Marrasmasut vko 41

Oon jo pitemmän aikaa kailottanut kaikille, että en pode mitään ressiä lähestyvästä synnytyksestä, mutta asia on nyt toisin. Ihan kamala ahdistus on ollut pari päivää rinnassa ja itku tosi herkässä. Nyt kun tuli tuo Vauva-lehtikin jossa oli juttua synnytyksestä niin sekin omalla tavallaan loi enemmän painetta.

Erilaisia kysymyksiä liikkuu päässä esim, se että miten pääsen sairaalaan, entäs jos mies ei kerkiäkkään ajoissa paikalle kotiin tai sinne sairaalaan? Kenen kättä puristan? Entä miten osaan käyttäytä sinä hetkenä kun huomaan, että lapsivesi on tullut? Entäs jos joudun yksin synnyttää kun ei pysty apua hälyttää? Tiedän, että nää on vain hupaisia aatteita, mutta silti on ihan kamala ressi. Mies sanoi eilenkin, että kyllä hän on paikalla ja lupasi puhua pomolle, että työmaat ovat lähellä. Ei se silti rauhoittanut paljoa mun mieltä.

Sit toinen ressin aihe on tuo isyysloma. Miehellä alkoi justiinsa työt pari kuukautta sitten ja se ei uskalla olla kauaa pois, minkä mä tavallaan ymmärän hyvin. (oli työttömänä puoli vuotta ja sai saman paikan takaisin) Iskee pelko, että kuinka tulen toimeen niin pienen kanssa? Kokemuksia ihan pikku vauvoista on kyllä mulla, mutta nyt kun kyseessä on oma lapsi niin kaikki tuntuu niin oudolta. Rakastan toki jo nytten syntymätöntä lastani, mutta pelottaa.

Kuinka monella on tälläinen vaihe menossa? Vai onko tää normaalia?



33+5

heippa.ihan normaalilta kuulostaa sun olotila.itselläkin ollut tosi herkkäolotila ja mieliala vaihtelee kun synnytyskin alkaa lähestymään.ja itsellä sit pyörii ajatuksia että miten kaikki sujuu sitten 3 pienen lapsen kanssa kotona..3-vuotiaallakin on uhma ikä menossa ja sitä miettii että miten jaksaa sit,ku vauvakin on.Vaikka tietysti kovasti ootan pientä nyyttiä.:)Oon koittanut ajatella niin,että ei liikaa murehdi etukäteen ja tulevaisuutta vaan koittaa elää tätä hetkee ja sitten ku synnytyskin tulee,ni kyl kaikki menee hyvin.Ja kyllä sinä varmasti sittten kerkiät sairaalaa ja kun se hetki koittaa,nii oot varmaasti valmis lähtee synnyttää.Kaikenlaiset ajatukset/ahdistukset on mielestäni iha normaalia raskaudessa,onha se nii iso hormoonimyrskykin kehossa.Hyviä vointia kaikille!!:)35+5

Ihan on normaalia, mä jännitän kun mies lähtee ens viikolla työmatkalle kolmeks päiväks - mitäs jos tää päättää tulla just sillon maailmaan? En varmaan vois koskaan antaa miehelle anteeks, et joutuisin yksin kaiken kestään... Enkä ole ainoa, joka tällaisia pelkää... Pelottaa tietty myös jos mies vaikka kuolee reissulla - ihan älytöntä, mut sitäkin on tullut vollotettua...



rv 32+1

Monella onkin jännät paikat, kun voi lapsi tulla jo lähiaikoina maailmaan! Taitaa kohta ensimmäinen marrasmasu nähdä päivänvalon =)



Parsa87, ihan normaalia ajatuksia sulla. Synnytys kun lähestyy niin ajatukset kääntyy väkisin siihen, toisaalta sitä odottaa, että saisi oman lapsen syliin ja toisaalta sitä jännittää kamalasti. Vaikka mulla toinen synnytys edessä niin silti sitä miettii ja vähän pelottaakin etukäteen. Ensisynnyttäjänä sulla luultavasti on paljon aikaa odottaa mies kotiin ja vielä siirtyä rauhassa sairaalaankin. Jos mies on kaukana töissä, niin voithan sopia oman äidin tai kaverin kanssa voisiko siksi aikaa tulla sairaalaan kanssasi kunnes miehesi ehtii paikalle. Pienen vauvan hoidosta vielä, että kyllä se siitä lutviutuu. Oman kanssa on aikaa opetella eikä oikeastaan voi tehdä mitään hirveitä mokia =) Olet niin kiinni siinä, että ei kestä pitkään kun tunnet jo lapsesi tosi hyvin ja ehdottomasti paremmin kuin ne kaikki tietävät tunkeilijat =)

Minua mietityttää olenko ihan hullu kun teen lapset näin pienellä ikäerolla. Miten selviän ja jaksan, mutta koitan, kuten joku muukin, olla murehtimatta etukäteen. Jos moni muukin on selvinnyt, miksen sitten minäkin.



Omaa napaa sen verran, että vauva vielä perätilassa. Perjantaina olisi neuvola, jossa ilmeisesti ultraa. Kiva juttu! Saa hyvän kokoarvion ja näkee mitä toinen puuhailee mahassa. Mies lupasi tulla mukaan jos suinkin töiltään ehtii. Toivon kovasti, että ehtii niin jospa tämä vauva konkretisoituisi vielä vähän hänelle ennen syntymää.



Perätilasta johtuen oma olo on parempi kuin oikeastaan koko raskausaikana. Pientä kremppaa, närästystä, jalkojen pakotusta ja sen semmoista kyllä on, mutta sitä jatkuvaa tuskallista oloa kun joka askel ja liikahdus sattui ei enää ole. Raivotarjonnassa vauva painoi paljon enemmän jalkoväliin kuin nyt. Kävelyvauhti on mulla varmaan triplaantunut eikä tarvi enää vaappuakaan.



Herkut maistuu :/ Ihan kauheata miten paljon ihminen voi syödä kaikkea hyvää, ei mitään rajaa. En tiedä mistä tämä loputon makean- ja suolaisennälkä kumpuaa :/ Paljon on laihdutettavaa jos mielii ensi kesänä olla rantakuosissa. No, ehkä aikansa kutakin.



Vauvan vaatteet on pesty ja laitettu lipastoon odottamaan käyttäjäänsä. Pinnasängyn aion myös hommata joko miehen luvalla tai ilman sitä. En ole pitkään aikaan tahtonut mitään niin kovasti ja se sopisi niin hyvin budjettiinkin kun veronpalautukset tekevät tuloaan. Toisaalta inhottavaa ja lapsellista toisen seläntakana, mutta en pääse yli enkä ympäri siitä pinnasängystä. Olen nähnyt jo monta untakin siitä! Katsotaan miten pahan riidan me saadaan siitä aikaiseksi... :/



Tsemppiä viimeisille viikoille!



Adara 35+0

Hieman lievitti hermoja teidän omat tuntemuksenne, kiitos=)

Kaveria olen kyl harkinnut koska omat sukulaiseni asuvat samassa kaupungissa. Se on vaan esteenä, että oma siskoni on just lukiossa ja äiti töissä ja mieheni puolelta samanlainen tapaus. Mut tarvii varmaankin kysyä sisko tänne aina koulun jälkeen siks aikaa kunnes mies pääsee kotiin. Saattaisinkin rauhoittua jos joku olisi täällä mun kanssa.

Herkut tosiaan maistuvat ja se on todellakin ihan käsittämätöntä. Sitä yrittää lievittää jollain muulla makealla kuten hedelmillä tai marjoilla, mutta silti ite en ainakaan saa makean himoa pois ennen kuin on tosiaan pari palaa esim, suklaata saanu suuhuni:)

Milloin muuten lääkäri/hoitaja sanovat että paljonko vauva saattaisi painaa syntyessään tai minkä pituinen voisi olla?

Minä en jostain syystä stressaa juuri lainkaan! (Tuntuu että kaikki muut esim. äitini hoitavat tuon puolen). Olen jo täysin asennoitunut siihen että mies ei ehkä ehdikään synnytykseen mukaan, hän ei pääse singahtamaan töistä hirmuisen helpolla ja ainakin edelliset synnytykset ovat olleet hyvinkin nopeasti eteneviä. Eniten mietityttää se että miten ehdin nakkaamaan pienimmän hoitoon jos mies on töissä; meillä molemmat isovanhemmat asuvat ihan lähellä ja ystäviäkin löytyy mutta, mutta....(Kuten huomaatte, stressaan siis minäkin;-))



Viime viikolla oli neuvola. Paino oli tippunut kahdessa viikossa 200 g ja sf-mittaa tullut vain 0,5 cm lisää. Terkkarin mukaan ei ole syytä huolestua. Vatsan muoto on muuttunut, sen ovat huomanneet itseni lisäksi muutkin, se saattanee selittää tuon pienen mittamuutoksen. Painon laskua en osaa selittää...En mitenkään vahdi syömisiäni, liikuttua tulee tosin aika paljon. Ja iltasyömiset ovat jääneet pois lähes kokonaan sen verran etovaa oloa tuo ystävämme närästys aiheuttaa=(



Joka tapauksessa soitin pikku paniikissa noista mitoista äitiyspolille, koska olin muutama päviä aikaisemmin käynyt muissa asioissa vastaanotolla kertoivat että kaikki näyttäisi olevan hyvin. Jos mittoja ei ensi viikkoon mennessä ole tullut niin sitten pitää pyytää lähete neuvolasta. Vauva kuitenkin liikkuu hyvin, sehän on tärkeintä.



Olen saanut epämiellyttävän ilmeisesti hermosäryn vasemman jalan sisäreiteen/ nivuseen. Tähän mennessä on haitannut esim. kun kävelylenkin jälkeen olen istahtanut ja sitten noussut ylös. Nyt kolottaa lähes jatkuvasti ja aiheuttaa jäykkää liikkumista ajoittain. Äsken päiväunilla huomasin että kolottaa levossakin. Lisäksi joko tuo samainen vaiva tai vauva aiheuttaa häpyluun vihlontaa.



Kaikesta huolimatta olo on ihmeellisen pirteä ja hyvä! (Kuinka kauan, se jää nähtäväksi;-))



HeMuliini 33+1

Täällä käytii tuon pojan kanssa onneksi viimisen kerran toimintaterapeutilla.



Supistuksia on taas tullu pitkin iltaa ja vessassa saa ravata monesti päivässä sillä kakkoshädällä mut joka ikinen kerta on vessa käynnillä aivan hirvee paineentunne tuolla alakerrassa.



Tässä viel masukuva tältä päivältä rv 33+1

Moikka!



Tätä kolmatta lasta odottaessa en ole oikein ehtinyt stressailemaan, saapa nähdä miten nyt käy kun on enemmän aikaa aatoksiin.



Ensimmäinen äitiysvapaapäivä menossa, vanhempi lapsista koulussa, toinen vielä hoidossa, pyykkikone- ja astianpesukone päällä, ruoka itselle valmiina odottamassa :-) Suurempaa kremppaa ei (ainakaan vielä) ole, närästys tosin vaivaa välillä melkoisestikin.



Hyviä loppuodotuksia kaikille, koitan välillä käydä tänne kirjoittelemassa - lukemassa teidän muiden kuulumisia olen käynyt kyllä



murumakkarat 34+6

Jonna: vieläkö olet täällä, vai oletko päässyt jo tositoimiin? Eilinen viestisi kuulosti aika hurjalta!



Parsa87 puhui pelosta. Minulle ei ole vielä tässä raskaudessa tullut tuota vastaan, mutta varsinkin kahden ensimmäisen kanssa juuri nuo samat aatokset pyörivät mielessä loppuraskaudesta.



Adara: tunnut ottavan tuon vauvan perätilan todella rennosti. Oletko saanut kääntöyritys aikaa tai seurataanko vauvaa (tai kääntymistä) sen takia normaalia enemmän? Olet varmaan miettinyt perätilasynnytystä tai sektiotakin nyt vaihtoehtoina jos vauva ei käänny. Miltä nuo tuntuu? Ei tietenkään ole pakko vastailla, mutta minua kiinnostaa kovin, kun oma keskonen oli yllätyspoikkitilassa ja sektioon mentiin sen takia.



Omaa napaa: äitipolilla käyty eilen ja paikat pysyneet nyt ennallaan (auki 2cm). Vauvan painoarvio oli 2100g. Vielä viikko pitäisi jatkaa täyslevossa, sen jälkeen saa liikkua oman voinnin mukaan. Viikon 34 jälkeen TYKSissä ei enää synnytystä yritetä estellä.



Meillä mukava naapuri tarjoutui ottamaan lapset vaikka keskellä yötä kun lähtö tulee. Omat sukulaiset ja ystävät asuvat niin kaukana etteivät millään ehtisikään kun on tosi kyseessä. Tosin pyysin eläkkeellä olevaa isääni "muuttamaan" meille hetkeksi la:n tienoilla niin olisi sitten kotona täysvalmius, eikä naapuria tarvitsisi vaivata. Saas vaan nähdä päästäänkö lähellekään sitä laskettua aikaa..



Aotearoa ja Ansku 33+0

Olenpa ollut kovin hiljainen viime aikoina jotenkirjottelempa minkäin kuulumisia



Viime viikolla oli extra ultra jossa tarkistettiin muutama epäily rakenneultran jäljiltä. Kaikki kunnossa ja paino arvio 1.9 kg ja nätisti oltiin raivo tarjonnassa. Samoin kävin neuvolassa ja lääkärillä viime viikolla. Olen alkanut kärsimään kovista huononolon kohtauksista joissa tuntuu että ei pysty hengittämään, tulee sydämen tykytyksiä, ja jalat meinaa lähteä alta, Mutta mitään syytä noille "kohtauksille" ei löydy. Inhottaa vaan kun ne on jokapäiväisiä ja useamman kerran päivässä. Inhottavimpia ovat silloin kun pitäis kouluun lähteä.



Mua kanssa vähän mietityttää että kuinka hyvin mies synnytykseen ehtii (jos vaikka päivällä tulis lähtö). Sillä kun menee vähintään 2 tuntia tulla työmaalta kotiin. Ja meidän suvussa kun on ollut tapana synnyttää melkoisen nopealla tempolla. Kun äiti oli mua synnyttämässä niin kerkes olla laitoksella n.2h, veli kun syntyi niin lääkäri oli vielä aamulla ollu sitä mieltä että ei se kahteen viikkoon synny. Tätin esikoinen synty vajaassa kolmessa tunnissa, ja toinen ambulanssin baareille synnytys huoneessa. Serkku tyttö ehti olla vähän reilu 2h synnärillä. eli meillä on ainakin oltu nopeita. Ja meillä kun on myös se tilanne että miehellä on uusi työpaikka jossa ollu vasta muutaman kuukauden, niin ei sit viittis turhan tähden sitä olla "päästämättä" töihin, tai kutsua sitä kotiin vaan varmuuden vuoksi. Löydä sitten se kultainen keskitie.



Xarda ja yrmy 32+2

Olipa lohduttavaa lukea, että muillakin on ollut pienoista alakuloa ja epävarmuutta ilmassa... Tottahan se on, että nämäkin tunteet kuuluvat raskauteen, kaikenlaista täytyy läpi käydä. Itselleni tulee välillä epätoivoinen olo. Mielessä on käynyt, että olinko ihan hullu kun koko vauvan tekoon taas ryhdyin, juuri kun elämä olisi ollut vähän "helpompaa", kuopuskin jo esikouluiässä. Mutta sitten kun vauva tuossa sydämen alla myllertää, niin onneksi se ilon ja onnen tunne kuitenkin tulee takaisin ja olen varma, että tätä juuri haluan :) !



Minun ei tarvitse jännittää sen kummemmin sitä, että ehtiikö mies mukaan synnytykseen jne, kun tiedämme jo etukäteen koska päivän koska vauva syntyy. Ainahan on tietysti mahdollisuus että vauva päättääkin tulla maailmaan ennen sitä! Siinä tapauksessa on ihan sama ehtiikö mies mukaan vai ei, pääasia on että ehdin itse sairaalaan asti... Täytyy siis toivoa että vauva jaksaisi odotella käynnistyspäivään saakka...



Oma vointi vaihtelee. Välillä jaksan touhuilla, välillä en. Nyt on kova flunssa ja henki entistäkin enemmän ahtaalla, nukkuminen on vähän sitä sun tätä. Supistuksia tulee todella herkästi. Joskus saattaa mennä puolikin tuntia niin, että maha on ihan pinkeä ja kova ja tuntuu paineen tunnetta alapäässä. Liitokset on kovilla ja häntäluu ja pakarat kipeät. Maha on ihan täynnä vauvaa ja liikkeet on lähinnä töytäisyjä ja venyttelyjä. Voi kun nämä viimeiset viikot nyt sujuisivat edes jotenkin siedettävästi...



Siedettävää loppuviikkoa muillekin,meillä päin on oikea syysmyrsky, voi siis hyvällä omalla tunnolla istuksia sisällä takkatulen ääressä :)



Peppipihlaja vauvoineen 34+2

Kävin neuvolassa. Kaikki hyvin, otettiin kolmas verinäyte (kun mulla on se resustekijä veressä), sykkeet yhä tasasta 140 tienoilla, paino noussut nyt vaan 200g (!), verenpaine ok ja hemppa 134, saa siis vähentää raudansyöntiä.



Hyvällä mielellä olen, vaikka noi teidän kirjoittelemat huolet ja mielialan vaihtelut on täälläkin tuttuja. Vauva-lehden ostin kanssa tässä ja itkin kun luin sitä juttua niistä kätilöistä. :) Mun mies lähtee vajaan viikon työreissulle huomenna, tietenkin se on jossain takaraivossa että mitä jos.... todennäköisesti kuitenkin mun vauva syntyy vasta pari päivää lasketun ajan jälkeen. Tiedän hedelmöityspäivän, ja siitä laskettuna la olis vasta 7.11. eli ei pitäis olla mitään hätää aikasemmasta synnytyksestä, varsinkin kun kaks ekaa eivät ole kiirehtineet tuloaan... mutta eihän sitä tosiaan koskaan tiedä.



Parsalle vielä terveisiä, että oman vauvan hoitoa ei tosiaan kannata ressata. Se tulee niin luonnostaan, ja on ihan erilaista kuin muiden vauvojen hoitelu. Ja kyllä kätilöiltä saa hyviä ohjeita siellä sairaalassa jos tuntuu hankalalta. Ite muistan, miten oli aluksi vaikeeta pukea vauvalle bodeja ja pipoja päälle kun se pää oli jotenki niin pehmee... :)



Ja mitä sitten jos mies ei ehdi. Me naisethan ne vauvat synnytetään... Toki itsekin sydämestäni toivon että mies ehtisi ja kaikkien teidän myös, mutta jos asiat menee toisin niin sille ei voi mitään. Vauva tulee kun tulee ja me otetaan se vastaan parhaamme mukaan, eikö vaan. Omia reaktioita on turha stressata etukäteen, kun ei niitäkään voi tietää. Luin jostain netistä lohdullisen artikkelin, että kyllä omaan kroppaan kannattaa luottaa kun se on kerta näin pitkälle tätä raskautta jo selvinnyt...



Eka synnytyksessä mulla meni paljon verta ja pökerryin veskiin jälkeenpäin. Siellä mä sitte vaan naureskellen kattelin hevosista unia ja ihmettelin kuka huutaa mun nimeä kun mies ja kätilö kannattelivat käsivarsista ja yrittivät herätellä... ja siitäkin vaan selvittiin. Eikä siihen olis voinu mitenkään varautua etukäteen.



Tsempitystä siis ja hermoja vaan meille, hermoilijoille...



t. Paakkis rv 36 tasan.

Aotearoa: En ota sitä kevyesti, mutta yritän olla murehtimatta asiaa ennen perjantaista ultraa ja sen jälkeen mahdollista kääntöyritystä äitipolilla. Sen jälkeen jos vauva edelleen perätilassa, olen tosi pettynyt :/ En haluaisi millään sektiota, koska toipuminen luultavasti hitaampaa ja sairaalassa joutuisin olemaan pidempään enkä kovin montaa yötä haluaisi esikoisesta vielä olla erossa. Tulisi tosi kova ikävä! Mieskään ei varmaan kovin pitkää isyyslomaa pidä (ellei ihan pakko) ja jäisin sektiohaavan kanssa kahden alle puolitoistavuotiaan kanssa kotiin. Edellinen synnytys meni niin hyvin, että mieli tekee kovasti taas synnyttamään alateitse. Perätilasynnytys pelottaa, koska riskit on suuremmat vauvalle sattua jotain enkä luota täysin lääkärien kokoarviohin vauvasta. Itsellä sellainen olo, että iso vauva on tulossa. Kamalaa jos päädyn valitsemaan perätilasynnytyksen ja sitten vauvalta lonkkaluut solahtavatkin paikoiltaan... :/ En edes oikein tiedä KSKS:n käytänteitä vauvan ollessa perätilassa eli niistäkin pitäisi päästä juttelemaan jonkun kanssa.



Huh, miten väsyttää. Nukuttiin pojan kanssa kymmeneen ja nyt jo voisin mennä päiväunille. Kolealla ja pimeällä ilmalla taitaa olla oma vaikutuksensa asiaan. Ihanaa kohta käpertyä kaakaomukin kanssa peiton alle lukemaan hyvää kirjaa kun poika tuhisee päikkäreitä vieressä. Kotiäitinä olo on joskus tosi mahtavaa!



Adara 35+2

Olisin mennyt kävelylle, mutta ei ole tuonne myrskyyn sopivia vaatteita. Ei enää viitsi ostaa muutaman viikon takia isompaa takkia tms. Kävellään sitten kun on parempi ilma taas...



Paakkisko oli itkenyt Vauva-lehden kätilöjutulle? Sama täällä! Kyllä on tunteet pinnassa. Jotenkin toisaalta ei jaksaisi millään odottaa, että saa beeben syliin ja toisaalta alkaa hieman pelottaa synnytys ja tietenkin myös toivoo, että vauva syntyy vasta, kun on täysin valmis kohdun ulkopuoliseen elämään!



Oletteko ajatelleet kuinka hyviä ja kuvaavia sanoja ovatkaan raskaus ja odotus :-).



Mieheni sai onneksi vihdoinkin tilattua uuden pesukoneen. Kyllä nyt kelpaa :-). Vempainhan on joka päivä käytössä, kun talossa on ratsastajia, jalkapalloilija, juoksija.... Vanha masiina jumitti kesken ohjelman ja päästeli vesiä ties minne. Ostin uuden koneen päälle kivan PikkuPiia hoitoalustan ja sekin melkein itketti. Voi nyyhky!



Kohta tulee yksi ystävä käymään ja varattuna on suklaakakkua... iloa syyspäivään!



Jumppis 33+3

Huomaa, että syksyiset ilmat ovat vetäneet väkeä koneiden äärelle ja osasyynä tietty monella alkanut äippäloma! Joka tapauksessa kiva lukea kuulumisia!



Tänään 34 viikkoa täynnä, jihuu! Eilen otin varaslähdön ja käytiin pienellä pyörälenkillä koko porukka. Kyllä oli mukavaa ja yllättävän hyvin ajaminen ja sen jälkeinen oleminen sujuivat. Huomenna ja pe pojat ovat hoidossa, joten täytyy käydä pienellä lenkillä ihan kävellen. Kyllä tätä on odotettukin kuin kuuta nousevaa!! Outoa kyllä kun ei enää tarvi olla varpaillaan suppareiden takia. Nyt niitä jo ottaa vastaa iloisin mielin, vaikka vielä ei kyllä tarttis vaavin syntyä kuukauteen...



Aloitin muutama viikko sitten uuden vanhan harrastuksen eli kuoron, kun ajattelin et pitää saada joku oma juttu, kun jumpat ja urheilut on kuitenkin jäissä vielä muutaman kuukauden synnytyksen jälkeen. Kyllä oli taas tänään mukava käydä lauleskelemassa. Mahan kanssa ei kyllä oikein meinaa henki kulkea vallankaan kun supistaa, mut pääasia et mieli pysyy virkeänä!



Joillakin synnytykset jo lähestyvät ihan hurjaa vauhtia! Jonnan kuulumisia minäkin kuulisin mielelläni! Nyt lähden yrittämään pääsyä höyhensaarille. Unet on täälläkin hyvin vaihtelevaisia. Unetus meinaa aina tulla väärään aikaan - silloin kun saisi nukkua, ei nukuta ja välillä ei meinaa millään pysyä hereillä...



Katsotaan onnistunko saamaan masunmöhköstä kuvan tähän liitteeksi.



-HH 34+0

Kiitos Paakkis=)

Tänään oli neuvola ja siel vain todettiin, että vaavi voi hyvin ja on kääntynyt pääalas. Itseäni väsyttää, mutta vauva jaksaa temmeltää masussa. Täti sanoi että ompas kiivaat sydämen lyönnit. Pikku neiti kun käänsi kylkeänsä niin syke nousi 160=) Taitaa olla vilkas muksu tulossa.

Painoa ei oo tullu kuin n.1kg kahden viikon jälkeen. Kovasti toivon ettei se mene yli 70kg rajan :o.

Kyselin myös synnytyksestä hoitajalta niin se sanoi, että suurin osa ensisynnyttäjien synnytykset alkavat iltaisin. Sekin rauhoitti oloani.

Toisaalta on tuo syysilma ihan pirtsakka. Kävelin kotiin neuvolasta ja se teki hyvää. Kvasti haluaisin enemmänkin ulkoilla, mutta se kaveri vain puuttuu=(

Mutta jakseluita kaikille

Yhessä kasassa ollaa vielä mutta kipeitä supistuksia tulee päivittäin tosi monta ja vessassa saa ravata monta kertaa kun masu on ihan löysällä..



Mulla on nyt niin että mä en saa nostaa mitään mikä painaa maitopurkkia enemmän että vauva pysyis vielä jokusen viikon masussa,toivottavasti se auttaa mut jotenki tuntuu että tää kyllä syntyy aikasemmin.

Voi kuinka jännittävää, että kohta alkaa marrasvauvoja syntymään!



Varmasti alkaa kaikkia tässä vaiheessa mietityttämään (ainakin vähän) synnytys, imetys ja vauvan kanssa elo jne.



Mä olen ressannut tuosta sikaflunssasta; tänään alkoi nenu valumaan ja ties mitä flunssaa tää sitten on.

Tänään olin neuvolassa ja sain kuulla, että saan rokotuksen noin kuun vaihteessa. Olen päättänyt sen ottaa, kun on kuulema samankaltainen kuin käytössä olevat influenssarokotteet.

Jep, minähän olen oikea mallioppilas, painoa tullut 12 kg, paineet alhaalla, pissa puhdas, ei turvotusta, kohdunsuu kiinni ja pehmeä, kaulaa 2 cm. Eli sama tilanne kuin noissa kahdessakin näillä viikoilla. Rautaakaan ei ole tarvinnut syödä ollenkaan.

Oma vointi on ollut ihmeen hyvä, pesen pikkuhiljaa tämän vanhan talon lukuisia ikkunoita ja aika harvoin olen tarvinnut päiväuniakaan.

Vauvan vaatteet on pesty, tutit ja pullot yms. laittamatta.

Mulla on muuten joka raskaudessa tuo Sf-mitta jämähtänyt näille viikoille, on tällä hetkellä 30-31 cm.



Parsa: kyllä tuo vauvan hoito/pukeminen on ekaa kertaa sairaalassa aina yhtä jännittävää...ote jotenkin hakusessa :)



Niin ja mun ikävin vaiva eli närästys jatkuu, vauva ei siis ole vielä tipahtanut alas. Sittenhän se vaiva helpottuu, mutta kävely sattuu.



Kiva lukea kaikkien juttuja/kuvia vaikka en tässä muista niitä kommentoida!



pp ja Hjördis 35+6

Kiitos Piitaliinalle viestistäsi. Ei ole tietystikkään kiva, että sullakin on raskausdiabetes, mutta kiva kuulla muidenkin kokemuksia asiasta. Minäkin olen selvinnyt raskausdiabetekseni kanssa ruokavaliota tarkkailemalla tähän asti. Onneksi ei kuitenkaan tarvitse olla nälässä, kun saa syödä 200 g hiilihydraatteja vuorokaudessa. :) Mulla tuli kans flunssa noin viikko sitten ja edelleen olen kovassa nuhassa ja yskässä. Kuumetta ei ole ollut kertaakaan. Mies ja poika myös räkätaudissa kuumeettomina. Ainoa huoli itsessäni oli, että happoja tuli virtsaan tämän flunssan takia. Menin siis ketoositilaan ihan silloin flunssan alkupäivinä, kun alussa tuli kova kurkkukipu, ihan silloin kun virus nousi päälle. Pelkkä nuhan tulokin näköjään voi vaikuttaa aineenvaihduntaan. Muuten en tietäisi niistä ketoneista, mutta kun seuraan välillä niitä virtsasta kotona.



En oikein ymmärrä/tiedä, että tehdäänkö nyt raskausdiabetestehotarkastuksia ainoastaan Oulussa vai ihan kaikissa isoissa kaupungeissa, joissa on yliopistollinen sairaala. Vieläkään en itsekkään tietäisi mitenkään raskausdiabeteksestäni, jos ei olisi tehty sokerirasitustestiä perustuen siihen, että olen yli 25-vuotias. Oulussa siis kaikki yli 25-vuotiaat testataan laboratoriokokeella. Mulla ei ole koskaan ollut todellakaan ylipainoa. Nytkin olen kasvanut vaan 8 kg. Meillä ei ole sukurasitusta eli en mitenkään kuulu riskiryhmään. Kertaakaan ei ole ollut glukoosia virtsassa eikä muitakaan "merkkejä". Mulle kerrottiin, että ihan hirveästi nyt sitten on tänä vuonna naisia todettu raskausdiabeetikoiksi tuon pelkän sokerirasitustestauksen takia. Sitä aiotaan Suomessa tukia, mistä tämä tämmönen johtuu...Kulkee kai jotenkin kuitenkin perimänä meiän suomalaisten geeneissä. Sen vuoksi ihmettelin täällä, että eikö meitä "kiikkiin" joutuneita ole täällä keskustelussa enempää.



Huldahuolettoman kuvaa katsoessa katsoin kuin omaa mahaa, mutta me olemmekin aika samoissa ajoissa raskautta. Mulla on nyt viikkoja 33+2. :)

Limatulppa bongattu! Alkoi valumaan eilen, ja tänäänkin tulee vielä (yöks). Samalla alkoi supistelemaan kivuliaasti 5-10min välein, mutta laantuivat iltaa kohti onneksi itsestään. Tänään supistuksia tulee ehkä yksi tunnissa, mutta se on sitten todella kivulias. Ihan vielä ei kuitenkaan saisi tämä vauva syntyä. Ensi tiistaihin asti yritetään estellä ja minun puolestani saisi mennä siitäkin vähän pidemmälle.



Kuinka kauan max. voi mennä synnytykseen limatulpan irtoamisesta? Olen ajatellut, että pari-kolme viikkoa, mutta mistään en löydä mitään virallista tietoa. Oman kokemuksen mukaan edelliset lapset ovat tulleet saman päivän-10 päivän sisään.



Mukavaa kuulla Jonna@sta. Onneksi vauva ei ole tullut vielä sinnekään. Tietysti nyt ollaan jo hyvillä viikoilla, mutta parempi vauvan on vielä masussa.



Tsemppia kaikille viimeisiin viikkoihin!



Aotearoa ja Ansku 33+3