Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Multa loppuu kohta voimat, en vaan enää jaksa.
02.10.2009 |
Aamulla herään valmiiksi väsyneenä, herätä lapset ja raivoaminen alkaa. Kamalan tappelun jälkeen saan lapset päiväkotiin. Menen töihin, jossa puberteettivaiheeseen jäänyt tiimiesimies kiukuttelee, paskaa tulee niskaan. Kauheella kiirreellä kaupan kautta töitsä kotiin. Mies on hakenut lapset hoidosta, esikoinen ei ole taaskaan nukkunut päiväunia päiväkodissa ja huutaa ja kiukuttelee väsymystään, miehellä palaa hermo, kun lapset purevat toisiaan sen kymmenennen kerran puolen tunnin sisään. Teen äkkiä ruokaa, ruoka on lasten mielestä taas pahaa, ruualla leikitään, maitolasi kaatuu, itse en ehdi syödä ennen kuin ruoka jäähtyy. Lapset tappelevat, ei kiinnosta pelata, lukea kirjaa tai mitään muutakaan, ovat jo aivan valmiita sänkyyn. Iltapesulle meno ja taas täysi helvetti valloillaan, myös molemmilta aikoisuilta alkaa käämit mennä. Lapset iltapalla, yökkäri pitää vaihtaa ainakin toiselta, on likomärkä maidosta. Murot ovat pitkin lattiaa. Mies lupaa nukuttaa riiviöt, heelvetillinen kiljunta alkaa. Minä laitan tiskikoneen ja pyykit, vien roskiksen. Lapset vihdoin nukahti ja mies raahautuu alakertaan, tsekataan päivän postit, maksetaan laskut, katsotaan uutiset. Ripustan pyykit. Mennään rättiväsyneinä klo 21.30 sänkyyn. Mies nukahtaa heti ja kuorsaa. Mulle ei uni tule, ahdistaa.
Ja sama taas huomenna ja ylihuomenna uudestaan uudestaan. En meinaa enää jaksaa. Olisinpa sinkku!
Kommentit (30)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
miksei noita asioita voi miettiä yhtään etukäteen?!
Tsemppiä sinulle kovasti, en tarkoita olla töykeä, mutta ihmettelen vaan, ettei sitä omaa jaksamista osata etukäteen epäillä. Itse tiedän tasan tarkkaan, että hermot menisi jos yrittäisin yhdistää työelämän ja useamman laosen. Ei vaan onnistu minulta, haluan nauttia tästä lyhyestä elämästä ja olla myös mahdollisimman hyvä äiti -en väsynyt ja hermoheikko.
tekemään vaikka lyhennettyä päivää? Meillä arki kuullosta vähän samanlaiselta, liittyi myös vähän ehkä lasten kehitysvaiheeseen. Oli yhtä aikaa kaksi vaativaa vaihetta meneillään yhtä uhmaa ja hampaiden kiristelyä yhdessä olo aina.
- Otin tuolloin ensimmäisenä siivojaan meille kotiin tekemään viikko siivouksen, minua helpotti tosi paljon. Nyt käy enää kahden viikon välein.
- Pesin viikonloppuna niin paljon pyykkiä ettei arkena koskaan juuri pyörinyt pesukone.
- Tein ruokalistan jonka mukaan tein ruokia, ei tarvinnut miettiä joka päivä että mitähän ne lapset suostuisi syömään, listan keräsin niistä ruoista mitä lapset söi meillä.
- huomasin että kiuketteleville lapsille paras lääke olis se että istuttiin yhdessä sohvalla, "katottiin" lasten ohjelmia yhdessä, syliteltiin, kyseltiin kuulumisa --> minä en stressannut siitä että pitäisi laittaa ruokaa tai siivota tai keretä harrastuksiin. tämä toimii meillä vieläkin. kun lapset on kuin pieniä piruja hoidosta haettassa, haetaan jotain valmista ruokaa, kiehnätään yhdessä ja muut hommat odottaa.
Itse en ole perustanut siitä että pääsen tuulettumaan jonnekin eli en ole juuri ottanut sitä omaa aikaa. minulle riittää tällä hetkellä se että arki sujuu ilman kiirettä ja ehdin olla lasten kanssa. olen nimittäin huomannut että kun olen jossain poissa "harrastamasa" niin se on pois lapsilta eli ne on takertuvia ja vaatiivaat entistä enemmän huomiota (huutamalla) kun tulen takaisin. En voi rentoutua missään uidessa kun tiedän että helvetti on kotona irti kun menen sinne.
tämä on nyt tätä vaihetta ja rauhoittumaan päin on koko ajan mennyt. Kiltteystarrojakin on tosin mennyt, vieressä olen nukuttanut jos on tarve unen saannin kannalta, kunhan nyt arki jotenkin luistaa. Suurimmat paineet ja hässäkän tein itelleni sillä että piti pysyä "oikeissa toimintamalleissa". Koti piti olla tiptop, ruoat viimeisenpäälle salaatteineen kaikkieen, äidillä vapaapäiviä, lapset piti nukuttaa omassa sängyssä vaikka huusivat kurkku suorana... huh huh nyt on helpompaa vaikkei kaikki menekään kirjojen mukaan.
- seuraava askel olisi ollut työpäivän lyhentäminen parilla tunnilla. tätä ei ole tarvinnut vielä tehdä.
Onnittelut väärään junaan nousemisesta. Olis varmaan kannattanut miettiä siinä vaiheessa kun haarasi levitit vähän tarkemmin. Lapset on muutakin kuin ihanan söpöjä taaperoita potkupuvuissaan.
Haha haa!
Sinä kyselet typeriä.
Ja sinä lauot typeryyksiä-> aivoton...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se on niiNpä, ei niiMpä.
Vain kouluttamaton tollo kirjoittaa tuon väärin.
Vai minä solvaan? Minähän sen varmaan aloitinkin, niinkö?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapset on muutakin kuin ihanan söpöjä taaperoita potkupuvuissaan. Haha haa!
Jos joku kirjoittaa väittämän, joka ei pidä paikkaansa ja minä "kritisoin" sitä, niin heti olen aivoton (?!?) ja kouluttamaton tollo.
Hohhoi.. on tainut jollekin av-mammalle mennä hiekkaleikeissä kuraa väärien rattaiden väliin..
Alue: Aihe vapaa
sinnittelee päiväkodissa ettei nukahtaisi ja pääsisi sitten isompien kanssa tekemään askarteluja yms.
Lapsi on niin väsynyt, että ei jaksa ulkoilla, leikkiä, osallistua mihinkään vaan huutaa suoraa huutoa väsymystään ja purkaa väsymyksensä raivona ja kiusana.
Ollaan asiasta juteltu päiväkodissa miten tarvitsisi ne unet, mutta eihän ne hoitajat lasta pysty väkisin nukuttamaan. On juteltu esikoisen kanssa viikonloppuisin päiväunista myös päiväkodissa ja lapsi tajuaa kyllä olevansa ihan puhki iltaisin. Kuitenkin ne isommat kaverit ja heidän kanssaan puuhastelu voittaa päiväunet (ymmärrän kyllä tämänkin).
ap