelle aamiaisen sänkyyn munien ja pekonin ja tuoreen kahvin kera, ja sitten pyytää siivousapua.
Onko teillä suuret ja monimutkaiset seremoniat, että saatte mieheltä apua kotitöihin?
En minäkään nalkuttanut ole. Olen vain pyytänyt, että voisiko imuroida tai pyyhkiä pöydän.
Ai niin. Kotitoimista pitäisi myös pitää palaveri ja sopia ihan paperilla mitä tehdään ja milloin.
Yhdellä lomalla teimme tällaisen kalenterin. Kun lipsui kolmatta päivää huomautin asiasta. Olin kuulemma tyhmä, kun tuollaiseen kalenteriin edes uskoin...
Kommentit (56)
hyi yök...
laitat äijän ruotuun!
- et palvele sitä enää, lopetat siivouksen pyykin pesun jne... sanot että et vaan jaksa. katso kauan menee et mies alkaa siivota.
oikeesti älä anna alistaa itsees tollaseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vuosia sitten jaettiin kotityöt paperilla niin, että mies otti itselleen mieluummin viikkosiivouksen kuin mitään, mitä pitää tehdä joka päivä. Sitten hän melko pian ulkoisti viikkosiivouksen siivoojalle, kun ei jaksanutkaan siivota. Jälki on nyt paaljon parempaa kuin koskaan miehen tekemänä eikä tarvitse ikinä pyydellä, nalkuttaa ekä naputtaa. Oikein hyvä systeemi. Päivittäiset hommat on jaettu minun ja lasten kesken.
sekä tyhjentää ja täyttää astianpesukonetta ja viikkaa puhtaat pyykit kaappeihin.
Normi siivoukseen vuoropuhelu menee yleensä näin:
Minä: Tänään pitäisi sit siivota. Kumpaa haluat tehdä imuoroida vai pestä vessat?
Hän: Imuroida.
Minä: Okei, mä pesen sitten vessat.
:D :D
Ei kyllä koskaan oma-aloitteisesti imurin varteen tartu, vaan hänelle pitää sanoa, että tänään kun sulla vapaata, imuroi tai sitten yleensä niin kuin edellä, tehdään yhdessä.
Meillä mies myös sanoo, ettei sun tarvii tehdä niitä silloin kun muutkaan eivät tee. Tosin ei kyllä osannut vastata kysymykseen, että kuka ne sitten tekee ja milloin?
Minä voisin vaikka laulaen pyytää ja silti pyytäisin väärällä tavalla ja sen takia hänen ei tarvitse.
Moni on ehdottanut, että sanoo vain, että tuossa imuri, imuroipas. Ei IKINÄ toimisi meillä. Meillä ei toimi vaikka nätisti pyytää. Meillä ei toimi, vaikka kuinka hyvin perustelisi, että miksi minä en ehdi ja siksi hänen pitäisi.
Meillä ei toimi mikään, paitsi se, että minä kiltisti alistun rooliini ja teen kaiken mukisematta hiljaa itsekseni.
Joskus olen yrittänyt listata asioita, joita tarvitsee tehdä. Keskustelu ei ikinä ehdi siihen asti, että mietittäisiin, että kuka tekee, vaan mies tekee siitä ison haloon, että kuka sanoo, että tuo kaikkki pitää tehdä. Minä en kuulemma ole mikän jumala, joka päättää ja määrää, että mitä pitä tehdä. Ja jos minusta nuo listassa olevat asiat pitää tehdä, niin voin ne tehdä sitten ihan itse. Niin ja minä kuulemma luen liikaa naistenlehtiä, joista olen saanut päähäni sen, että miltä kodin pitäisi näyttää. Voi kun joskus ehtisi edes niitä lehtiä lukea. En edes tilaa, koska en niitä ehdi lukea.
Ja jos joskus otan omaa aikaa ja käyn lenkillä, niin mies on heti kirjaamassa ylös, että nyt olet ollut tunnin ja 10 minuuttia lenkillä, joten saat nyt hoitaa lapsia ihan yksin tunnin ja 10 min.
Ja minä ehdottomasti ottaisin siivoojan, mutta yksinkertyaiseti ei ole varaa. Nyttenkin eletään ihan pelkästään minun palkallanni ja se hädin tuskin riittää pakollisiin menoihin.
Meillä kaikki kääntyi pahimman kerran päälaelleen, kun olin tämän viimoisen kanssa äitiyslomalla. Silloin toki ymmärän ja ajattelin, että minun kuuluu tehdä kaikki kotona, kun mies on päivät töissä. Kun menin töihin, niin sanoin, että tämä jako ei sitten enää toimi ja palataan vanhaan systeemiin. Silloin mies oli samaa mieltä, mutta käytännössä se ei näy millään tavalla.
Mies yleensä tulee ensiksi kotiin ja hakee lapset. Tikkua ei pistä ristiin vaan makaa sohvalla niin kauan, kunnnes minä tulen kotiin. Sitten voi jopa nousta situmaan siihen sohvalle ja katsella kun minä alan touhuamaan.
Olen kyllä oikeasti todella väsynyt, mutta mitä voin tehdä? Ei voi erota.
Minä olen myös asennevammainen. Jos olisin oikealla asenteella liikkeellä voisi mies auttaakin. Mutta kun asenne on niin väärä. Tämän lisäksi olen myös vainoharhainen ja negatiivinen. Kerrassaan masentava yksilö. Mies aloittaa lasten nukkumaanmentyä illan projektinsa: istua tv:n edessä kaukkari kädessä ja keskittyä vuokrattuun tai muuhun elokuvaan. Häntä ei näytä mitenkään häiritsevän, että samaan aikaan minä teen kotitöitä: siivoan, laitan ruokia, pesen pyykkiä, järjestän asiat kuntoon seuraavaa päivää varten. Näin yleensä kuluua aika tuosta klo 20 aina klo 22 saakka. Minäkin alan olla jo kovin tottunut. Joskus kiukuttaa, kun toinen toljottaa sohvalla telkkaria, usein olutpullo sylissä. Mutta tiedän kyllä mistä siis puhut.
Alkoi kiinnostaa, että millainen kotitausta miehillänne on? Ap taisi sanoa että yksin asuessaan mies hoiti kotinsa hyvin. Minusta on tosi outoa että ihminen, jolla on ollut yksinään oma koti, on noin saamaton. Tosi raivostuttavaa! Appivanhemmillani on hyvin perinteinen työnjako kotona, mutta mieheni on pienestä asti auttanut äitiään (on ainoa lapsi) siivoamisessa ja tekee sitä nyt mielellään ja jotenkin vaivattomasti. Ruokaa hän on opetellut laittamaan meidän liitomme aikana, mutta tekee vain jos minä en ehdi, olen sairas tms. Mutta siis systeemimme pelittää hyvin.
7
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies on maatalon poika. On vanhin lapsi ja sisaruksia useampi. Kun joskus kysyin, että mitä teidän isä teki siivouspäivänä kotona, nini vastasi, että hoiti maatilaa eikä koskaan siivonnut. No tämän äiti hoiti karja, siivosi ja hoiti laspet ja anopinkin siinä sivussa.
Eli miehen äiti on ollut sellainen superihminen (oikeasti todella ihana ihminen), joka on tehnyt kaiken kotona. Tuskin kauheasti vaati pojalta osallistumista siivoamiseen, koska se ei ollut miesten työtä.
Meillä taas kotona isä ja äiti tekivät aika lailla puolikso hommat. Molemmat olivat töissä kodin ulkopuollella. Toki siis me 3 lasta teimme oman osamme ja noin 6.luokasta alaken olemee siskonni kanssa hoitaneet viikkosiivouksen itseksemme. Ja seinälä oli lista, kenen vuoro oli laittaa astiat jne.
Kun mies asui itsekseen...
TÄSSÄ muuten hyväneuvo, jonka kyllä jälkeenpäin olen tajunnut.
Kun asui itsekseen, niin koti ei ollut todellakaan järjestyksessä eikä siisti. Hyvin vähän oltiin hänen luona, vaan aina minun luona. No hänen ei tarvinnut siivota minua varten eikä minun jälkiäni.
Toki kuitenkin yksin asuessaan osasi huolehtia pyykistään ja siivouksesta tai sitten en vain siinä ensihuumassa huomannut miten likaista miehen kotona oli...
Se juuri ärsyttääkin, että mies on kasvanut sellaiseen ajatusmalliin, että kotityöt on naiset töitä, ei miehen töitä. Tosin kuitenkin aina sanoo, ettei ole miesten töitä ja naisten töitä. Siksi oli sitä mieltä, että minä voin vaihtaa oman autoni renkaat...
Toisalta olen jo pitkään ihan vakavissani yrittänyt etsiä vastausta kysymykseen, että mihin miestä tarvitaan? Ja en todellakaan ota yhtään sohvaperunaa enää luokseni asumaan, jos tämän kanssa joskus ero tulee. Se on 100% varma asia.
Alkoi kiinnostaa, että millainen kotitausta miehillänne on? Ap taisi sanoa että yksin asuessaan mies hoiti kotinsa hyvin. Minusta on tosi outoa että ihminen, jolla on ollut yksinään oma koti, on noin saamaton. Tosi raivostuttavaa! Appivanhemmillani on hyvin perinteinen työnjako kotona, mutta mieheni on pienestä asti auttanut äitiään (on ainoa lapsi) siivoamisessa ja tekee sitä nyt mielellään ja jotenkin vaivattomasti. Ruokaa hän on opetellut laittamaan meidän liitomme aikana, mutta tekee vain jos minä en ehdi, olen sairas tms. Mutta siis systeemimme pelittää hyvin. 7
mutta mieheni kotona on äitinsä aina hoitanut kaiken. Appi on oikea laiskamato, makaa vaan sohvalla ja inisee, missä mun sukat tai housut on. Eikä ole heillä yhdeltäkään lapselta vaadittu kotona mitään.
Kun olimme kaksin mieheni kanssa, imuroi, touhusi yhdessä. Nyt kun on useampi lapsi, miehestä on tullut just appiukon peilikuva. Inisee vaan sohvalla. Yhden miehen ystävän kanssa keskustelimme niitä näitä. Sanoin sitten, että vitsi kun ois varaa, hommaisin siivojan meille kerran viikossa kahdessa. Naureskeltiin sitten ja tämä miehen bestis tokaisi, että parempi ois oma miehesikin ulkoistaa, kun ei siitä apua ole. Kyllä sinä auttavia käsiä löydät sitten muualtakin...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja jos tarvitsee, niin sitten hommataan siivooja. Mieheni kiireinen ja siivosi kanssani kiitettävästi, kunnes ehdotti, että hankitaanko siivooja? Paras keksintö sitten vuosisadan, jää aikaa moneen muuhun, vaikkei ne hommat kokonaan loppuneetkaan.
Mutta ei ole varaa, ei todellakaan. Pakollisten menojen jälkeen jää ruokaan rahaa noin 300 euroa kuussa ja sillä pitäisi elää 5 henkilön. Siis tuo 300 on se, minkä jätän pakosta ja siirrän vaikka joitakin laskuja. Mutta kun joskus on varaa, niin ihan varmasti hankin siivoojan, ellei nyt sitten jos lapset isoaj ja mies ulkoistettu. En niinkään vihaa kotitöitä vaan sitä, että se on yksin minun vastuulla ja minun pitäisi vain tyytyä osaani. Ja koskaan en saa siitä kiitosta, en koskaan mistään asiasta.
No, ei mielestäni kenenkään tarvitse erityisesti pyytää...
ja jos tarvitsee, niin sitten hommataan siivooja. Mieheni kiireinen ja siivosi kanssani kiitettävästi, kunnes ehdotti, että hankitaanko siivooja? Paras keksintö sitten vuosisadan, jää aikaa moneen muuhun, vaikkei ne hommat kokonaan loppuneetkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä onnistuneet neuvottelut siis lähtivät siitä, että keskusteltiin, miten siistiä pitää olla missäkin huoneessa ja minkä verran työtä sen tason ylläpitäminen vaatii. Ihan paperille listattiin kaikki kotityöt ja jokaisen vaatimustaso erikseen. Tämän jälkeen testattiin parin viikon ajan, minkä verran aikaa menee kunkin kotityön hoitamiseen niin että päästään sovittuun tasoon. Tämän jälkeen työt jaettiin niin, että molemmille tuli yhtä paljon ajallisesti. Ensin neuvoteltiin niin, että kummankaan ei tarvitse tehdä mitään mitä inhoaa. Tämän jälkeen neuvoteltiin muista toiveista. Mies sanoi että hän ei haluaisi tehdä kotitöitä joka päivä. Näin hän sitten suostui hoitamaan viikkosiivouksen yksin, koska siitä (ja muutamista autoon liittyvistä ym. tehtävistä) kertyi riittävä tuntimäärä.
Ja sitten kun hänestä se kävi raskaaksi, hän ulkoisti sen omilla rahoillaan. Mutta tämän toimivuus tietysti perustuu myös siihen, että meillä on omat rahat, jota Oikeassa, Rakastavassa AV-perheessä ei ole. En missään tapauksessa olisi suostunut maksamaan siivoojaa omalta tililtäni tai yhteisistä varoista.
Asiat pitää suunnitella kunnolla ja vähän pidemmällä tähtäyksellä, kun haluaa tuloksia.
Miettikääpä, miksi ihmeessä olette yhdessä? Oikeasti? Saatteko liitossanne arvostusta? Rakkautta? Yhdessäoloa? Hyvää mieltä?
Meillä mies siivoaa, kun pyydän. Pyydän siis tyyliin "voisitko tänään imuroida ja pestä lattiat. Minä silitän ja pesen vessat.Sopiiko?" Ja eikun hommiin... Pihahommat tekee ihan oma-aloitteisesti, minä en puutu niihin mitenkään. Samoin lasten nukutukset ja pesut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että mies patistelee minua tekemään osani siivoamisesta...
Entisessä suhteessani mies patisteli minua ja osallistui kiitettävästi kotitöihin (ei tosin tehnyt juurikaan ruokaa eikä ikinä viikannut pyykkejä).
Nykyinen ei tee mitään oma-aloitteisesti, paitsi sotkee. Kauppaan voi ehkä mennä. Jos sanot illalla, että voisitko huomenna tehdä tuon ja tuon homman, niin jo pitää iltapäivällä muistuttaa tai mitään ei tapahdu. Makaa sohvalla, katsoo tv:tä, surffaa netissä ja käy tupakalla. Ei laita roskia roskiin, pyykit on pyykkikorin vieressä lattialla. Ei koskaan oma-aloitteisesti imuroi, vie roskia, pyyhi muruja pöydiltä, viikkaa pyykkejä. Tekee kyllä kun pyydän, mut kun en aina jaksaisi sanoa. Mies on kotona 24/7 ja minä käyn kokopäivätyössä. Hermo on kireellä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Entisessä suhteessani mies patisteli minua ja osallistui kiitettävästi kotitöihin (ei tosin tehnyt juurikaan ruokaa eikä ikinä viikannut pyykkejä). Nykyinen ei tee mitään oma-aloitteisesti, paitsi sotkee. Kauppaan voi ehkä mennä. Jos sanot illalla, että voisitko huomenna tehdä tuon ja tuon homman, niin jo pitää iltapäivällä muistuttaa tai mitään ei tapahdu. Makaa sohvalla, katsoo tv:tä, surffaa netissä ja käy tupakalla. Ei laita roskia roskiin, pyykit on pyykkikorin vieressä lattialla. Ei koskaan oma-aloitteisesti imuroi, vie roskia, pyyhi muruja pöydiltä, viikkaa pyykkejä. Tekee kyllä kun pyydän, mut kun en aina jaksaisi sanoa. Mies on kotona 24/7 ja minä käyn kokopäivätyössä. Hermo on kireellä!
Kuule, sun viestisi vähän lohdutti. Tuntuu, että asiani voisivat olla sitten vielä huonomminkin.
Toisaalta sun mies tekee pyydettäessä. Eikä kai kuittaile sinulle siitä, että sinulla on asenneongelma tms.
kunnioita saati rakasta sinua. Rakastaminen on toisen huomioimista, kunnioittamista, kuuntelemista, halua tehdä toisen olo hyväksi.
Sinun miehesi on sinussa saanut palvelijan itselleen.
Minä: "kuule, olenko muuten muistanut kertoa sulle, että sulla on lauantaina(perjantaina, huomenna) siivouspäivä?"
Mies: "aijaa, taas mun vuoro vai?"
Minä: "kyllä"
Ja sitten se siivoaa. Minä teen aika usein ruuan ja mies korjaa jäljet. Meillä mies siivoaa enemmän, mutta minä vaihdan petivaatteita enemmän...Ja teen muutenkin liian paljon pyykkiä. Laitan pesukoneen siis useammin päälle.