Lue keskustelun säännöt.
Taaperon pukeminen tuottaa tuskaa...
06.10.2009 |
Haluaisin kokemuksia teiltä, joilla mahdollisesti sama ongelma...Poikamme 11 kk inhoaa ulkovaatteiden pukemista. Kuitenkin puettava on, koska pyrimme ulkoilemaan mahdollisuuksien mukaan päivittäin. Mikä ihme neuvoksi? Onko poika vain puettava väkisin? On kokeiltu lempimusiikkia taustalla, laulelua, jutustelua jne...useimmiten mikään ei auta, vaan tuloksena on kauhea raivari. Tänään päätin, etten anna periksi, vaan puen kiukuttelevan lapsen. Tuloksena niin kova huuto, että pojalta tuli oksennus ja tukehtumisen tunnetta. Itse yritän pysyä aina rauhallisena, koska oma suuttuminen ei auta. Jos siis poika päättäisi, emme ulkoilisi ollenkaan... Asiallisia kommentteja kiitos...Niin, pukemishetket pyrin tekemään silloin, kun poika on pirteä ja syönyt, joten väsyneenä ja nälkäisenä en edes yritä pukea.
Kommentit (6)
että vanhempi päättää. Mutta entä kun itku ja raivoaminen aiheuttaa tuon oksentamisen ja sen, että alkaa kakoa henkeä...ei tunnu kivalta enää kenestäkään. pojallamme tuntuu pienestä iästä huolimatta olevan hyvin vahva tahto. periksi en itsekään haluaisi antaa, mutta missä menee turvallisuuden raja...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on onneksi vain pää punaisena & jalat suorana karjumista ja voimallista vänkyröintiä mahdollisimman monimutkaisiin asentoihin. Muistan jostain vauva-artikkelista, että lapsi saattoi raivokohtauksen seurauksena jopa mennä tajuttomaksi ja sitten tavallaan oppi tuon käyttäytymismallin, kun sai luonnollisesti paljon huomiota tajuttomuuskohtauksen jälkeen. Onkohan teillä jostain tämäntyyppisestä kyse?
2
Tajuttomaksi asti ei vielä ole mennyt...jospa tämä olisi ohimenevä vaihe vain...lastenkasvatus on sitten vaikeaa! :)))
Meillä yksivuotias on aina mielellään lähdössä ulos, koska samalla käytämme koiraa lenkillä, ja hän saa "taluttaa" koiraa noin kaksi metriä heti ulko-ovelta. Eli heti kun vaatteet on saatu päälle, on menoa ja meininkiä ja tämä erityisen hauska juttu, jota ei koskaan saa muuten tehdä.
Jos pukeminen turhauttaa, lauleskelen omalla sävelellä tyyliin; tämä käsi meni hihaan, missähän se käsi on, täällähän se seikkailee, huhhahhei!
Meillä siis toimii se, että uloslähdön yhteyteen on tullut tuollainen superkiva juttu. Keksisitkö teillekin jonkun vastaavan? Eli heti ulos päästyä saa vaikkapa puhallella saippuakuplia äidin kanssa, mitä sisällä ei sitten tehdä.
Toisaalta myös meillä ollut noita venkoilukausia, sekä pukemisessa että rattaissa. Olen pukenut vaan, ja rattaissakin saa ihan rauhassa venkoilla, ei sieltä pois pääse ennen kuin koira on lenkitetty.
Mut hyvät uutiset on ne, että joskus toikin kiukuttelu loppuu kuitenkin!:)
Mutta minä puen raivareista riippumatta, koska minä päätän mitä meillä tehdään eikä yksivuotias. Rasittaahan se, sitä en voi kieltää, mutta menee onneksi ohi heti kun päästy ulos.