Nuorista äideistä: Miten joku voi niin nuorena

Luulevat tietävänsä. Nuorena sitä "tietää" kaiken. Niin luulin minäkin.



T: vanha kääkkä

mitään. Eli mun mielestä kaikki ovat yksilöitä ja on tyhmä kritisoida muiden valinnat lähtien omasta mailmastaan.



ja en ole nuori äiti!

ne tietääkin nelikymppisenä olevansa lopunikäänsä saman miehen kanssa ja jaksavansa yövalvomiset ja uhmaiät ja kuusikymppisenä oman lapsensa raivostuttavan murkkuiän... Eihän elämässä koskaan mitään yllätyksiä tule.



Nuorena jaksaa :)

vauvakuumeen vallatessa aikooko elää varmasti miehensä kanna seuraavan 40 vuotta? ja onko sillä loppupeleissä mitään väliä kenen geenejä se lapsi kantaa, jos se on sinun rakas lapsesi?



jos on rakastunut niin ei silloin paljon tule mieleen pohtia onko tämä nyt varmasti loppuelämän kestävää....



meillä vauva oli vahinko. Tulin raskaaksi 20 vuotiaana. Vauvaa ei oltu sitä ennen edes ajateltu, yhdessä oltiin oltu jo 3 vuotta. Vauva oli kuitenkin tervetullut ja sitä odotettiin kovin.



saman miehen kanssa olen edelleen, mutta mistä sitä tietää ollaanko vuoden päästä. Tai 10 vuoden päästä. Ei elämää voi nin ajatella.

Jos minulle ja miehelleni tulisi ero, vaikka kunnon riitaisa ero ja ei oltaisi enää missään väleissä niin en minä ainankaan ajattelisi lapsistani millään tavalla erilailla vaikka heillä juuri ne geenit onkin....



ominuinen ajattelutapa sinulla...

ei voi kuitenkaan tietää tuleeko lopulta ero!

20 vuotta sitten, olin silloin 17-vuotias. Mies 18-vuotias. Kyllä se kolahti heti.

Ensimmäinen lapsi syntyi kun olimme 22-vuotiaita.



Yhdessä olemme edelleen, nyt jo useampi lapsi. Toivotavasti olemme yhdessä loppuelämämme.



Kyllä sen tietää kun oikea napsahtaa kohdalle. Sen jälkeen pitää vain tehdä työtä sen suhteen eteen. Oli ikää sitten 20 vuotta tai 40 vuotta.

Oikeasti alkaa mennä hermo tällaisiin viestiin, että miten joku x ikäinen voi tietää mistään mitään. Kaikki olemme yksilöitä. Kaikilla ei välttämättä mene huonosti. Monet löytävät elämänkumppanin jo nuorena. Toiset eivät löydä ollenkaan.



Itse olen 23-vuotias, kihloissa, seurustellut kahdeksan vuotta saman miehen kanssa, 15-vuotiaasta saakka. En voisi kuvitellakkaan, mitä tapahtuisi, jos suhteemme päättyisi. Olemme pari, mutta myös toistemme parhaita ystäviä! Lapsia ei vielä ole, mutta toivottavasti saamme.



Lyhyesti: ei kannata kauhistella eikä yleistää yhtään mitään, koska kukaan ihminen ei ole kuitenkaan samanlainen.

Mä olen 25 enkä varmasti tiedä vielä 30 vuotiaana tätä enempää mitä haluan. Toki koulutus on jo yksin ja toinen tulossa, mutta miehet on kysymysmerkki ja kaks lastaki jo on.

ja ettet ikinä eroa?!



Mä löysin 20v elämäni miehen, nyt ollaan kumpikin 28v. ja kolme lasta, ihana koti, kivat ammatit ja ihana avioliitto.

Turhaa pipon kiristelyä, koskaan ei voi tietää mitä huominen tuo tullessaan.

Toisilla se elämänsä mies löytyy jo sillon parikymppisenä, toiset haahuilee läpi elämänsä tehden lapsia sille sun tälle miehelle.

Ja eikö se tunnetusti ole 50- ja 60 vuoden villitykset kun nuoruuttaan haikailevat "vanhukset"

eroaa ja hankkii itseään 20-30 vuotta nuoremman siipan. Että ei sitten ollutkaan se oma ukko/akka kulta se elämän rakkaus.

että joku mies on se oikea. En vain tavannut oikeaa ennen kuin 24-vuotiaaana. Silloin tiesin heti, ja tiedän edelleen (nyt ikää 35).



Näissä asioissa auttaa paljon se, että AJATTELEE elämää ja pohtii arvojaan. Ettekö te muut tosiaan ole pohtineet näistä asioita alle tuon ikäisinä...?

kuinka moni ajattelee vauvakuumeen vallatessa aikooko elää varmasti miehensä kanna seuraavan 40 vuotta?

kuin alkaa tehtailla lapsia.

Hoh hoijaa.

Aina voi tulla eteen kaikenlaista.



Itse ollut 17-vuotiaasta saman kanssa, ikää nyr 35, lapsia 4.



Vaikeitakin aikoja välissä ,eroakin mietin joskus.

Mutta mieheni kuitenkin "mulle paras" - nyt menee hyvin.



Niin että mistä sen tosiaan ikinä tietää. Enhän tiedä nytkään, mitä elämä eteen tuo vaikka 10v. päästä.



Ei se välttämättä ole iästä kiinni.

tai saattaapa vielä kasvaakkin! 17 v takana yhdessä oloo ja niistä 10 naimisissa! Rakastuneempi en voisi olla tällä hetkellä, joskin jossain vaiheessa täytyi ottaa molempien iutseään niskasta kiinni että parisuhdetta täytyy hoivata. Muuten ois kyllä varmaan jo pian erottu. Mutta kriisistä selvittiin ja ihanaa on!

mutta miksi odotella. Minun pari n. 40-vuotiasta ystävääni vielä odottelevat että varmasti tuntisivat olevansa valmiita äitiyteen ja perhe-elämään. Taitavat odotella ikuisesti...

satavarmasti tietää että tämän kanssa nyt elän loppuelämäni? Kun ei tiedä edes sitä millanen itse saati se toinen tulee olemaan vanhempana.



Elämä pitää elää eikä lykätä kaikkea kaiken varalta.

ja tiesin heti hänen olevan se oikea. En silti ollut mikään ns. nuori äiti. Väliin mahtui opiskelut yliopistossa sekä Suomessa että ulkomailla ja työntekoa ennen kuin saimme 3 lasta.

satavarmasti tietää että tämän kanssa nyt elän loppuelämäni?

Minulla on ainakin ollut jo lähtökohtana parisuhteessa se, että otan miehen, jonka kanssa haluan elää loppuelämäni - ja joka kokee minusta samoin.

Näillä eväillä olemme olleet onnellisesti yhdessä 11 vuotta eikä ole käväissyt mielessäkään erota. Vannomaan ei tietenkään voi mennä mitä tulevaisuus tuo, mutta kyllä näillä eväillä uskon suhteemme kestävän.

12