Tunnetteko perheitä, joille kodin sisustus on toisarvoinen asia? Kuvaile

Tokihan meillä on kivoja huonekaluja ja tavaroita, eri aikakerrostumia (perittyjä, suhten alussa hankittuja ja uudempia). Hankitaan mielummin kallista ja kestävää kuin edullista ja trendikästä. Uutta hankitaan vain kun vanhasta aika jättää.

Me viihdytään täällä hyvin ja monet on sanoneet meidän kotia kodikkaaksi. Mutta ei todellakaan tuunata ja puunata tätä, elämän jäljet saa näkyä. Siisteystaso vaihtelee kuten varmaan kaikissa 3-lapsisissa perheissä.

tietysti tunnen. Miksi niitä pitäisi täällä kuvailla? Ei ole kyllä sisustus itsellenikään mikään elämän ykkösasia, onneksi.

Toki värisävyt huoneittain passaavat yhteen ja siistinä pidetään paikat, sekä riittävän väljinä (inhoan ahtautta ja liikoja huonekaluja).



Mattojen pitää olla paksuja ja lämpimiä istuskella ja kölliä, muutamat huonekalut ovat antiikkia, eikä yhtään ikealaista ole vielä meille eksynyt.



Silti sisustus on ihan toisarvoinen asia. Ei niin korkealla arvojärjestyksessäni, että viitsisin siihen panostaa aikaa tai rahaa. Niin moni muu asia on mukavampaa ja tärkeämpää!

normaalisti ihmisen ensiarvoinen asia ole jotain ihan muuta kuin sisustus? Herranen aika sentään:D

Olen itse mekoinen esteetikko, mutta kyllä se sistust usein jää ihan viimeiseksi kun on niin paljon kaikenlaista muuta tässä elämässä, ei se nyt niin tarkkaa ole mikä kuosi verhoissa on tai onko sohvatyyny samaa sarjaa.

Tääkin asia on niin häiriintynyt kun ihmisillä ei oo mitään muuta tekemistä, pintaa pitää kiillottaa, eikä sen parempaa miettimistä ole. Mun mielestä ihminen joka uhraa kauheasti aikaa sisustukseen on pinnallinen ja neuroottinen.

Maaseudulla missä on oikeita töitä paljon, harva viitsii jotein asetelmia olkkariinsa väkertää- kun elämässä itsessään on sisåältöä.

Mä ajattelet et ihminen jolle sisustus on elämänsisältöjen kärpipäässä täyttää elämäänsä korviketoiminnalla. ymmärrän kyllä, jos ei oo muuta kuin joku pikku kämppä elinpiirinä, niin sitä sitten kiillottaa. Mut en kovin korkeelle arvosta.

Anttilasta hankittuja verhoja ja mattoja sulassa sovussa käsinsolmittujen aitojen persialaisten kanssa, Boknäsiä ja Lundiaa, Askoa ja Sotkaa, Iskua ja Vepsäläistä, Ikeaa ja huutonettiä.

Ahdistaa tuollaiset sisustuslehden kopio-kodit.

ostaa uusia tavaroita vain "sisutamisen" vuoksi. Oksettaa ajatus, että esim."haluan erivärisen maton", kun suuri osa maailman ihmisistä näkee nälkää, eikä omista yhtään mattoa, minkäänväristä.

Ahdistaa tuollaiset sisustuslehden kopio-kodit.

Joo ei tunnu kodikkaalta kodilta ollenkkan sellaiset sisustuslehti-kodit! Niissä kun käy niin aivan kuin elämän ääni puuttuisi sellaisista kodeista! Niin turhamaista!

Meillä ei ois varaakaan mutta ollaan kyllä hyvin tyytyväisiä tähän nykyiseen. Ja toivottavast muut ymmärtä että jotku voi olla tyytyväisiä vaikka tapetit on kulahtaneet ja huonekaluja joka lähtöön. Vai löytyykö ymmärrystä, mitä muuten ajatteletta? Me ollaan kyllä ihan onnellisia ihmisiä!

Meillä lähdetään siitä että kodin täytyy olla toimiva ja joskus nuo ratkaisut riitelee sisustuksen kanssa. Neliöitä on niin vähän että täytyy käyttää hyödyksi ja mitään varsinaisia sisustusesineitä ei osteta nurkkiin pyörimään. Pyritään siihen että ostetaan kerralla hyvää ja kestävää ja mahdollisimman ajatonta.



Ainoa intohimo sisustuksen puolesta on kodintekstiilit kun niillä saa vaihtelua tunnelmaan. Ja materiaaleista puu on mieleisin. En tykkää muovista ja teräsesineet on minusta jotenkin kliinisiä vaikka ne taitaisi olla nyt trendikkäitä.



Minusta sellaiset kodit joissa panostettu sisustukseen mutta eivät ole lainkaan toimivia ovat naurettavia. Esim. teräväkulmaiset lasipyödät pienten lasten kodissa tai valkoiset matot keittiössä.

normaalisti ihmisen ensiarvoinen asia ole jotain ihan muuta kuin sisustus? Herranen aika sentään:D

Olen itse mekoinen esteetikko, mutta kyllä se sistust usein jää ihan viimeiseksi kun on niin paljon kaikenlaista muuta tässä elämässä, ei se nyt niin tarkkaa ole mikä kuosi verhoissa on tai onko sohvatyyny samaa sarjaa.

Tääkin asia on niin häiriintynyt kun ihmisillä ei oo mitään muuta tekemistä, pintaa pitää kiillottaa, eikä sen parempaa miettimistä ole. Mun mielestä ihminen joka uhraa kauheasti aikaa sisustukseen on pinnallinen ja neuroottinen.

Maaseudulla missä on oikeita töitä paljon, harva viitsii jotein asetelmia olkkariinsa väkertää- kun elämässä itsessään on sisåältöä.

Mä ajattelet et ihminen jolle sisustus on elämänsisältöjen kärpipäässä täyttää elämäänsä korviketoiminnalla. ymmärrän kyllä, jos ei oo muuta kuin joku pikku kämppä elinpiirinä, niin sitä sitten kiillottaa. Mut en kovin korkeelle arvosta.

Tuskin olet mikään esteetikko, jos sisustamista vastaan hyökkäät noinkin raisusti. Minua esteetikkona häiritsee, jos yksityiskohdat ei oo just, mutta ei mulla nyt siihen päiväkausia mene, että löydän haluamani väriset sohvatyynyt! Eikä todellakaan tarkoita, ettenkö ajattelisi myös käytännöllisyyttä. Tai pingottaisin. Esim. yks pikkupoika pissasi meidän uudelle sohvalle, enkä mä siitä ahdistunu mitenkään. Minulle sisustaminen on harrastus! En minäkään tule sanomaan sinulle, jos esim. neulot tai vaikka laulat kuorossa, että oletpas sinä pinnallinen ja neuroottinen! Siis onko tää nyt taas yksi niistä ketjuista, joissa kateelliset vinkuu? Ymmärrän, jos ei kiinnosta tms. sisustaa, mutta tuskin se on keltään pois, jos joku muu sitä tekee!

jälkeen on ollut yks ja sama millä sisutettu. Olemme onnellisia, että olemme hengissä. No nyt oon pikku hiljaa alkanut miettiä sisustustakin.



Mä oon myös tosi kiireinen eli töissä kokopäiväisesti, iltaisin/öisin DI-työtä, Lapsen kanssa harrastelua (vedän jumppaa lisäksi), viikonloppusin rakennamme taloa.... Meijän huusholli on sen näkönen tavaraa tavaran perään pahvilaatikoita kauheesti, vauvatavarat säilytyksessä (menee pikkusiskolle kun tiedetään miten tää raskaus menee). Laatikoissa paljon putsaamtonta tavaraa (nokisia) ja perintökamaa (läheisiä sukulaisia kuollut vuoden sisällä monta...).



Asuntomme on tällä hetkellä varasto.

että huonekalut on saatuja ja sukulaisten jäämistöistä, jotkut pari sopii yhteenkin, mutta sit vieressä on ihan sopimaton. Ja muutenkin noi perityt on niin kaameeta tyyliä, että jaiks.



Mutta meillä syynä tähän epätyyliin on se, että tähän asti on vielä asuttu väliaikaisissa kämpissä ja muutettu parin vuoden välein, joten mua ei oo kiinnostanut satsata huonekaluihin, kun ne ei sit kuitenkaan kävis meidän lopulliseen kotiin.



Eli nyt on koti rakenteilla, ja sinne oon jo suunnitellut sisustuksia ihan kunnollisia ja oman maun mukaisia sekä yhteensopivia, jotta kodissa silmäkin lepäisi.



Eli meillä on ollut tuo koti tavoitteena, enkä oo näihin välivaiheisiin panostanut. Oon nimenomaan halunnut säästää sisustuksessa, jotta voin sitten panostaa kunnolla, kun sisustukselle on pitkäaikaisempi sijoituspaikka.

60+-ikäluokkaa. Vuosikymmenten mittaan tavaraa on kertynyt, ja elämässä heillä on ollut muitakin tärkeitä asioita kuin se sopiiko sohva ja tapetti yhteen.

kovin pahana asiana. Minulle sisutus merkitsee pitkäikäisten ja niin fyysisesti kuin esteettisesti kestävien esineiden hankintaa, ei sitä että joka sesonkinna vaihdetaan tavarat uusiin. Minusta se on järkevää niin taloudellisesti kuin ekologisestikin. Kaikki mitä hankitaan on perusteltua ja niillä on käyttöarvoa.

Koti on rakentunut vuosikymmenten aikana, pikkuhiljaa, kun on jotain mieleistä löydetty sopivana hintaan vaikkapa käytettynä.



vuosien varrella virheostoksia on tehty vähän, hyvin harva esine tai huonekalu on siirtynyt muualle (muutama tavara on löytänyt uuden kodin tuttavilta).



Olen ammattini kautta kiinnostunut sisustuksesta ja visuaalisuudesta, ja voi sitä kutsua jossain määrin myös harrastukseksikin - yhdeksi sellaiseksi. Jotkut muut harrastukset ovat sitten syvällisempiä, voihan sitä ihminen olla kiinnostunut monenlaisesta elämässään.

vaikka koti näyttäisi olevan kaaoksessa ja värit riitelisivät keskenään, en voi tietää onko sisustaminen heidän mielestään toisarvoinen asia. kaikkien sisustusmaku ei vain ole avotakka-tyyliä.

Moni näki sisustuksesta kiinnostuminen ja siihen panostaminen vain kiiltäväpintaisten sisustuslehtien koteina, design-huonekaluina, sisustustavaroina, koristetyynyinä ja hirveän kalliina. Eihän siitä ole sisustamisessa lainkaan kyse! Ei sisustaminen ole vain pintaa, mielestäni käytännöllisyys on esimerkiksi yksi tärkeä asia sisustuksessa.



Ja ajatelkaa: joku voi olla todella kiinnostunut kotinsa sisustamisesta, mutta toisen silmään se voi olla rumaa. Ei kuitenkaan voi sanoa että se olisi tälle ihmiselle toisarvoista.

Mutta toisaalta tunne pari naista jotka ei osaa sisustaa ollenkaan. Halpaa lastulevyhyllykköä löytyy, kulahtanutta nahkasohvaa ja lasipöytää jne.

normaalisti ihmisen ensiarvoinen asia ole jotain ihan muuta kuin sisustus? Herranen aika sentään:D Olen itse mekoinen esteetikko, mutta kyllä se sistust usein jää ihan viimeiseksi kun on niin paljon kaikenlaista muuta tässä elämässä, ei se nyt niin tarkkaa ole mikä kuosi verhoissa on tai onko sohvatyyny samaa sarjaa. Tääkin asia on niin häiriintynyt kun ihmisillä ei oo mitään muuta tekemistä, pintaa pitää kiillottaa, eikä sen parempaa miettimistä ole. Mun mielestä ihminen joka uhraa kauheasti aikaa sisustukseen on pinnallinen ja neuroottinen. Maaseudulla missä on oikeita töitä paljon, harva viitsii jotein asetelmia olkkariinsa väkertää- kun elämässä itsessään on sisåältöä. Mä ajattelet et ihminen jolle sisustus on elämänsisältöjen kärpipäässä täyttää elämäänsä korviketoiminnalla. ymmärrän kyllä, jos ei oo muuta kuin joku pikku kämppä elinpiirinä, niin sitä sitten kiillottaa. Mut en kovin korkeelle arvosta.

jos lähdetään ajattelemaan asiaa Maslow'n tarvehierarkiasta käsin...

samoin käyttää hieman aikaa oman kodin sisustamiseksi toimivaksi ja helppohoitoiseksi.

Sillä tapaa jää enemmän aikaa sitten keskittyä niihin henkeviin asioihin elämässään, kun ei tarvitse takkuilla huonojen tila- ja esineratkaisujen kanssa päivästä toiseen.

Pintojen kiillottaminenkin käy joutuisasti, kun on etukäteen miettinyt, mitkä materiaalit kuluvat tyylikkäästi ja joita on ylipäätään mahdollista ajoittain hoitaa, jotta uutta tarvitsee ostaa mahdollisimman harvoin ja siten kuluttaa turhaan luonnonvaroja ja omaa aikaa.

enkä haluaisikaan.



Kaikilla tuntemillani perheillä kodinsisustus on elämän a ja o, ykkösasia, ja menee kaiken muun edelle.