Sanokaa, oonko väärässä (asiaa lapsenkasvatuksesta)

kanssa en olisi missään tekemisissä. Kannattaa vaihtaa tuttavia, jos ei kestä niiden kotkotuksia. Mä en ole tekemisissä kenenkään sellaisen kanssa, josta en todella pidä.

Nelivuotiaat nyt vaan ovat tuollaisia. Vuodessa se menee ohi.

että vanhemmat antavat aikaansa ja itsensä noin täysivaltaisesti lapsille!

Itse en siihen pysty, enkä aina jaksa lasten kyselyihin vastata, vaan hermostun..Mutta kiva, että joku jaksaa ja olen kateellinen:)

ja ei et ole väärässä.

valitettavan usein vaan nykyään törmää vanhempiin, joiden lapsille ei opeteta edes alkeellisia käytöstapoja vaan lapset sanelevat koko perheen ehdot.

Onneksi toisessa ketjussa vastaili myös osa itseni kaltaisia, joiden mielestä lapsenkin pitää oppia kärsiväälisyyttä, oman vuoron odottamista, pettymyksiä ym. joilla sitten selviää kodin ulkopuolisessa elämässä.

Itsellä jäänyt kyläilyt sellaisissa perheissä joissa kasvatus on tuota yllämainitsemaasi. En vaan jaksa olla paikassa jossa ipanat ovat kokoajan huomion keskipisteenä. Omat lapset eivät käyttäydy siten ja he kyllä saavat myös huomiota, rakkautta ja yhdessäoloa, eivät vaan ihan kokoajan.

Lapsi saa paljon huomiota ja kokee luultavimmin olevansa tärkeä - paljon tuhoisampaa lapselle olisi jos hänen kysymyksiinsä ei reagoitaisi ollenkaan.

Siinä olet oikeassa, että lapselle pitäisi opettaa, ettei toisia saa keskeyttää vaan pitää odottaa.



Mitä pahaa siinä on, että lasten kanssa puuhastellaan jos lapset ovat läsnä? Omituisena pitäisin jos lapset laitettaisiin sivummalle ja sanottaisiin, että älkää häiritkö, me jutellaan nyt aikuisten juttuja.

Jossain vaiheessa kyläilyä tulee varmasti joka tapauksessa tilanne, jolloin lapset leikkivät keskenään ja aikuiset juttelevat omiaan - tämä sitten kun lapsilla on ikää enemmän, 2v on aika pieni olemaan täysin ilman valvontaa esim. kyläpaikassa.

Nyt 5v on jo huomattavasti kehittyneempi sosiaalisesti eli osaa jopa odottaa omaa puheenvuoroaan.



Toki edelleen kun meille tulee vieraita jotka lapsikin tuntee (ja tykkää heistä) hän haluaa esitellä juttujaan myös heille.

Minullakin tällainen tuttavaperhe ja on tosi rasittavaa kun perheen 8- ja 11-vuotiaat pompottavat äitiään täysillä ja vaativat huomiota AINA. Tällaisiako lapsista tulee jos äiti on aina kotona?



Tosi rasittavaa käydä tuolla kylässä kun lapset keskeyttävät, huutavat päälle ja jos vaikkapa lapset katsovat telkkua niin voivat huutaa meille aikuisille "että pitäkää vähempää ääntä". Mun lapset eivät ainakaan puhuisi mulle sillä tavoin... Kyllä lasten pitää osata aikuisiakin kunnioittaa!

Pitäähän lasten oppia olemaan hiljaakin sosiaalisissa tilanteissa! Arvostan itse vanhempia, jotka eleillään ja toiminnallaan osoittavat lapsille, että nyt aikuiset seurustelevat keskenään, ja lapset voivat joko seurata aikuisten keskustelua tai leikkiä yhdessä tai yksinkin tarvittaessa. Leikkihetket rakentuvat sitten erikseen. Mutta narsistejahan tuolla tavalla kasvatetaan, se on selvää. Ja rasittavia, omahyväisiä lapsia, joiden kanssa ei kehtaa mihinkään mennä.

eihän?



Tietysti äiti voisi opettaa lapsensa vaikenemaan välillä ja odottamaan että aikuiset saavat juttunsa puhuttua. Oman vuoron odottaminen on hyvä taito ja tulisi oppia viimeistään eskari-iässä.



Ei pienet lapset kuitenkaan kokonaisten keskustelujen ajan jaksa odottaa hiljaa.



Leikkejä tarvitsee seurata jo ihan turvallisuussyistä kun noin pienet lapset on kyseessä.

Lapsi saa paljon huomiota ja kokee luultavimmin olevansa tärkeä - paljon tuhoisampaa lapselle olisi jos hänen kysymyksiinsä ei reagoitaisi ollenkaan. Siinä olet oikeassa, että lapselle pitäisi opettaa, ettei toisia saa keskeyttää vaan pitää odottaa. Mitä pahaa siinä on, että lasten kanssa puuhastellaan jos lapset ovat läsnä? Omituisena pitäisin jos lapset laitettaisiin sivummalle ja sanottaisiin, että älkää häiritkö, me jutellaan nyt aikuisten juttuja.

Lapsi, joka saa aina keskeyttää muiden jutut on ongelmissa viimeistään kouluun mennessään. Siellä hän EI voi olla suuna päänä aina kun huvittaa!

Kyse ei ole siitä, etteikö lasta huomioitaisi. Vaan siitä, ettei hänelle anneta rajoittamattomia oikeuksia muiden yli! Hänelle voi opettaa, että puheenvuoroa pitää odottaa hetkinen ja sen, että aikuisellaKIN on joskus oikeus kieltäytyä leikkimisestä tai palvelemisesta!

Eli joo, lasta on huomioitava ja puheeseen pitää vastata, mutta ei niin, että muu, kesken oleva keskustelu ja tekeminen pitää heti sen takia keskeyttää.

vipuun. Se on vaan niin huomaamatonta, että sitä ei tule ajatelleeksi. Kaikki kumpuaa rakkaudesta ja halusta olla mahdollisimman hyvä vanhempi.



Mä ainakin oon ajatellut, että osoitan ihan konkreettisesti lapsille että nyt on aikuisten tuokio siten, että katson vain sitä aikuista, joka puhuu, enkä koko ajan pälyile lapseen. En siis keskeyttele toimintaani vaan keskityn rauhassa aikuiseen. Lapsi oppii ainoastaan siten että on hänen vuoronsa odottaa. Joskus näytän kädellä, että tyst, tai saatan sanoa, että odota hetki, nyt puhuvat aikuiset.

määräilevät ja pompottelevat äitiään jatkuvasti? Mua rasittaa älyttömästi mennä kylään tuonne jossa nuo lapset määräilee ja keskeyttää jne. Äidin tehtävä on vain olla mieliksi lapsille, ilmeisesti. Tosi kamalaa katsottavaa kun äiti ei uskalla edes sanoa vastaan 8-v tytölleen vaan tämä saa aina tahtonsa läpi. Eikä ole mitenkään miellyttäväkäytöksinen tyttö, sen voin sanoa...



Nöyryyskin on kaunista eikä aina se että näkee itsensä parempana kuin muut. Ja tällaisiahan lapsia tuollaisesta kasvatuksesta tulee!

sitähän juuri yritin sanoa =)

Lapselle pitää opettaa, ettei toisia keskeytetä vaan omaa vuoroa odotetaan. Käytännössähän 4v ei vielä jaksa kovin pitkää aikaa odottaa ja asiasta täytyy hänelle mainita.



Opettajana kyllä tiedän, että jokaisesta ryhmästä löytyy aina lapsia, jotka eivät ole oppineet ottamaan toisia huomioon vaan haluavat olla keskipisteenä. Mutta ap:n kuvailemasta tilanteesta ei vielä sellaisia lapsia kasva =)

vipuun. Se on vaan niin huomaamatonta, että sitä ei tule ajatelleeksi. Kaikki kumpuaa rakkaudesta ja halusta olla mahdollisimman hyvä vanhempi.

siis sillä kaverilla jolla nämä 8- ja 11-vuotiaat "pomot". Luulen, että hän on päättänyt olla aina lapsilleen kiltti.. Mutta valitettavasti se ei toimi. Koska lapsesta ei tule kilttiä aikuista, jos häntä kohdellaan liian hellävaroen. Hänestä tulee juuri narsisti tai sanotaanko; itsekäs. Ehkä elämä opettaa tai sitten ei.

Tiedän että tällä 8-vuotiaalla tytöllä on vaikeuksia saada kavereita. Onko ihme ja sattumaa? Tuskin.

Lisäksi voi olla niinkin, että vanhemmat yrittävät vierailun ajan pitää lasta tyytyväisenä vastailemalla kysymyksiin, jotta 4 v ei saisi raivokohtausta (ja vierailu menee KOKONAAN pilalle). Ja fiksu 4v huomaa kyllä että nyt on se aika, jolloin saa pompotettua, huomaa että vanhemmat tekevät kaikkensa että hyväntuulisuus säilyy. Tuskin kukaan vanhempi jaksaa tuota jatkuvaa vastailua kun ei ole vieraita. 4-vuotiaat kyselevät usein jatkuvasti. Silloin perheen kesken tai päiväkodossa 4v ei saa niitä vastauksiaan yhtä hyvin, joten käyttää tilaisuudet hyväkseen.

on selvä, ettei 4v lapselta voi vaatia samanlaista käytöstä kuin 8v lapselta. Vuosi vuodelta lapsi kasvaa ja kehittyy, samalla mukautetaan kasvatusta ja "vaatimuksia".



Ap:n kuvailema tilanne aivan ok ja normaali (mikäli lapselle myös opetetaan, ettei saa keskeyttää toista ja harjoitellaan oman vuoron odottamista), tuo toinen esimerkki 8v ja 11v lapsista ei taas lainkaan ole ok.

sitä ettei toisia saa keskeyttää?

Ap:n kuvailema tilanne aivan ok ja normaali (mikäli lapselle myös opetetaan, ettei saa keskeyttää toista ja harjoitellaan oman vuoron odottamista), tuo toinen esimerkki 8v ja 11v lapsista ei taas lainkaan ole ok.

Olenko minä väärässä vai kasvattavatko he esikoisesta hyvää vauhtia narsistia?

Tuolla lailla kasvattamalla voi tulla muita ongelmia, itsekkyyttä tai pomottelua, mutta narsisimi on kyllä päinvastaisen kasvatuksen ongelma. Siis sellaisen jossa lapsi jätetään pitkäksi aikaa yksin huutamaan eikä välitetä sen hyvinvoinnista paskan vertaa.