Antibiootit 1,5 -vuotiaalle

vasemmalle puolella. Väkisin, jos ei muuten mene.

meinaan vaan että onko pahan makuista?

..haisee ainakin pahalle, mutta on sokerista. Poika tosin ei ole tottunut makeaan, joten voi olla sekin. Ekan kerran otti kiltisti lusikasta, mutta sen jälkeen jo haistaessaan lääkkeen vetää raivarit.

tuttipullosta, pillillä anna siitä "sivusta"

Samanikäisellä ja eka korvatulehdus.



Mies piti lasta kiinni ja hieman makaavassa asennossa ja minä pruuttasin ruiskulla lääkkeen suuhun. Kuulostaa kamalalta mutta pakko se oli antaa. :(



Ja vinkkinä että lopetettiin maidon (siis raa´an maidon) juonti ja vaihdettiin se kaurajuomaan ja toisena vinkkinä että käy luontaistuote kaupasta ostamassa sellaista ainetta kuin Plantago (A.Vogel) ja laita sitä pumpulin avulla lapsen korviin. se on tarkoitettu suun kautta nautittavaksi mutta käy myös korviin. itsellä ollut elämän aikana myös muutama korvatulehdus (sen jälkeen kun aloitin maidonjuonnin, lapsena en koskaan juonut, aikuisena aloitin ja tuli ensin muutama lievempi tulehdus ja sitten tosi paha, maito jäi silloin) ja tuota olen käyttänyt ja siis lapselleni myös. On tehokas.

Ja kun on ruiskulla ruutannu niin ovat sylkeneet sen pois. Mulla on ollu 2 temppua mitkä oikeesti toimii. Jos syö tuttia niin ruuttaa lääke ja länttää tutti suuhun, meillä ainakin nielasi heti kun alkoi tuttia lutkuttaa. Toinen konsti mitä käytin vähän isompana oli että nami nenän eteen. Sitten ruutataan lääke ja ennen kun ehtii räkästä lääkkeet ulos niin todetaan että namia tulossa ja sitten se nami äkkiä perään. Aika nopea ja määrätietoinen saa kuitenkin olla jos lapsi on haastava tapaus...

Tuo väkisin paikoillaan pitäminen ei onnistu. Yritetty on ja kantti kestäisi itellä, mutta pienikokoisena en saa pidettyä poikaa aloillaan ja samalla ruiskuttamaan. Miestä kun ei ole.



Antakaa vaan vielä vinkkejä, kohta toipilas herää uniltaan ja olisi seuraavan lääketaistelun aika....

Tuo väkisin paikoillaan pitäminen ei onnistu. Yritetty on ja kantti kestäisi itellä, mutta pienikokoisena en saa pidettyä poikaa aloillaan ja samalla ruiskuttamaan. Miestä kun ei ole. Antakaa vaan vielä vinkkejä, kohta toipilas herää uniltaan ja olisi seuraavan lääketaistelun aika....

yksin se pruutaaminen ja kiinni pitäminen. Kokeilin kyllä. Ja ei varmaan löydy ketään joka 2krt päivässä voisi sinua tulla auttamaankaan?

Voisi kokeilla että laitat vaikka syöttötuoliin istumaan ja annat jotain hyvää ja/tai varaat tutin käteesi ja sitten teet yllätyshyökkäyksen ja pruutaat sen lääkkeen lapselle suuhun, vaikka kallistat tuolia samalla taaksepäin ja sitten tutti suuhun nopeasti. Jos tykkää tutista niin voisi onnistua. Hyvällä voi olla hankala noin pienelle saada kun on päättänyt ettei tykkää siitä...

t. se joka neuvoi että toinen pitää kiinni ja tinen pruutaa.

yksin laitettua niin, että laitan pojan sängylle tyynyjä vasten selälleen, ja ite meen päälle niin, että kyynärpäilläni pidän lapsen käsivarsia aloillaan ja oon sillain siinä yläpuolella niinku kontillaan, ettei saa potkittua itseään pystyyn. SIt vaan ruisku nopeasti poskeen ja lääke sinne, kun pistää tarpeeksi syvälle (ei tietenkään nieluun asti), tulee väkisinkin nielemisrefleksi. Aika kurjaa tuo on, mutta kun lääke on nieltävä, se on nieltävä.



Nykyisin käytän lahjontaa, eli nami lääkkeen päälle. Poika on jo 3.

saanu ruutattua(mulla oli tää tutti/karkkijuttu koska pelkkä ruuttaaminen ei riittäny). Laps sängylle ja ite viereen niin että toinen jalka lapsen vartalon/jalkojen yli ja toinen käsi pitää käsistä kiinni. Ei siinä sen ihmeenpää.

Jos lapsi ei suostu avaamaan suutaan, niin nenästä kiinni.



Rimpuilevan lapsen päälle on käytävä jopa "makaamaan" siten, ettei lapsi pysty potkimaan, käsillä estelemään, ja ruisku on vain laitettava lapsen suuhun ja niin syvälle (kielen yli), että lääke menee suoraan nieluun. Poskeen laitetun pystyy purskauttamaan vielä ulos.



Kuulostaa hurjalta, mutta pakko tehdä jo lapsi vastustaa todella, siis todella hanakasti.



Kyllä lapsi ymmärtää ja vaistoaa, että teet sen hänen parhaaksi, eikä suinkaan kyse ole väkivallasta. Etenkin kun luonnollisesti selität koko ajan tilanteen, sen ettei ole mitään hätää, ja toimenpiteen jälkeen tietenkin syliin, kehut, rauhoittelet jne.



(Kyllä lapsi ihan luonnostaa tuntee mieltymystä makeaan, vaikkei olisi sitä koskaan saanut. Siksi niitä lapsia siellä synnärillä rauhoitellaan sokeritipoilla, ja jopa pieniä toimenpiteitä voidaan tehdä "sokerinarkoosissa" vastasyntyneelle. Luulenpa, että vaikka lääke on makeaa, niin on myös pahaa.)

Jos ei nuo aiemmat "pehmeät" konstit toimi niin noita yritän. Poika ei nimittäin syö tuttia/tuttipulloa, vaan ottaa edelleen välillä tissiä. Sinne ei sitä lääkettä saa ujutettua :) Mutta kiitos hyvistä vinkeistä, kolmen yön valvomisen jälkeen ei itsellä enää leikkaa sen vertaa, että keksisi miten pitää poika aloillaan.

tosi tärkeää siis on myös, että pysyt itse (ainakin ulkoisesti) jämptinä ja rauhallisena, ja kehut miten reipas toinen on, vaikkei olekaan, niin silloin pieni kokee olevansa turvassa, vaikka onkin kurjaa. Terkuin 11