Uskaltaisiko tehdä 3. lapsen?

En oikein ole ikinä tajunnut juttuja kun sanotaan, että 3 menee siinä kuin kaksikin. MIten ihmeessä se muka voisi olla niin?? Eikö se kolmas ole yksilö joka tarvitsee ihan yhtä paljon hoivaa, läheisyyttä, ruokaa, vaatteita, kuskaamista, jutteluaikaa jne. jne. kuin ne kaksi muutakin??

Jos tuntuu, että virtaa ja halua riittää useisiin lapsiin, niin tietenkin lapsia kannattaa hankkia iso liuta, sillä ihaniahan ne ovat. Mutta faktat ovat faktoja, ja kun lapsiluku lisääntyy, niin ei se aikuisten aika lisäänny yhtään sekuntia.

Jos vertaa 3 lapsen hoitoa 2 lapsen hoitoon, niin lasten pyykin määrä kasvaa 50%, sotkun määrä kasvaa 50% jne. Sotkua tulee huomattavasti enemmän, sillä leluja tulee enemmän, vaatteita on enemmän, eteisessä on kenkiä enemmän, eteisen hiekkamäärä kasvaa, saat siivota kaatuneita maitoja useammin jne. Aamuisin ja iltaisin on yhdet hampaat enemmän pestävänä, yksi pylly enemmän pyyhittävänä, yksi lapsi enemmän lohdutettavana, meteli tuntuu lisääntyvän 200% jne. Ruokaa menee 3 lapsen kanssa enemmän ja rahaa tuntuu menemän huomattavasti enemmän. Maksat 3 lapsen harrastukset ja varusteet niihin, vaatteet ja lisäksi mahdolliset terveydenhoitokulut ja vakuutukset. Kuskaaminen onkin sitten ihan eri juttu onko lapsia 2 vai 3, kun jokaisella on oma kerho tai harrastus. Lisäksi jokainen lapsi vaatii oman huomionsa. 2: lle lapselle on helpompi antaa yksillöllistä huomiota, varsinkin jos perheessä on 2 aikuista. Meillä 3 lasta ja pitkään elin itsekin siinä uskossa, että 3 menee siinä kuin kaksikin, mutta kun kuopus kasvoi vauva-ajan ohi, mielipide on muuttunut. Ei elämä mitenkään hankalaa tai uuvuttavaa ole, mutta kyllä 3 silti työllistää aika paljon. Tämäkin toki riippuu ehkä siitä, mitä vanhemmat haluavat lapsilleen tarjota ja mitä elämässä arvostavat. Meillä huomaa monesti, että joku lapsista kaipaisi erityistä huomiota, mutta koska joku on koko ajan kakalla tai jollain on nälkä tai pitää pestä pyykkiä tai laittaa ruokaa tai lähteä kerhoon, ei sitä aikaa ole niin helppo antaa juuri silloin kun sille tuntuisi olevan tarvetta. Hieman negatiivinen kirjoitus ehkä jonkun mielestä, mutta ei elämä silti mitään kamalaa meillä ole. Nautimme toisistamme ja viihdymme yhdessä perheenä ja elämämme on onnelista ja lapset tasapainoisia ja tyytyväisiä. Kolmannen lapsen hankintaa en kadu missään nimessä, mutta täytyy myöntää, että hieman on päässyt yllättämään tämä arkisen työn määrä.

lapset....ja minä 39 v...eli tämä viimeinen kultanuppu tuli vähän yllätyksenä mutta tosi kiitollisia ollaan että tuli !:)

joskus hankalaa kun vauvelia nukuttaa ja isommat pitävät ääntä..mutta aika hyvin he ottavat huomioon vauvelin ja myös auttaa hoitotoimissa

en nyt ihan sanoisi että 3 menee kuin 2, ikäero sen verran suuri että 13 v sanoi tässä yksi pvä että " koskaan ei voida mennä matkalle kun vauva niin pieni"...

no, eiköhän meidänkin porukka pääse vielä matkallekin !;)

jos tässä neljäs tulisi niin sitten olisi miettimisen paikka...vähän kun olen tässä pähkällyt ettei vaan olisi jo neljäs tulossa....

vähän huono olo...sekä valkovuotoa enemmän yhtäkkiä...!



olisiko niin hullusti ?!...

Ei mene siinä kuin kaksi mutta elämäähän tämä on, meillä auto ei mennyt vaihtoon eikä asunto... Pojat jakavat huoneensa ja esikoistytöllä oma. Minusta on mahtavaa kun on sisaruksia, voisin haluta lisääkin lapsia, mutta en jaksaisi nimenomaan taapero uhmis aikaa. Ja terveys ei kestäisi uutta raskautta. Mutta onneksi on tuttavien ja sukulaisten eri-ikäisiä lapsukaisia, saa nauttia parhaat palat kaikista ikäkausista... ;) asian vierestä...



Kyllä sitä jaksaa, lapset antavat kuitenkin paljon ja arjesta kyllä selviää!!!

Varsinkaan silloin, jos on jo tottunut nukkumaan itse täydet yöt. Mutta aika kuluu nopeaa, meillä kuopus jo 8 kk ja alkaa pikku hiljaa olemaan helpompaa. Tai ainakaan ei tartte enää öisin vaan imettää ja vaihtaa vaippoja. Meillä esikoinen 6 ja keskimmäinen 4. Aluksi tuntui aika ahdistavalta jäädä taas kotiin kun oli jo tottunut omiin menoihin, mutta nyt tästä kotona losta jo nauttii ;).

- paitsi sen joka väitti ettei auto tai asunto ole mikään kynnyskysymys. Meillä kolme poikaa, ekaluokkalainen, 2,5-vuotias ja 1-vuotias. Nuorimman syntyessä asuimme vielä kolmiossa, kyllä alkoi pian ahdistaa. Vanhin tarvitsi omaa rauhaa, taapero leikkitilaa, vauvakin alkoi ryömiä ympäriinsä. Onneksi pian sit muutettiin. Auton vaihtokaan ei välttämättä ole ihan pikku juttu tavalliselle palkansaajalle. Eikä neljä lasta ainakaan mahdu tavalliseen autoon, ellei sit perheestä puutu toinen aikuinen. Kolmellekin melkein pakko olla isohko farmari, meillä oli onneks sekin ennestän.



Meillekin kolmas tuli yllätyksenä, ainakin hänen syntymänsä ajankohta, aika pian kakkosen jälkeen. Ei todellakaan ole mennyt "siinä sivussa"! Meillä kaksi ekaa olivat suht helppoja lapsia, vaikka kakkonen valvottikin aluksi paljon. Kolmas on aivan erilainen, voimakastahtoinen ja enemmän äidissä kiinni. Nyt alkaa ehkä hieman helpottaa ja osaamme kyllä myös iloita ihanista pojuistamme. Mutta mulle olisi riittänyt myös kaksi lasta ja joskus olen surrut sitä ettei esikoiselle riitä niin paljon aikaa kuin ennen, varsinkin kun mieheni on usein työmatkoilla eikä meillä ole juurikaan hoitoapua. Tästä syystä en missään nimessä aio tehdä enempää lapsia, kolmekin on jo enemmän kuin koskaan kuvittelin. Eihän sitä varmasti koskaan kadu, että on saanut terveen lapsen, mutta itse olen ainakin joutunut venymään vähän liikaa tässä lähes yksinhuoltajan asemassa. En suosittele kenellekään muulle, toki tilanne on aivan toinen kun mies osallistuu arkeen.



Joskus suututtaa kun ihmiset sanovat, että onneks sulla tuo esikoinen on jo niin iso, niin pääset vähän helpommalla. Itse en ole siitä niinkään varma, koska uskoisin et helpottais tosi paljon jos ei tartteis kuljettaa koululaista. Viime vuonna esikoulusta hakemisesta meinasi tulla todellinen ongelma kun sotki pienten päiväunet. Siinä mielessä voi olla helpompi tehdä lapset peräjälkeen. On tietysti ihanaa että koululainen pääsee koulusta kotiin kun oon itse hoitovapaalla. Kaikessa on puolensa.

kirjoitus nro.12 oli kuin omasta näppiksestäni, tosin sillä erotuksella, että meidän kuopus oli pitkään ja hartaasti (2,5 v) yritetty ja toivottu.

Eli kolmas oltaisiin haluttu pienellä ikäerolla edellisiin.



Meillä myös farmariauto meni vaihtoon, tilalle tuli 7-p tila-auto, jossa muunneltavuus penkkien suhteen erittäin hyvä, helpottaa kulkemista ;)



Asunto pysyi samana, mutta isommasta haaveillaan, kuten neljännestä lapsestakin ;)



Riippuu paljon lapsesta/lapsista, meneekö siinä missä kaksikin.

Meillä lapset ovat vauvoista saakka olleet hyviä nukkumaan, ja ns. perustyytyväisiä kaikki.

Keskimmäinen on melkoisen vilkas ja villi, mutta rauhoittunut aavistuksen iän myötä.



Ehkä me ollaan hulluja, mutta neljättä pitkään yritetty jo ;)

No, mielipiteitä maailmaan mahtuu, mutta aika oudolta kuulosta, kun sanot, että "elämänne olisi TOSI köyhää kahden lapsen kanssa". Hyvin omituista ja surkean kuuloista sanoisin.

Rakastan lapsia yli kaiken, ja se, että joku sanoo elämän olevan tosi köyhää kahden lapsen kanssa, niin ei voi kuin ihmetellä sanojan motiiveja ja mielipidettä.

1. En huutanut TOSI köyhää

2. Vertasin tilannetta nykyiseen. Olimme onnellisia kahdestakin, mutta kun sen onnen kertoo kahdella, niin tietää onnen määrän. Jos nyt lapsi olisikin kaksi, olisi kyllä ihan pliisua, nämä kaksi "lisälasta" ovat valtava rikkaus. Kaikilla ei se onni ehkä ole lasten lkm;stä kiinni.

3. Motiivi on kannustaa. Miksi tyytyä kahteen? vast. Kun ei tiedä paremmasta. Mun mielipide on että neljä lasta parempi meille kuin kaksi, kyse on kahdesta arvokkaasta ihmiselämästä. Emme koe lapsia rasitteena, vaan ilomielin "uhraamme" aikaamme heihin.

jos vähääkään tuntuu siltä. Ihmettelen vastauksia, joista paistaa oma mukavuudenhalua läpi. Lasten kanssa on helppoa ja mukavaa, ei sitä yöunta aina tarvii niin paljoa.eihän yöheräämiset kestä loputtomiin. Meillä 4 lasta (2,4,6,ja 8v.) ja aikaa on riittämiin kaikille. Kämpän voi vaihtaa isompaan jos vanha tuntuu ahtaalta, mutta mulla sellainen käsitys, että ihmiset käyttää tätä perusteluna. ei muka mahdu...huoh, ei jokainen lapsi omaa makkaria tarvi. Auto jos on niin ihan sama laittaako sinne 2-4 lasta, suksiboksi maksaa muutaman satasen jos tekee pidempiä reissuja. Auton vaihto on ihan normaali toimenpide, farkku tai tila-auto ei paljoa eroa porrasperäisestä. nämä siis täysin onnettomia argumentteja vauvan tekoa vastaan. en ole kuullut että kukaan olisi katunut lasten tekoa. meidän elämä olisi tosi köyhää kahden lapsen kanssa (anteeksi vaan). ei kaikki lapset tarvi kolmea harrastusta ja kannattaa hyödyntää koulujen kerhoa, niin ei ole itsellä niin paljon iltarumbaa. itse olisin valmis viidenteenkin lapseen, mutta puoliso ei innostu ja nyt tuntuu itsellekin ihan hyvältä ajatukselta, että lapset on tehty ja voi alkaa viettää kivaa 30+ perhe-elämää.

ja siis edelliseen vastannutta.



Häntä ihmetellyt taitaa olla katkera kahden lapsen äiti, jolta jäi se kolmas tekemättä. Tai mistäs me tiedetään: Hänkin voi olla se "maailman onnellisin äiti", kuten me kaikki, turhaa vaan provosoitui sun #17 ajatuksista.



Olen hieman kade kun sulla #17 on neljä, itsellä ja miehelläni ei rahkeet riittäisi, mutta ollaan onnellisia näinkin, ei vaan tiedetä paremmasta =). Jos meiltä olisi jäänyt kolmas tekemättä, emme olisi näin onnellisia kuin nyt, vaikka aina olen ollut onnellinen. Ihan ok perustelut sulla, kaikki vaan ei ajattele noin!



Nautitaan lapsistamme!

- paitsi sen joka väitti ettei auto tai asunto ole mikään kynnyskysymys. Meillä kolme poikaa, ekaluokkalainen, 2,5-vuotias ja 1-vuotias. Nuorimman syntyessä asuimme vielä kolmiossa, kyllä alkoi pian ahdistaa. Vanhin tarvitsi omaa rauhaa, taapero leikkitilaa, vauvakin alkoi ryömiä ympäriinsä. Onneksi pian sit muutettiin. Auton vaihtokaan ei välttämättä ole ihan pikku juttu tavalliselle palkansaajalle. Eikä neljä lasta ainakaan mahdu tavalliseen autoon, ellei sit perheestä puutu toinen aikuinen. Kolmellekin melkein pakko olla isohko farmari, meillä oli onneks sekin ennestän.

Meillekin kolmas tuli yllätyksenä, ainakin hänen syntymänsä ajankohta, aika pian kakkosen jälkeen. Ei todellakaan ole mennyt "siinä sivussa"! Meillä kaksi ekaa olivat suht helppoja lapsia, vaikka kakkonen valvottikin aluksi paljon. Kolmas on aivan erilainen, voimakastahtoinen ja enemmän äidissä kiinni. Nyt alkaa ehkä hieman helpottaa ja osaamme kyllä myös iloita ihanista pojuistamme. Mutta mulle olisi riittänyt myös kaksi lasta ja joskus olen surrut sitä ettei esikoiselle riitä niin paljon aikaa kuin ennen, varsinkin kun mieheni on usein työmatkoilla eikä meillä ole juurikaan hoitoapua. Tästä syystä en missään nimessä aio tehdä enempää lapsia, kolmekin on jo enemmän kuin koskaan kuvittelin. Eihän sitä varmasti koskaan kadu, että on saanut terveen lapsen, mutta itse olen ainakin joutunut venymään vähän liikaa tässä lähes yksinhuoltajan asemassa. En suosittele kenellekään muulle, toki tilanne on aivan toinen kun mies osallistuu arkeen.

Joskus suututtaa kun ihmiset sanovat, että onneks sulla tuo esikoinen on jo niin iso, niin pääset vähän helpommalla. Itse en ole siitä niinkään varma, koska uskoisin et helpottais tosi paljon jos ei tartteis kuljettaa koululaista. Viime vuonna esikoulusta hakemisesta meinasi tulla todellinen ongelma kun sotki pienten päiväunet. Siinä mielessä voi olla helpompi tehdä lapset peräjälkeen. On tietysti ihanaa että koululainen pääsee koulusta kotiin kun oon itse hoitovapaalla. Kaikessa on puolensa.

Hyvä, että teillä edes vähän helpottaa, vaikka rumba on vielä melkoinen. Aikansa kutakin ja meillä varmaan helppo tilanne, kun koulu vieressä, mies vie aamulla lapset ja hakee ip:llä ihan aina. Itse "vain" käyn töissä. Ja sitten: kannattaa käyttää kodinsiisvouspalveluita, helpottaa arkea.

Aikoinaan muuten se auton vaihto meni helposti: myytiin farkku ja ostettiin halvempi 7p tila-auto. Ei sen auton kannata kallis olla. Meillä siis yksi auto ja hyvin pärjää. Asuntojuttu tietty riippuu ihan asuinpaikasta ja rahasta. Meillä molemmat kunnallisessa työssä (av-palstalla kovasti haukutuissa =)), et tulot varsin kohtuulliset. Kämppä ollaan hankittu aikojen alussa halvalla kun perhe kasvoi, niin rempattiin ja myytiin kalliilla poies. Sitten niillä rahoilla rakennutettiin ja vähän itsekin tehtiin riittävän iso pakettitalo kivalle paikalle. Asunnon vaihtoihin ja sijaintiin kannattaa käyttää pelisilmää.

Meillä lapset 2v10kk ja 1,5v. Muuten samat aatokset. Ehkä vähän myöhemmin mutta ei kuitenkaan monen vuoden päästä enää.

Esikoinen ehtii täyttää just ja just 2v kun meille tulee kaksoset! ;) Miehen pasmat meni ainakin sekaisin, hän kun oli aina ollu NIIN varma siitä että 2 on sopiva lapsiluku... on kyllä jo nyt sopeutunut ajatukseen ja osaa olla tilanteesta onnellinen - hyvä niin koska laskettuun aikaan enää 1,5kk ja varmasti utlen hänen tukeaan tarvitsemaan ja paljon!

Mutta juuri se mietityttää, että jaksaisiko taas uutta yöheräily-rumbaa.. Mutta toisaalta kauhea vauvakuume vaivaa. :)

Ehkä mietitään vielä.. Kuitenkaan en haluaisi, että ikäero kasvaa kauhean suureksi kahteen isompaan.. ap

painin saman "ongelman" kanssa! Lapset 6v ja 1.5v eli nyt alkaa mukavasti helpottaa. Yöt mietityttää ja muutenkin kolmen lapsen kanssa liikkuminen ja touhuaminen...onko se paljon hankalampaa?! Kertokaa kolmen lapsen vanhemmat kokemuksia.