Ihastunut toiseen mieheen - taasko näin kävi?

Jotkut ihastuvat kaiken aikaa, jotkut tosi harvoin ja loput jotain siltä väliltä. Nauti nyt, mutta pidä mieli kirkkaana.

suotavaa, että IRL tekee jotain ihastumisen vuoksi. Eli ihastele ihastumisesi loppuun ihan rauhassa - omassa mielessäsi - äläkä ole niin stupido, että pilaisit sen takia omien lastesi loppuelämän.

Nyt toki avioliitossa näitä on tullut harvemmin. Mieli ei meinaa millään pysyä kirkkaana, ja pelottaa, mitä tästä seuraa. Ketään en haluaisi satuttaa tai loukata, mutta silti arvelen, että kaikkia sattuu ja loukkaa. Itkettää, naurattaa, kihelmöi, kun ajattelen tuota miestä. Oma mies on ollut ihan erityisen suloinen nyt pari päivää, ja mä vain petän mielessäni...

Turhanpäiväinen tunne, häiritsee vain työntekoa ääliömäinen teinikäyttäytyminen.

Mikä psykologinen juttu tää on ja miten sen saa hallintaan???!!! Vituttaa vaan.



ei ap mutta samoja ongelmia

Mun on vaikea pitää näppini kurissa ja olla lähettämättä viestejä miehelle. Mies on ajatuksissa 90 % ajasta, ja hermoromahdus uhkaa. Emme onneksi ole tavanneet muutamaan päivään, ja muutenkin mies vähän vetäytynyt, mutta miten saan omat ajatukseni vetäytymään?

Tuon takia minusta nainen sopii kotiin lasten kanssa. Työpaikkaromanssit ovat liian vastustamattomia naisille.

En ole sovinisti mutta näin se vain on. Mitä etua siitä on että nainen ihastuu aina töissä uuteen mieheen vaikka on jo aviossa?

ja niin tapahtuukin saannollisesti. ajatukset pyorii 'muissa miehissa', mutta kylla se aina ohi menee loppujenlopuks. pieni elaman suola, oman miehen kanssa oltu jo niin pitkaan...

Se vain on itselläni hallitsematon tunne, jota en pysty pitämään kurissa. Vietän paljon aikaa yksin lasten kanssa, ja väkisinkin välillä käy mielessä, minkälaista elämä olisi ihastuksen kohteen kanssa. Niin väärin kaikkia kohtaan, mutta mitään en silti mahda.

Mä en tiedä itsekään, mitä mä siitä haluan, mutta ihastuminen tapahtui kyllä heti ensisilmäyksellä. Ja mikäli yhtään oikein tulkitsen miehen käytöstä, saattoi hänelle käydä samoin.

ap

Kun minä aloitin nykyisessä työpaikassani, niin eräs mies töissä lähestulkoon pudotti silmänsä minut nähtyään. Eipä jäänyt pahemmin epäselväksi, että tein tyyppiin aikamoisen vaikutuksen.

Nyt 2 vuoden jälkeen olemme hyvät työkaverit ja tulemme muutenkin hyvin toimeen, mutta puhtaasti kaveritasolla. Tässä ajassa on tullut nähtyä toisesta sekä hyviä että huonoja puolia. Ruusunpuna on tehokkaasti kaikonnut. :)

et halua antaa asian sotkea elämääsi. Eli et kertakaikkiaan hakeudu tekemisiin tuon ihastuksesi kanssa ja keskityt elämässäsi nyt johonkin ihan muuhun. Todennäköisesti et ole löytänyt mitään Sitä Oikeaa vaan haet elämäsi johonkin tyhjään kohtaan täyttöä. Mikä se tyhjä kohta on? Parisuhde? Oma aika? Ikäkriisi? Keskity tietoisesti täyttämään sitä tyhjää kohtaa jollain muulla kun turhanpäiväisellä ihastuksella. Uusi harrastus, parisuhdeloma oman miehen kanssa, koiran hankinta...



Pikku vinkki: ajattele tuota ihastustasi tarkoituksella ilman ihastuksen ruusunpunaisia laseja. Mieti peseväsi ko. miehen jarruraitaisia alkkareita, haistelevasi pahanhajuista aamuhengitystä, mahdollista herpestartuntaa, karvaista tai finnistä selkää, rasittavaa anoppia... kyllähän sitä maanpinnalle äkkiä palaa...

mutta nyt vain on taas niin epätoivoinen olo. Koko ajan tekisi mieli laittaa viestiä, jatkaa tutustumista, ja tänään jo kerran sorruinkin kyselemään kuulumisia. Tekisi mieli tunnustaa ihastus hänelle, mutta tuskin siitä mitään hyötyä kenellekään olisi. Tekisi mieli pyytää lounaalle, kahville, lasilliselle, ihan mihin vain. En haluaisi tunkeilla, mutta pelkään sortuvani taas huomenna ottamaan yhteyttä...

Kyllä se siitä selviää sitten keskustelemalla avoimesti asioista.

Ajattelisit edes lapsiasi,jos nyt et omaa miestäsi vaivaudu ollenkaan säälimään.

Tulee mieleen "lumppu" : (

Mun on vaikea pitää näppini kurissa ja olla lähettämättä viestejä miehelle. Mies on ajatuksissa 90 % ajasta, ja hermoromahdus uhkaa. Emme onneksi ole tavanneet muutamaan päivään, ja muutenkin mies vähän vetäytynyt, mutta miten saan omat ajatukseni vetäytymään?

NYT JARRUA arvoisat naiset. Ilmeisesti ainakin ap:lla ja jollain vastaajalla nyt menneet pasmat sekaisin. Tuo varsinkin on jo tuomittavaa, että lähettelee viestejä, ollaan jo toiminnan asteella, ensimmäinen askel pettämisen polulla. Nyt ei yhtään pidä antaa ajatuksille vauhtia. Kova kontrolli vaan ajatuksiin ja itsekuria, ajatelkaa vaikka lapsianne. Ihminen pystyy vaikuttamaan siihen mitä ajattelee, keskittykää vaikkapa työhönne.

Jos 90% ajasta menee hukkaan, voit yhtä hyvin painua pomon juttusille ja sanoa, ettet ole työkykyinen, joskaan et sairas, että voitko saada palkatonta lomaa. Täällä joku haukkui työkaveriaan kun on viikon valehtelemalla sairaslomalla, mun mielestä jos ei tuon ihastumisen takia pysty kunnolla töitä tekemään, ei ole palkkaakaan ansainnut.

Välttele miestä, et puhu mitään ylimääräistä, tervehdit ohimennen. Et millään tavalla pyri tekemään vaikutusta. Tarkoituksella menet eri pöytään istumaan mm. ruokalassa ja kahvitauolle ehdottomasti eri aikaan. Jos huomaat miehen tauolla, et mene sinne. Jos kohtaatte, et erityisesti hymyile, etkä katso ihaillen silmiin. pelkkä nyökkäys ja tervehdys riittää. Eikä tarvitse edes olla epäkohtelias.

Jos teillä on luotamuksellinen liitto, niin puhukaa miehellenne asiasta (mielestäni avioliitossa pitää pystyä puhumaan vaikeistakin asioista). Sanokaa, että näin on käynyt, ettekä oikein tiedä miksi. Kerrotte miten aiotte menetellä, jotta tilanne hiipuu. Saa mies olla mustasukkainen, sehän on ihan tervettä. Näin kuitenkin pidätte luottamuksen kohdallaan, ei avioliitossa saa olla salattavia asioita, edes mustasukkaisuuden pelossa. Tuo ihastumistunnehan on vähän kuin raivontunne (joskus) lasta kohtaan, tekisi mieli tukistaa, mutta järki ja kontrolli estää. Ensi kerralla ei raivostukaan, kun huomaa, että osaa käsitellä tunnetta.

ja miehet töissä. Ei käy näitä ikäviä tragedioita.

Naisella on luontaisesti tapana katsella laumasta korkea-arvoisempaa urosta.

Ennenvanhaan suomessakin naiset hoitivat kotityöt ja miehet kävivät töissä. Nyt tämäkin perintö on kadotettu.

Jos ajatukset on koko ajan toisessa miehessä ja odottaa seuraavaa kohtaamista kuin kuuta nousevaa, on se mielestäni jo jonkin tason pettämistä. Joitakin viestejä ollaan miehen kanssa lähetelty, mutta vain ihan neutraaleja kuulumisten vaihtamisia ja vähän varovasti tutustuttu toisiimme jutellen. Mä en tiedä itsekään, mitä mä siitä haluan, mutta ihastuminen tapahtui kyllä heti ensisilmäyksellä. Ja mikäli yhtään oikein tulkitsen miehen käytöstä, saattoi hänelle käydä samoin. Joku jo aiemmin sanoikin, että naurettavaa teinikäyttäytymistä. Sitä juurihan se on, mutta miten sen saa loppumaan? Tilanne ei kuitenkaan voi ikinä johtaa mihinkään, tai jos johtaa, menee sitten jo kaikki ihan päin mäntyä.



ap

Ihastusta ilmassa puolin ja toisin, mutta pakko vain pitää pää kylmänä. En itsekään halua uhrata omaa avioliittoani sen takia. Oon päätynyt siihen, että välttelen miestä mahdollisimman tehokkaasti. Jos kohtaan, niin nautin niistä hetkistä.



Rasittavaa ja ah- niin nautinnollista.

kertoisit miehellesi ihastuneesi? Veisi varmaan tilanteesta jännitystä ja sitä myöten ihastumisen tunnetta pois.

kertoisit miehellesi ihastuneesi? Veisi varmaan tilanteesta jännitystä ja sitä myöten ihastumisen tunnetta pois.

Siitäkös vasta soppa syntyisi. Viimeksi kerroin jälkikäteen ja halusin keskustella koko asian selväksi ja myös syyt, jotka tilanteeseen johtivat. Kuuntelen siitä suunsoittoa edelleen aina tasaisin väliajoin. Mä en tiedä, onko mitään syytä satuttaa toista ja tiedän mieheni kyvyttömyyden keskustella rakentavasti asiasta. Huuto alkaisi ja avioero nousisi heti pöydälle, hillitön mustasukkaisuus ja epäileminen joka asiaa kohtaan. Ehkä olisin sen ansainnutkin?

ap