Lue keskustelun säännöt.
Onko minun vastuullani pitää mies kylläisenä?
08.10.2009 |
Meillä on iäisyys ongelma. Mies on sitä mieltä, että koska olen kotona kolmen lapsen kanssa on minun vastuullani myös huolehtia, että hänelle ei pääse tulemaan nälkä.
Minä taas olen sitä mieltä, että hän aikuisena vastaa omista perustarpeistaan: nälkä, jano, vessassa asiointi.
Teen ruuan koko perheelle, mutta esim. eilen olisi ollut tunnin myöhemmin kuin yleensä (piti hoitaa asia kodin ulkopuolella ja en voinut olla kokkaamassa ja hoitamassa asiaa yhtä aikaa).
Mielestäni miehen olisi pitänyt ottaa vähän välipalaa ja yrittää pärjätä tuo tunti. Miehen mielestä minun olisi pitänyt laittaa ruoka ennen kuin läksin ja huolehtia että hän on kylläinen.
Lapset ja minä olimme ok.
Kommentit (34)
Isolta vauvalta kuulostaa tuo mies.
Tai sitten jostain on tullut hänelle käsitys siitä, että tuo on Se Oikea Järjestys kotona ja ruoka on rakkauden osoitus naiselta miehelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
aina voit tietty rasvata pyllyn jos on paassyt punoittamaan.
Mies on kyllä ihan näppärä, osaa itsekin laittaa ruokaa ja oikein hyvää sellaista. Mutta hän on sitä mieltä, että minun vastuullani on hänen hyvinvointinsa ja sitä kautta myös kylläisyys. Hän on myös sitä mieltä, että en pidä häntä tiimin jäsenenä.
Meillä menevät joulut säännöllisesti pilalle tämän vuoksi. Tarjoan jouluaterian väärään aikaan, aamiainen on liian niukka.
Viime jouluna hän alkoi n. puoli tuntia ennen jouluateriaa lämmittää kalakeittoa ruuakseen, kun olin myöhässä.
Minua tämä asia ahdistaa kovasti. Olen aina rakastanut joulua, mutta nykyisin se lähinnä pelottaa. Aina on kyse hänen syömisestään. Minä kun olen niin tyhmä, että en tajua miten yli 40 v. mies ei saa otettu leipää tai hedelmää välipalaksi.
ei siitä että miehesi saisi tai ei saisi otettua välipalaa.
Aika vaikea dilemma koska se ilmenee noin äärimmäisenä kiukutteluna, esim. tuo jouluaattoepisodi on mielestäni aivan surullinen. Varmaankin on niin, että tämä hänen taipumuksensa käyttää valtaa ja pitää muuta perhettä varpaillaan ilmenee monissa muissakin asioissa.
Kyse on vallankäytöstä ja kontolloinnista. Mielestäni kuulostaa siltä että te tarvitsisitte perheneuvolan apua - olisi aivan pakko voida keskustella asiasta. Ikävä kyllä olen 98% varma että miehesi ei sinne suostu lähtemään. Mutta voisit kuitenkin mennä itseksesi! Varmasti tekisi hyvää keskustella.
Onko hän aina ollut tuollainen? Käyttääkö miehesi päihteitä tms. erityistä?
Mies on kyllä oikukas ja olen varpaillani. Hän on hyvässä ammatissa, tuo hyvän palkan kotiin, on maailmaa nähnyt, taitava ja hyvä monessa asiassa. Hän tekee paljon asioita lasten kanssa.
Itsekin olen sitä mieltä, että tämä on vallankäyttöä. En minäkään ole vaatimassa, että hän huolehtisi minun syömisistäni.
Mielestäni olutta menee välillä turhankin paljon. Ei niin, että hän olisi humalassa mutta kuitenin lähes päivittäin.
En vaan voi ymmärtää miten niin fiksu mies on tässä asiassa minun mielestäni jotenkin kivikautinen.
Joulu ihan oikeasti pelottaa. En minä mitään yletöntä hässäkkää järjestä valmisteluiden suhteen, mutta haluaisin kuitenkin jotenkin joulun olevan erilainen kuin muut arkipäivät.
Olen jouluisin syyllistynyt myös väärien ruokien valmistukseen (tein myös omia lempiruokiani), väärään aikaan ruoka on ollut tarjolla lukemattomia kertoja. Olen tehnyt joulusta vain itseni näköisen... Oikeastaan jos lapsia ei olisi, niin tänä jouluna haluaisin olla juhlimatta.
Mies joka korostaa hyviä käytöstapoja haluaa tulla joulupöytään aluspaita päällä, istua kyynärpäät pöydällä, lappaa ruokaa suuhun veitsellä... Johtuu kai siitä, että minulle juhla olisi tärkeä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä ei tulis tollanen rutina kuuloonsa. Mieskin osaa tehdä ruokaa. Ja jos häntä ei kiinnosta tehdä, voi sitten syödä vaikka hedelmiä ja voileipää. Lapsille (vauvalle ja naperolle) löytyy aina ruokaa pakasteesta.
vallankäytöstä tuossa on kyse. Tuollainen sairastuttaa koko perheen vähitellen. Ja mikä pahinta lapset saattavat ottaa oppia isänsä käytöksestä..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näin varmasti on sen paremmin ap:n perhettä tuntematta.
Olen jouluisin syyllistynyt myös väärien ruokien valmistukseen (tein myös omia lempiruokiani), väärään aikaan ruoka on ollut tarjolla lukemattomia kertoja. Olen tehnyt joulusta vain itseni näköisen...
Perun puheeni vauvasta, kusipäältä tuo kuulostaa. Vallankäyttöä.
Jos kyse olisi yhdestä juhlasta, sen voisi suunnitella yhdessä. Siis sano, että edellisten vuosien kokemuksella haluat, että päätätte yhdessä mitä syödään ja mihin aikaan - etukäteen. käytännössä varmaan mies sanelisi nuo, mutta ainakin pääsisit siitä vastuusta, että teet oikeita juttuja oikeaan aikaan.
Tosin veikkaan, että sitten vittuilua tulisi muista asioista. Sen summa yleensä on ajan mittaan kasvava vakio.
Mies joka korostaa hyviä käytöstapoja haluaa tulla joulupöytään aluspaita päällä, istua kyynärpäät pöydällä, lappaa ruokaa suuhun veitsellä... Johtuu kai siitä, että minulle juhla olisi tärkeä.
Ja edelleen... Mielenosoituksellista oikuttelua tai sitten (pahempaa vielä) harkittua vittuilua ja toisen fiiliksen pilaamista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt te pidätte minua jo varmasti ihan hulluna. Eihän se joulu niin tärkeä ole. Viime jouluna jätin kaikki omat mieliruokani valmistamatta. Söimme vain niitä ruokia joista mies pitää. Aamiainen syötiin klo 8 paikkeilla ja joululounas jo heti klo 12 jälkeen. Illalla sitten vielä söimme uudelleen hiukan eri painotuksilla.
En vaan voi mitään sille, että minusta perhe-elämän ei pitäisi olla tällaista.
Haluaisin katsoa kun lapset avaavat joululahjojaan ja iloitsevat juhlasta. Minun aikani menee kuitenkin sen vahtimiseen, että miehellä on vatsa täynnä.
Voisin kuulemma laittaa vaikka voileipäpöydän jos näyttää siltä, että ruoka ei olekaan siihen aikaan kun olen sanonut (heitot olleet 15-45 min).
Mitä tahansa teenkin, niin koskaan se ei mene oikein. Välillä tuntuu, että minussa on suuri vika, kun en osaa tätäkään asiaa hoitaa hyvin.
Ei ne teidän lapsetkaan siitä nauti että isä käyttäytyy jouluna huonommin kuin muuloin ym. Uskon ette sisimmässään teidänkin lapset jo pelkäävät joulua. Jos asuisit vain lasten kanssa voisivat hekin nauttia joulusta sinun kanssasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun vaimoni tekee minulle ruuan ja hyvä niin. Töiden jälkeen on lämmin ruoka odottamassa. Toisinaan jos ei ole paikalla niin laittaa jääkaappiin valmiiksi. Aamulla kun hän jää kotiin nukkumaan tai olemaan lasten kanssa on hän kuitenkin kahvin keittänyt minulle valmiksi. Arjen toisen palvelimisesta syntyy onnellisempi perhe-elämä.
Ihan tulee exä mieleen.. Jollen laittanut ruokaa ajoissa (tosin itse kyllä söin mielelläni vasta myöhään illalla), hän laittoi sitten puuroa itselleen, ja minä en saanut sinä päivänä syödä sitten mitään, kun en ollut hänelle laittanut. Erään kerran olin tajuttoman väsynyt, ja nukuin koko päivän. Hän kävi huutamassa ruokaa, ja välillä raahustin ottamassa jauhelihan sulamaan, ja painuin lepäämään. Jonkin ajan kuluttua hän tuli huutamaan, miksi otin jauhelihan, kun en kerran meinaa laittaa ruokaa. Myöhemmin huomasin, että olin korkeassa kuumeessa.. Johon mies taas huusi "mikset sanonut että olet sairas". Olisi kai pitänyt lääkärintodistus hankkia..
Tuolloin muistin mummoni, jolla oli suoli kuoliossa, tms. ja oksensi verta. Pappa vain huusi vieressä, että ala nousta laittamaan ruokaa.. En halunnut samaa kohtaloa, joten heitin miehen pihalle. Tuollaista asennetta on varmasti vaikeaa korjata millään terapialla. Eikä kyllä lapsillekaan ole hyvä aistia sinun ahdistustasi..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuo ei ole normaalia perhe-elämää. Voisitteko tehdä joulunne _yhdessä_ niin että kaikki jouluvalmistelut + tunneilmastosta huolehtiminen ei olisi yksin sinun harteillasi?
jouluna tee ruokaa sinun kanssasi? Mitä hän tekee jos sinun vastuulla on oikeanlaisen ruuan laittaminen juuri oikeaan aikaan? Istuu sohvalla ja vahtii osaatko toimia hänen mielihalujensa mukaan? Ihan totta, voisitko puhua hänen kanssaan ja velvoittaa häntä osallistumaan jouluna ruokien laittoon?
Minun vaimoni tekee minulle ruuan ja hyvä niin. Töiden jälkeen on lämmin ruoka odottamassa. Toisinaan jos ei ole paikalla niin laittaa jääkaappiin valmiiksi. Aamulla kun hän jää kotiin nukkumaan tai olemaan lasten kanssa on hän kuitenkin kahvin keittänyt minulle valmiksi. Arjen toisen palvelimisesta syntyy onnellisempi perhe-elämä.
Vai onko se velvollisuus yksipuolinen? Onko vain vaimosi vastuulla onnellinen perhe-elämä?
"Vai onko se velvollisuus yksipuolinen? Onko vain vaimosi vastuulla onnellinen perhe-elämä?"
Kun mies on tyytyväinen ja maha täynnä on myös parempi mieli ja myös perhe-elämä on tasapainoisempaa ja harmonisempaa. Vaimoni tietää ruokamakuni ja ei tee ruokaa jossa olisi esim. sipulia, katkarapuja tai tuo kotiin kaupasta ruisleipää, pidän sihtileivästä. Minä käyn töissä ja ansaitsen sen leivän, jonka vaimo laittaa pöytään.
"Vai onko se velvollisuus yksipuolinen? Onko vain vaimosi vastuulla onnellinen perhe-elämä?"
Kun mies on tyytyväinen ja maha täynnä on myös parempi mieli ja myös perhe-elämä on tasapainoisempaa ja harmonisempaa. Vaimoni tietää ruokamakuni ja ei tee ruokaa jossa olisi esim. sipulia, katkarapuja tai tuo kotiin kaupasta ruisleipää, pidän sihtileivästä. Minä käyn töissä ja ansaitsen sen leivän, jonka vaimo laittaa pöytään.
Mielestäni palvelen perhettäni ihan kohtuullisen hyvin. Hoidan pyykkäämisen, siivoamisen, kaupassa käynnin, hankin omilla pienillä busineksilla rahat lasten ja omiin vaatteisiin ja lasten harrastuksiin, hoidan lasten kouluasiat, aamupalat, välipalat, ilta-aterian koko perheelle. Vien lapset harrastamaan ja teen vapaaehtoistyötä lasten sidosryhmien kanssa. Olen aina paikalla ja apuna, kun apua tarvitaan. Jätän omat hommat ja ryhdyn miehelle avuksi.
Kun lapset olivat pieniä miehen ei tarvinnut herätä öisin heitä hoitamaan. Ajattelin, että kun hän on töissä niin minä hoidan kyllä lapset.
Miehen mukaan en kuitenkaan ota vastuuta perheestäni.
Nyt kun luen näitä tekstejäni, niin alan miettiä että olenkohan ihan terve.
En ole täydellinen, kotona on usein sekaista, mutta olen myös se joka kodin lasten kanssa siivoaa. Jääkaappi on vinksin vonksin, välillä löytyy homeisia leipiä.
Eilen mies sanoi, että hänestä tuntuu että hän yksin pyörittää perhettämme. Kummallakohan meistä nyt heittää? Olen väsynyt tappelemiseen. Olen ehkä liiankin kiltti, mutta pidän myös puoliani. Viime yö meni itkiessä, kun en voi käsittää miten mies aina vain näkee minut niin huonossa valossa.
Mistä noita avuttomia, kädettömiä "miehiä" oikein kasvaa????