Ovatko miehet yleensäkin kyvyttömiä ottamaan tunteita vastaan eli vastaamaan niihin?

Oletko ap oiekasti pohtinut vaihtoehtoa, että miehelläsi ei ole mitään halua avautua sinulle? Kaikki ihmiset vaan eivät sitä kaipaa.

Mitä olet puhumalla toivonut tai sanonut? Oletko puhunut yleisesti suhteesta ja jostain epämääräisestä läheisyydenkaipuusta? Josta mies ei saa otetta eikä ymmärrä?

Tai oletko tehnyt konkreettista ehdotusta, mitä haluat?

av:lla aina hoetaan, että ihmiset on erilaisia, mutta kuitenkaan erilaisuutta ei esim. empatiakyvyssä sallita.

En tiedä, osaanko, haluanko auttaa. Olen yrittänyt vuosien varrella paljon.

-ap

Mä koen monella tapaa jääneeni yksinäiseksi tässä avioliitossa. Mies taitaa olla täysin empatiakyvytön. Jos olen sairas tai muita murheita, mies vain toteaa kivikasvoisesti, että "jaa, voivoi". Kehottaa joskus sitten löysäämään, etten stressaisi tms. Se saa minut syyllistymään, vaikka yritän olla syyllistymättä...

Onko miehiä, jotka tulevat ja ottavat syliin, lohduttavat ja sanovat kantavansa huolta? Ei enää kamalasti huvita miehelle kertoa mitään, kun jokainen annettu pala katoaa sinne syövereihin. Yksinäisyyteni vaan kasvaa.

Olen huomannut myös, että mies on melko huono tulkitsemaan lapsen tunnetiloja, tosin on aika vähän lapsen kanssa. Miehen perheessä ei ole koskaan ilmaistu mitään tunteita tai ne on vaiettu. Tämä kuuluu samaan kategoriaan, ettei myöskään kiitetä tai pyydetä anteeksi.

Kiitos, kun sain avautua.

Mun mies on samanlainen. Hänen on aina ollut äärimmäisen vaikea puhkea tunteitaan sanoiksi -tämä ei kuitenkaan tarkoita, ettei hänellä olisi tunteita, vaan niiden ilmaiseminen sanoilla ja teoilla on hänelle vaikeaa. Nyt tilanne on vielä pahentunut entisestään, kun hän masentui. Hänen huumorintajunsa on kadonnut, ja hän on vihainen ja väsynyt. Hän ei jaksa huomioda muuta perhettä, vaan on iloton suorittaja. Käy raskaaksi minulle :(