Miksi päiväkodissa on lelupäiviä?
Onko niissä joku salattu pedagoginen viisaus, joka ei mulle aukene?
Musta tosi ärsyttäviä. aina tappelevat leluistaan kertoman mukaan. Sinne ei kuitenkaan voi viedä ihan kaikkia leluja (ei esim. teesettiä, kun osaa kupeista saa periä sitten takaisin myöhemmin, jos löytyy, saatikka jotain muumitaloa tilpehööreineen), vaan pitää valkata joku suht koko ajan yhtenä kappaleena oleva.
Kommentit (27)
meillä se lelu on useimmiten joku itse väkerretty, sukista tms. ei tietoakaan mistään kilpavarustelusta. Ei meidän lapsia sellaiset kiinnosta. En tiedä mitä muilla, mutta nuo tytöt (4v ja 6v) onkin aika oman tiensä kulkijoita, piirtää ja askartelee päivät pitkät ja leikkii omatekemillään jutuilla:D
Lelupäivä on tärkeä, haluaisivat viedä leluja joka päivä tarhaan..
ap:n kanssa, että aivan turhia. Isommille on jo sellainen näytön paikka tuo lelupäivä, eli kellä on hienoin lelu tyyliin joku kallis radio-ohjattava auto tai uusin bratz ym. Sitten niihin omiin leluihin ei kukaan muu saa puuttua, ei koskea, ei lainata.
Kivoja leikkejä syntyy, kun tavarat ovat talon puolesta, yhteisiä, joihin kellään ei oo etuoikeutta.
Meillä ainakin on ollut sääntönä, että lelulla saa leikkiä muutkin. Ei mitään hienoa eikä särkyvää. Opetellan jakamista. Ihan hieno juttu minusta. Lelu esitellään myös kavereille ja siitä kerrotaan tyylin mistä se on saatu jne. Päivä on lasten suosiossa ja sitä odotetaan kovasti.
lelupäivä on vain pienten puolella. Itse olin vähän pahoillani, kun lapsi siirtyi isojen puolelle ja se tapa loppui. Mutta isojen puolella on kuulemma enemmän tätä ketjussakin mainuttua kilpavarustelua yms. ei niin kivaa.
Lelupäivä on ollut maanantai ja se oli minusta fiksua: viikonlopun jälkeen on vähän tylsää mennä taas tarhaan ja sitä vähän pehmitti se, kun yhdessä mietittiin, että mikäs lelu tällä kertaa otettaisiin mukaan. Ja meillä oli sääntönä, että lelu ei saa olla mitään korvaamattoman arvokasta ja että leluja saavat sitten muutkin kokeilla eli opetellaan jakamaan. Ihan hyvä kasvatuksellinen taka-ajatus siis.
lapset ovat olleet vain sellaisissa päiväkodeissa joissa ei ole lelupäivää.
Sen sijaan omia leluja voi ottaa mukaan vaikka joka päivä jos haluaa. Tämä toimii ainakin meillä. Lapset lähtee iloisin mielin tarhaan kun saavat ottaa jonkun oman lelun sinne mukaan. Joskus ottavat useampiakin, että kaveritkin saa niillä leikkiä.
Toisinaan suunnittelevat kavereiden kanssa etukäteen mitä tuodaan huomenna mukaan. Esim, ottavat kaikki jotain pehmoeläimiä ja leikkivät niillä sitten eläintarhaa tmv.
Samoja leikkejä voisi tietysti leikkiä tarhankin leluilla, mutta nyt ainakin pääsevät suunnittelemaan keskenään seuraavan päivän leikkejä.
Ja omat lelut on kuitenkin tärkeämpiä kuin tarhan lelut.
Minä tykkään enemmän tästä systeemistä kuin erillisestä lelupäivästä.
jos olisi tuo sääntö. Täytyy puhua päiväkodissa asiasta, että sitä jakamista peliin tai lelupäivä pois.
Musta on järjetöntä opettaa noin, että ei tarvi jakaa niitä kotoa tuotuja.
ap
lelupäivä on vain pienten puolella. Itse olin vähän pahoillani, kun lapsi siirtyi isojen puolelle ja se tapa loppui. Mutta isojen puolella on kuulemma enemmän tätä ketjussakin mainuttua kilpavarustelua yms. ei niin kivaa.
Lelupäivä on ollut maanantai ja se oli minusta fiksua: viikonlopun jälkeen on vähän tylsää mennä taas tarhaan ja sitä vähän pehmitti se, kun yhdessä mietittiin, että mikäs lelu tällä kertaa otettaisiin mukaan. Ja meillä oli sääntönä, että lelu ei saa olla mitään korvaamattoman arvokasta ja että leluja saavat sitten muutkin kokeilla eli opetellaan jakamaan. Ihan hyvä kasvatuksellinen taka-ajatus siis.
Hoitajien mielestä ei ole pakko jakaa sitä lelua, minkä on itse tuonut kotoa. Olen omin korvin kuullut, kun ovat jollekin sanonut, ei X:n ole pakko sitä lelua antaa lainaan, se on X:n oma lelu...
Omiminen on sinänsä kyllä luontaista joka lapselle, ainakin kun ovat pieniä. Mutta tuolla ei siis opeteta, että oma lelukin lainataan jollekin, leluja vaihdettaisiin jne.
Meillä kotona saa vieraat leikkiä, ja mielummin niin, kuin että tuo samanlaisen kuin meillä on kotoa ja sitten arvotaan kenen se on.
Mä en oo nimennyt niitä, musta ne menee pilalle siitä. Kiva kun joka pikku muovieläimessä pitää olla olla nimi... mihin sen edes aina laittaa? Lapsi vei viimeksi huoneestaan puisen taalainmaan hevosen ja toinen vei pehmeävartaloisen nuken, kumpaankin en halua nimeä laittaa.
Kotiaikoina hiekkikselle nimesin hiekkislelut kyllä.
ap