Riittääkö että 6-vuotiaalla lapsella on kavereita eskarissa

6-vuotias on vielä pieni ja hyvä vaan, että viettää aikaa vanhempiensa kanssa. Yksin viihtyminen on myös todella tärkeää. On ihanaa, että lapsi saa ja osaa olla myös yksin. Eskarissa on usein meluisaa ja levotonta ja se , että voi illalla rauhoittua ja ladata akkuja antaa hyvät eväät tulevalle koulutielle. Kyllä niitä kavereitakin sitten isompana ehtii saamaan ihan riittämiin.

vaan elätte ja olette ihan niin kuin teille sopii ja on "mallaantunut".



Minkä ihmeen takia jotkut ajattelevat että lapsella on pakko olla kavereita tai muuten...- niin mitä sitten?



Meillä ei ole ollut viimesellä muutamalla muksulla edes esikoulua käytynä, päiväkodista puhumattakaan ja koulu on alkanut erittäin hyvin, kavereita sitten löytyi.



Ei todella lähdetty täällä udessa kodissa maalla asuessamme hakemaan mistään kavereita, risteilyillä käytiiin koska siihen aikaan oli mahtavat lasten ohjatut laulutuokiot ym. ei pelkkää pallomeressä oloa - kiva sekin.



Ensimmäiset lapset saivat olla päiväkodissa, esikoulussa sekä kerrostalolasten kavereina. Mitään parempaa tai hyvempää ei näy, kotona kaikki OK, lapsille aikaa jne.

nykyaikana osa aikuisten suorittamisyhteiskuntaa. Näin sanoi eräs lastepsykiatri kerran että vanhemmat kokee ahdistusta lapsen kaveriasioista useimmiten ihan turhaan ja tuntee lapsen tunteita mikä käy raskaaksi. Vanhemmat elää omaa

sosiaalista elämää lasten kautta ja kilpailee kenen lapsi on suosituin hankkimalla lapsille kavereita ja kuskaamalla paikasta toiseen. Tosiasiassa lasten kaverisuhteisiin ei voi vanhempi vaikuttaa paljonkaan. Erakkoluonteinen ei saa vastavuoroisia kaverisuhteita vaikka vanhemmat toisi koko koululuokan kotiinsa ja sosiaalinen lapsi löytää seuraa vaikka kivenkolosta. Lapsen tehtävä on etsiä itse kaverinsa jos seuraa kaipaa, ja kaikki ei kaipaa kovin paljon niin kuin ei aikuisetkaan. Sosiaalinen kehitys tapahtuu lapsilla omassa tahdissa ja sille pitää antaa aikaa, eskari on hyvä tilaisuus taitoja harjoitella.

Tässä lähistöllä ei asu samanikäisiä.



Esikoisellamme oli yksi kaveri samassa pihapiirissä eskari-ikäisenä. Nyt on kolmannella luokalla ja on saanut koulusta eka luokasta lähtien lisää kavereita ja nyt voi jo itsenäisesti liikkua hieman kauemmaksikin kavereita tapaamaan.

Tällä alueella ehkä yhteensä 3 samanikäistä ja samaa sukupuolta olevaa. Jokainen omilla tahoillaan. Lapseni tuntee heidät ja on kokeillut ollakin heidän seurassaan, mutta ei viihdy. Eskarissa seuraa tuntuu riittävän! Joten enpä ole huolissani vaikkei iltaisin tuolla raitilla riekukaan.

Meillä tässä lähellä on kavereita jonkun verran, mutta olen rajoittanut olemista hieman koska minusta eskaripäivän jälkeen on hyvä olla kotonakin. Poika on ihan vasta hoksannut nuo lähellä olevat eskarikaverit ja kyllä se välillä niiden kanssa onkin illalla.



Muistan että omassa lapsuudessani syrjäkylällä ei ollut juuri samanikäisiä, joten sitä oltiin kotona tai jonkun joka sattui sua alkamaan vaikka erinkin ikäinen. Siksi koen että kyllä ne kavereita löytävät vaikkei joka ilta vielä 6-vuotiaana hyppääkään pitkin kyliä.

Välillä käydään iltasin kylässä yhdessä, niin että saa kaveria ja satunnaisesti eskarista tulee kaveri leikkimään meille.

Mutta lapsi ainakin hyväksyy tilanteen!

mutta jos ketään ei ole, niin minkäs sä sille voit.

Kuitenkin, jos joku haluaa eskarista tulla leikkimään, niin ota ihmeessä.

Ei meilläkään ole ikäkaveria lähikorttelissa. Kaikkien kavereiden luokse tarvitsee saattajan ja näiden kanssa kaveraadataan sitten viikonloppuisin tai joskus kun haen omani aikaisin, saatan ottaa eskarikaverin mukaan ja hänen vanhempansa hakevat sitten kaverin meiltä kotiin (siis, jos tällä kaverilla olisi muuten tosi pitkä päivä). Joskus kaverin äiti taas on ottanut meidän pojan mukaan heille ja ollaan haettu sitten 16 jälkeen kotiin.