Lapsi oireili levottomuudella ja syömisongelmilla jo vauvana. Vauvaa käytettiin monella lastenlääkärillä. Apua ei osattu antaa. Isä kielsi jo vauvana, että meidän " Pekkaa " ei tutkita. Isä kyllä ymmärsi itsekin että kaikki ei ole kunnossa, mutta halusi ylläpitää kuvitelmaa terveestä lapsesta. Molemmat vanhemmat olivat jaksamisen rajamailla.

Lapsi oli jo useamman vuoden ja selvästi ikäisiään jäljessä kehityksessä ennenkuin diagnoosi varmistui. Shokki oli kova. Äiti piti perheen koossa ja arjen normaalina. Isä alkoi oireilla. Alkoholia kuluu ja paljon. Äiti kantaa päävastuun kaikesta.

Eli kyllä ainakin tässä perheessä isällä enempi vaikeuksia asian hyväksymisessä.

Vastaa

Lainaa

Ilmoita asiattomaksi

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Keskustelun etusivu | Aihe vapaa

Edellinen ketju

Seuraava ketju

Aloita uusi keskustelu