Kokemuksia unikoulusta?

mutta harkitse vielä. Tuossa iässä eroahdistus alkaa voimistua ja on ihan normaalia, että lapsi heräilee. Nälkäkin sillä voi olla, ihan oikeasti (koska aikuisellakin voi olla joskus yöllä nälkä...) Ota viereen ja imetä/paijaa muuten.

Lapsi 1v6kk tissutteli vielä öisin 2-3h välein. Tavan vuoksi. Oltiin viikko, 3 yötä heräili itkemään ja siitä eteenpäin nukku täydet yöt 12h, sama jatkunu tähän päivään asti, nyt 4v.

Ja kakkoselle: en ole vielä päättänyt, pidänkö koulua vai en. Jotenkin vaan tuntuu, että vauva on vaan tottunut heräilemään yöllä ja tästä tavasta voisi (?) mahdollisesti päästä eroonkin.



ap

Vauva (8kk) huusi niin pahasti, että annoin jo ensimmäisellä heräämiskerralla maitoa ja totesin, ettei tämä homma ole ok. Koitettiin parin kuukauden kuluttua uudelleen ja sama homma toistui.



Vuodenvanhana koitettiin taas uudelleen ja homma sujui aivan eritavalla. Taputtelin vauvaa selkään ja annoin tutin suuhun. Yöllä jouduin vähän kantamaan, että sain nukahtamaan uudelleen. Vauva itkeskeli vähän, muttei huutanut kunnolla. Homma ei tuntunut raskaalta ja jo kahden yön jälkeen vauva nukkui heräämättä.

Ekana yönä istuin pari tuntia vauvan sängyn vieressä taputtelemassa ja tyynnyttelemässä lasta. Toisena yönä vauva heräsi ja kymmenen minuutin kuluttua nukahti uudestaan. Kolmantena yönä vauva nukkui koko yön läpi, eikä sen koommin ole öisin heräillyt.



Meillä lapselle oli yöheräämisistä selvästi tullut vain tapa, nälkä ei näköjään vaivannut eikä muutakaan ongelmaa oikeasti ollut. Nälkää en kyllä missään vaiheessa epäillytkään, vauva nimittäin heräili tunnin- kahden välein yön läpi ja lopulta söi öisin useammin kuin päivällä.



Oman kokemukseni perusteella voin kyllä suositella unikoulua. Mutta jos siihen päädytte, se on sitten vietävä kerralla loppuun asti. Olen ihan varma, että jos olisin ensimmäisenä unikouluyönä luovuttanut vaikka ensimmäisen tunnin jälkeen, lapsi heräilisi vieläkin (neljävuotiaana) öisin syömään...

yksivuotias tyttäreni alkoi myös tisuttelemaan tunnin välein, ja vieressä tykkään kyllä nukuttaa,mutta tuttina en enää jaksa olla.

Edellinen yritys kaatui korvatulehdukseen, jolloin tosin ei edes tissi kelvannut, kantelu vaan.

Nyt ekana yönä heräsi tunnin välein ja ajoittain oli tosi kiukkuinen, nallen heitti lattialle yms.

Toisena yönä heräsi ehkä kahden-kolmen tunnin välein ja nukahti jo nopeammin.

Viime yönä heräsi kerran ja alkuun oli oikein iloinen ja pirteä, kello oli kaksi!, mutta sai sitten raivarit kun en alkanut viihdyttämään, nukahti kuitenkin, ja kuudelta otin viereen ja tissille.

Nyt illalla oli epätavallisen itkuinen ja lämmin, ei selkeästi kuumeinen, joten täytyy toivoa ettei ole kipeäksi tulossa, sairasta lasta en halua pitää ilman tissin lohtua ja nestettäkin sitten jo tarvitaan..

Tsemppiä teille, mulla on auttanut jaksamisessa mm. tämänpäiväiset kahden tunnin pikku päikkärit : ).

eikä yhtään kokonaista yötä ole nukuttu vieläkään...



unikoulu pidettiin lapsen ollessa 8kk ikäinen, koska heräsi öisin ½-2 tunnin välein, eikä osannut nukahtaa ilman tissiä. pääperiaatteena unikoulussa oli, että ei nosteta pois omasta sängystä, eli tassutettiin ja oltiin vieressä.



yöt parani kyllä selvästi noin viikossa ja yösyömisestä päästiin kokonaan pois. pari kertaa on tähän mennessä nukkunut 8h putkeen ja useamminkin 5-6h. mutta aamuyöstä ei meinaa enää rauhoittua, muutamana aamuna onkin sitten herätty 5 aikaan, kun lapsi ei nukahda enää vaikka onkin silminnähden vielä väsynyt. ja sitten on niitä öitä niin kuin viime yö, että heräilee tunnin välein. toki mun kannalta edistystä on siinä, että mies voi käydä hyssyttämässä takaisin uneen, ja mä voin jatkaa unia, kun tissiä ei nukahtamiseen enää tarvita! :)



tällä hetkellä "unikoulutetaan" nukahtamaan yksin, niin ettei herätessään alkaisi itkeä, kun äiti tai isä ei enää olekaan siinä sängyn vieressä. mutta helpommin sanottu kuin tehty!



tsemppiä unikouluun! tärkeintä on sopia etukäteen säännöt ja pitää niistä kiinni, vaikka kuinka väsyttäisi aamuneljältä... itse kävin myös viemässä naapureille (rivarissa asutaan) korvatulpat ja kertomassa unikoulusta. ;) näin ei tarvinnut sitten yöllä miettiä että mitäköhän naapuritkin ajattelee, eikä tarvinnut sen takia antaa periksi.



unikoulu siis meilläkin kyllä paransi öitä, mutta ei valitetavasti ollut sellainen menestystarina kuin monilla, että "ekan yön huusi, tokana heräsi kerran ja sen jälkeen on nukkunut kaikki yöt heräämättä".

Tässä linkki Mannerheimin lastensuojeluliiton sivuille ja ohjeet tassutukseen. Lempeä ja tehokas konsti. Suosittelen todella. Tosin ehkä paras puolivuotiaana, kun ei osaa vielä nousta sängyssä seisomaan. Ja muista pysyä itse rauhallisena. Lapsi mitoittaa hätänsä suhteessa vanhemman reagointiin. Jos vanhempi reagoi kaikin konstein, lapsi luulee, että hätäkin on suuri.

http://vanhemmat.mll.fi/hoivaan_ja_kasvatan/uni/uni_tassu.php

Vauva (8kk) huusi niin pahasti, että annoin jo ensimmäisellä heräämiskerralla maitoa ja totesin, ettei tämä homma ole ok. Koitettiin parin kuukauden kuluttua uudelleen ja sama homma toistui. Vuodenvanhana koitettiin taas uudelleen ja homma sujui aivan eritavalla. Taputtelin vauvaa selkään ja annoin tutin suuhun. Yöllä jouduin vähän kantamaan, että sain nukahtamaan uudelleen. Vauva itkeskeli vähän, muttei huutanut kunnolla. Homma ei tuntunut raskaalta ja jo kahden yön jälkeen vauva nukkui heräämättä.

huutaa vaan hurjana, jos tassuttelee. Koitetaan vähän ajan päästä uudelleen.

Niin että ei se "lempeä" unikoulukaan kaikille toimi, ainakaan heti. Mutta kokeilemisen arvoista toki!

Mun pelastus oli, että ilmat vähän viileni, niin sain vihdoin opetettua yhdet päiväunet ottamaan partsilla. Joka toinen päivä ehdin itsekin nukkua, ja kummasti on kevyempi olo.

Tuttavallani on ihan saman ikäinen poika kuin omani (1½v), ja he pitivät tälle unikoulua joskus alkukesästä. He kokivat raskaaksi sen, että lapsi heräsi yöllä muutaman kerran tisuttelemaan. Nukkuivat perhepedissä, ihan kuin mekin. Ja meidänkin poika siis heräili ( heräilee ) ihan samalla tavalla. Minä kuitenkaan en koe tätä kovinkaan rasittavaksi, ja ajattelin että antaa ajan vielä vähän kulua, katsotaan miten käy kun lapsi vähän kasvaa.

Lopputulema tuttuni unikoulussa oli se, että lapsi siirtyi omaan sänkyyn ja huoneeseen nukkumaan vanhempien välistä. Hän ei kuitenkaan edelleenkään ole nukkunut ehjiä öitä (on siis kulunut jo kuukausia, ehjää yötä ei ole koettu). Muistan, miten tuttuni sanoi silmät mustina, että "nyt lähtee yö nro 48, josko nyt ei herättäisi yhtä monta kertaa".

EN TAJUA mikseivät he ole luovuttaneet. Itse kokisin paljon raskaammaksi sen, että joutuisin raahautumaan kaksi - kolme kertaa yössä viereiseen huoneeseen rauhoittamaan itkevää lasta. Rauhoitteluun menee pari minuuttia kerrallaan, ja tuttuni on kertonut usein piristyvänsä tuona aikana niin, että uudelleen nukahtaminen on hankalaa. Tämän lisäksi lapsi on alkanut heräillä aamuisin tosi aikaisin, esim. klo 5:30 eikä suostu enää nukkumaan. Aikaisemmin rauhoittelu onnistui kun lapsen nosti kainaloon tissille, siihen pieni vielä taintui ja nukkui 7-8 saakka. Nyt yöunet on lyhyitä (9h), ja lapsi on kärttyinen ympäri vuorokauden. Päiväuniakaan hän ei nuku kovin hyvin.

Itse sivusta seuranneena olen vain vahvistanut mielipidettäni siitä, että unikoulut voivat olla kaikkea muuta kuin menestystarinoita. Samaan aikaan kun heidän öistään on unikoulun ja imetyksen lopettamisen myötä tullut sillisalaattia, ja päivistään kärttyisen lapsen kanssa taistelua, on meidän lapsemme ihan itsekseen oppinut nukkumaan paremmin. Nykyään hän herää ehkä kerran yössä, mutta yleensä nukkuu n. 9h putkeen (herää klo 6) jonka jälkeen ottaa vähän tissiä ja nukkuu vielä pari tuntia. (yöuni klo 21-08)

Minä siis uskon, että aika on paras lääke lapsen univaikeuksiin. Jos ei ole kovin rasittunut esim. perhepedissä nukkumisesta, ja siitä että lapsi käy välillä kainalossa tankkaamassa tissiä (vaikka olisikin puhtaasti tapa, läheisyyden kaipuuta tms. muuta kuin nälkää/janoa), en jotenkin näe mitään syytä alkaa kouluttaa lasta nukahtamaan ja nukkumaan yksin. Omasta mielestäni lapseni on vielä pieni (1½v), ja hän saa hakea minusta turvaa öisin. En koe sitä rasitteena. Itsekin nukun mieluusti mieheni kainalossa, miksi lapseni pitäisi nukkua yksin? Ja jotenkin se ajatus, että "tämän ikäisen kyllä jo PITÄISI pystyä nukkumaan ilman tisua ja heräilyä" ihan vaan itseisarvona... Jos vanhemmat eivät heräilystä rasitu, ei minusta kaikkien lasten tarvitse taipua samaan muottiin. Toiset ovat huonompia nukkumaan kuin toiset.

Loppuun vielä tähdennän, että luonnollisesti on pakko alkaa toimenpiteisiin mikäli perhe on heräämisiin tosi väsynyt. Se on ihan selvä juttu. Mutta esim. neuvolan tai jonkun muun ulkopuolisen (vaikka av-mammojen) painostuksen ja "normien" vuoksi ei kenenkään tulisi unikouluja alkaa pitää. Kukin perhe tehköön kuten parhaaksi näkee :)

Unikoulu siis meilläkin kyllä paransi öitä, mutta ei valitetavasti ollut sellainen menestystarina kuin monilla, että "ekan yön huusi, tokana heräsi kerran ja sen jälkeen on nukkunut kaikki yöt heräämättä".