Mitä tehdä, kun anoppi ei puhu. Ei edes vastaa.

Toista monta kertaa tarvittaessa.

Mitä tehdä, kun anoppi ei puhu?

selektiivinen mutismi.



Älä huoli, niin on mun tyttärellänikin.

Eikä meidän tekemiset myöskään hänelle kuulu.

Aamen! Halleluja!

Sisar todistaa väkevästi!

Mitä tehdä, kun anoppi ei puhu?

Mutta vakavasti ottaen:

Onko anoppi loukkaantunut jostakin? Oletko kysynyt hänen kuulumisiaan? Vastaako hän suoriin kysymyksiin?

Itse en ole tällä hetkellä kovin hyvissä väleissä anopin kanssa. Olen ottanut sen linjan, että vastaan, kun kysytään, asiallisesti, mutta en oma-aloitteisesti tuo esiin mitään meidän asioita, enkä varsinkaan omiani. Yleensä koetan "paeta" töihin tms., kun tiedän anopin olevan maisemissa, mutta aina se ei onnistu. Esim. tänään mies pyysi tulemaan ajoissa kotiin, kun ovat käymässä. Mies-parka ei vanhempiaan ole valinnut, joten koitan joustaa hänen toiveidensa mukaisesti.

Millainen teidän yhteinen tausta on? Kauanko olette tunteneet ja onko teillä hyvät välit?



t. Miniä, joka sai anopilta lahjaksi laminoidun BMI-kortin (ja jonka anoppi on myös puhelias)

että papatat omia juttuja ja odotat anopin olevan kiinnostunut/vastaavan. Ehkei se anoppi jaksa kuunnella "minä sitä ja minä tätä"- juttua.

Kysytko koskaan miten anopilla menee, kuunteletko josko hänellä olisi kerrottavaa?

Sitäkö tuo otsikko tarkoitti?



Jos kuitenkin suoriin kysymyksiin vastaa niin sitten kai voit kysellä jotain?

onko jotain dementiasairautta tai vaikka iän myötä heikentynyt kuulo? Ymmärsin avauksesta, että anoppi ei osoita mieltään tai ole suuttunut, vaan hän ei kuule tai ymmärrä ap:n puhetta. Ymmräsinkö väärin? Apelle joudun toistamaan asioita, kesken tekemisten heittely menee ihan ohi, kun ei vain enää kuule eikä hoksottimet ole enää niin nopeat. Eikä hän kuule hyvin silloinkaan, jos istumme ihan naamakkain, mutta lapset hälisevät ympärillä, radio on auki jne.

tuli myös mieleen ettei vaan olisi jotain alkavaa dementiaa. Minun äidilläni todettiin muutama vuosi sitten alkava alzhaimer ja kun mietin aikaa paljonkin taaksepäin niin hän ei oikein osannut enää "seurustella" , kysellä meidän kuulumisia tai kertoa omiaan. Ja tietynlainen empatiankyky hävisi kokonaan eli ei osannut lohduttaa tai auttaa jossain omaamieltä painavissa asioissa.

Ja tuohon "mitä tehdä" -kysymykseen: varmista, onko vaiva jo lääkärin hoidossa. Jos ei, ehdota miehesi kautta että esim. appesi varaa anopille lääkäriajan.



Ja oman mielenrauhan säilyttämiseksi: muista, että vaikka olet oman maailmasi napa, et ole sitä muille. Kaikki maailman asiat eivät johdu sinusta tai ole sinun syysi jollakin tavalla. Anna sellaisten asioiden vain olla, joille et voi mitään.