Lapseni opettaja, joka on sellainen vastavalmistunut n. 24-vuotias tyttö teitittelee

opettajan ei tarvitse olla mielin kielin.



Mutta ei hän mikään auktoriteetti itselleni ole, lapselleni sen sijaan kylläkin.



Opettaja ei ole mielestäni itseäni ylempänä arvoasteikolla, olen sitten tohtori, hitsari, lääkäri tai työtön.

kaikkia asiakkaita, niin omaisia kuin potilaitakin. Sinuttelu ei todellakaan ole hyvätapaista.



Usein kyllä pitkäaikaispotilaiden tai vanhainkodin asukkaiden kanssa hoitosuhde muuttuu sellaiseksi, että teitittely muuttuu luontevasti sinutteluksi puolin ja toisin. Vanhat (herras)miehet yleensä puhuttelevat alkuun minua hoitajaksi, tyyliin "Olisiko hoitajalla antaa taas sitä samaa lääkettä kuin eilen, kun ei taaskaan uni tule millään?" Parin viikon päästä olen jo "sinä". :) Musta se on mukavaa, siinä näkee, on tullut tutuksi ja turvalliseksi potilaalle / asiakkaalle. Mutta alkuun ehdottomasti teitittely, se kertoo arvostuksesta!

jos sinnikkäästi teitittelet, vaikka on pyydetty toisin.

Teitittely herättää ristiriitaisia tunteita, koska se erottelee väkisinkin ihmisiä eri arvostusluokkiin. Jokainen vetää jonnekin rajan keitä teitittelee ja keitä ei, esim. lapsia ei kukaan suomeksi kyllä teitittele, ja kun ihmisten teitittely/sinutteluperusteena on vaihtelevasti ikä, vieraus, asiakkuus, suhteen kylmyys vs. lämpimyys, arvostus, korkea-arvoisuus, auktoriteetti, tiukkapipoisuus, mukava ihminen vs vaikea ihminen, rentous, toivomus että häntä itseään teititellään ym. , niin kuin tästäkin ketjusta hyvin näkyy niin johtopäätökset mitä puhuttelumuodon valinnasta vedetään ei ole aina ne toivotut.



Se on politiikkaa :)

Useilla kielialueilla teitittely on edelleen osa nykyaikaista kieltä ja sitä käytetään virallisissa tilanteissa, vanhempien ihmisten seurassa ja etenkin kun puhekumppania ei tunneta. Lähes lokainen espanialainen nuori teitittelee isovanhempiaan jne.



Suomessa teititellään armeijassa ja sieltä opittuna se on ihan hyvä tapa monissakin tilanteissa.

Pitäisikö nauraa mukana? He-he

ja teitittelen asiakkaita aina, se on arvostusasia. Joskus asiakkaat sanovat ihan hämmentyneinä, että minua voi kyllä sinutella. Joskus kysyn ihan suoraan, että voinko sinutella.



Joskus mulla menee sinuttelu ja teitittely sekaisin, että en välillä vahingossa sinuttelen tai teitittelen samassa keskustelussa samaa asiakasta, silloin nolottaa itseäkin.



Minusta nuoremman virkamiehen tulee sinutella vanhempia asiakkaitaan, nuoria asiakkaita sinuttelen.



Olen tosin huomannut, että teitittely herättää monissa asiakkaissa tunteita ja ilmeisesti sinuttelu onkin toivottavampaa kuin teitittely.

Opettaja on opettaja, vanhemmat eivätkä lapsetkaan ole opettajan asiakkaita. Opettajan esimies on rehtori, alaisia hänellä ei ole (kouluavustajatkaan tuskin hallinnollisesti opettajan alaisia). Eikä asiakkaita.

Joskus se menee luontevasti niin, että sellainen läheisempi asiakkuussuhde syntyy jo saman tapaamisen aikana ja te muuttuu johdonmukaisesti sinäksi, mutta jos on te, sä, te, sä, te, sä niin siitä tulee vähän sellainen olo, ettei teitittely ole mikään aito kohteliaisuuden tai arvostuksen ilmaus kun se on niin vaikea muistaa.

oppilaan molempia vanhempia. Kyse saattaa olla monikosta, ei teitittelystä.

"Mitä mieltä teidän miehenne on?" on yksikkö.

"Oletteko käyneet perheneuvolassa?" on monikko.

"Oletteko auttanut läksyissä?" on yksikkö.

"Oletteko valmis kokeilemaan psykologin tutkimuksia?" on yksikkö.

"Oletteko valmiita kokeilemaan, auttaisiko erityisopetukseen siirto?" on monikko.

Järkytyin, kuin minua rouviteltiin synnytyksen jälkeen sairaalassa, olin silloin 21 v.... edelleen puistattaa nyt 33-vuotiaana. minunkin lapseni opettaja on myös 24-v, sattumoisin, Ei ole teitetellyt.