^^Pitkään tuhtaavien LOKAKUU^^

Kyllä siinä viiva näkyy! Siis kaksi :D Oikein tuhannesti onnea seuraaviksi 9kk:si (ja tietenkin siitäkin eteenpäin)..



Täällä ei juuri omaan napaan mitään uutta. Oon joka päivä käyny lueskelemassa mitä muille kuuluu, mutta vähemmäksi jäänyt nyt kommentointi. Ei ole oikein virta riittänyt siihen. Muutenkin tullut paljon vähemmän aikaa oltua koneella kun aika ei meinaa nyt riittää.



Huomenna saan kummitytön yökylään :)



Niin ja haaveilijalle oikein paljon jaksuja *hali*, ei varmasti ole helppoa tuollaiset merkkipäivät ja mitkään juhlat esim. joulut. Kun ei ole niin helppoa tavallisetkaan päivät... :(



Ja 2pojanäidille pahoittelut menkoista :(

Mahtuuko mukaan?



Täällä olisi yksi todella pitkään tuhdannut yrittäjä etsimässä paikkaansa. En oikein osaa nyt kuulua millekään puolelle, koska olen alkanut taas parin vuoden tauon jälkeen tuntea vauvakuumetta lapsettomuuden tuskan sijaan. Jännä tämä ihmisen mieli.



Mun tietoni tässä:

Blueberry

Iät: 25 v. kumpikin, ei lapsia

Yritys alkoi 6/2006, lapsettomuustutkimukset tehty syksyllä 2007, 3 inssiä takana yksityisellä, ei koskaan plussaa tai muuta raskautumisen merkkiä. Nyt ollaan jonossa Oysiin.



Onnea Viljalle, kurkkasin sen kuvan testistä! Minun silmilläni se on kyllä plussa!



Kaunista lokakuun alkua kaikille!



-Blueberry

Kiitos Nelli. :)



Voisiko tuohon esittelyyni lisätä tämän,

eli:



2poj@näiti

-Pääkapupunkiseutu

-itse 35v., mies 41v.

-yritystä 08/07 saakka, vahva endoepäily -> tutkimuksiin 11/09 Kätilöopistolle -> sen jälkeen tähysys + putkien aukiolotutkimus?

-kolmas toiveissa

-lapset 07/05 ja 09/06



Kiitos. :)

Täällä tätipäivät kohta loppumaisillaan. En malta oottaa että päästään miehen kanssa aloittamaan taas yrittämistä!

Kauheesti Viljalle onnea! Kyllä se munkin silmilläni näytti plussalta.

Vilja, ihan selvä vaalea viivahan tuossa testissä on! :) Onnea!!! Oli jo aikakin saada plussa tähän ketjuun, vaikka uusi pino nyt aloitettinkin! ;)



Minä olen vielä listalla, se haalea viiva katosi ja menkat tuli pari päivää sen jälkeen. Nyt meillä on ensi viikolla 2 viimeisen alkion sulatus ja toivottavasti edes toisen voisi siirtää. Eli 3. PAS on tulossa.



Plussaonnea kaikille ja hyvää viikonloppua!



Rizza

Täällä pyörin kun uniei tulee..



Onnea Viljalle hurjasti!

Tänään muuten ovisplussa, joka hyödynnettiin:)

Olis jo aikakin meilläkin onnistua, Yritystä puolitoista vuotta noin..



Terkuin, haaaveilija-79 kp 13

Sanat ei riitä kertomaan, miten ihana olo nyt on. :) Jossain takaraivossa kummittelee pieni pelko siitä, että josko ei kuitenkaan siellä ole mitään, mutta...ei tätä iloa mikään poista :)



Testasin vielä eilen, sain pikkuisen himpun verran vahvemman viiva. Maanantaina testaan varmaan vielä. En oikein tiedä, miten tätä kiertoa pitäisi laskea, kun oli juuri ensimmäinen kierto, kun käytin teroluteja (ja uskon että niiden ansiosta tämä raskaus alkoi:)). Mutta lääkäri kun bongasi sen munasolun 15.päivä, niin sen mukaan laskettuna (siis hedelmöitysajankohdan mukaan noin suunnilleen) sain vau.fi:n laskurilla lasketuksi ajaksi 9.6., ja raskausviikot olisivat siis 4+3 :)



Toivon teille kaikille niin paljon onnea, ansaitsisitte kaikki todella plussaa!! En aio täältä kyllä vielä mihinkään lähteä, ennen kuin tämä raskaus on varma.

Hyvää viikonloppua kaikille!



Vilja, rv4+3 (?)

Viljalla. Onnittelut vielä vahvistuneesta plussasta!



Laskeskelin että nyt on meillä n. 1½ vuotta yritystä takana, enemmän ja vähemmän tosissaan (nykyään TJOT, ei kai tässä muukaan auta). Jälleen kerran pessimistisellä mielellä. Tissit on ihan hemmetin kipeet ollu perjantaista asti, mutta se nyt ei merkitse mitään. Katellaan tilannetta viikon päästä.



Tänään on ollut kauhea syysmyrsky, hyvä ilma kodin siivoukseen ja kynttilöiden poltteluun :-)



eewokki

Onnea vielä Viljalle, ihanaa saada tähän pinoon plussia!

Rizzalle tsemppiä kolmanteen PASsiin, toiv. tuo toivotun tuloksen.

Blueberry: Tervetuloa pinoon.



Meillä sitten hoidot alkamassa, jännää. Seuraavaan kiertoon tehdään ensimmäinen inssi. Seuravassa kierrossa syön clomeja alkukierrosta, sitten on follikkeliultra ja jos kaikki menee niinkuin on suunniteltu , niin siitä muutaman päivän päästä sitten olisi se inseminaatio.



Tsemppiä kaikille.



t.Asteri KP 18/27-31 YK 25, tässä kuussa yritystä 2-vuotta, huoh.

Blueberry: Kyllä mukaan mahtuu, tervetuloa! Harmillista se kyllä vain on kun tänne pitää ihmisten liittyä! Mukavempaa olisi kun kaikki saisivat helpommalla niin kovasti haluamansa!



Rizzalle kovasti tsemppiä PAS:iin!!!



haaveilija: Toivotaan toivotaan NIIIIN kovasti että vihdoin onnistuis!



Vilja: Voin kuvitella sun olotilan! Ite muistan esikoisesta miten ihanaa oli saada se kauan kaivattu plussa testiin! Olin niin sekasi :D



eewokki: inhottavaa se on kun tuo yritys on yli sen vuoden mennyt ja kun noita täysiä ja puolia vuosia kertyy :(



Asteri: Toivottavasti inssi tuottaa toivotun tuloksen! Ja sullakin jo 2 vuotta täynnä :(



ON: Ei mitään.. tod.näköistä ovista pitäis tässä nyt seuraavat päivät pyrkiä hyödyntämään mahdollisimman hyvin! Harmi kun on niin väsynyt kun on nyt töitä ja koulua.. Mutta kyllä me silti laitetaan sänky natisemaan :D



Nelli kp 13/28 yk 16

Vilja: Kerro ihmeessä kuulumisia! :) Joko oot uskaltanu testailla uudestaan, onko mtn "oireita"? Utelias täällä kyselee ;)



Mun tätipäivät loppui jo lauantaina, mutta ei pupuiluta...Harmittaa tuon miehen puolesta kun sillä seksihaluja kyllä riittäis vaikka muille jakaa, mutta mä haluan keskimäärin kerran viikossa. Onko kauhean harvoin? Mitä ootte mieltä? Oviksen kieppeillä viime kierrossakin väkisin "innostutin" itteeni touhuilemaan että saatiin simpat kohti mahdollista munasolua.

Jotenkin ihan alkaa nyppiä tää vauvan yrittäminen. Mitä jos vaan lakkais yrittämästä sen kummemmin? Pupuillaan sit kun pupuiluttaa enkä tasan enää mtn oviksia kyllä bongaile! Kauhee ressi vaan ollu koko ajan sellasesta...Meinaan alkaa nyt vähän pudottaa painoa, jos sekin vaikka auttais raskautumaan. Ja kun aloitin ratsastusharrastuksenkin niin en jaksa nyt ajatella mtn vauvoja...Olisihan se maailman ihaninta jos raskautuisin, mutta kun tässä on nyt jo yritetty yhdeksän kuukautta niin nyt lakkaa yrittäminen. Tulee sitten kun on tullakseen.

Sori kauheen filosofointiromaani...Onko kellään teistä tullut tällaisia fiiliksiä joskus?

Niin samoja tunteita, tympii kohta koko projekti, jos sitä siksi voi sanoa. Oon yrittänyt pysyä täältä poissa, mutta äsh turhaan..



Eilen kävin lääkärissä ja vaan vihaseksi tulin. MUR! Ei siis mitään uutta, ja ei vieläkään lähetettä ultraan. Koska käsi kopelolla kuulemma munasarjat pienet eikä aristaneet niiiiin paljon. Ihan kuin mä siellä rupeaisin kiljuu, vaikka sattuisi. Ja lisäksi sanoi, että endo niiiin vaikee todet, että turha sitä miettiä. Häh!?! Aiwan pahvi lääkäri!!!!



Muuten täällä taitaa olla ovis käsillä.Ainakin ripuli kahtena päivänä, se on mun oire oviksesta Heh, oonko ainoa, jolla tuollanen merkkinä??



Kp 10/27-30 ( keskiarvo 29 ), yk--- 20+, sekasin jo yk´sta

Tänään testasin ClearBluen-testillä, ja sain todella nopeasti selvän plussan :) En voi uskoa tätä todeksi!!! Minkäänlaisia raskausoireita en ole vielä bongannut. Mies kyllä sanoi, että olen yliherkkä ja räjähdysaltis...omasta mielestäni olen kyllä aina ollut sellainen :D



tohon täytyy kyllä Caffee kommentoida, että kuulostaa NIIIN tutulta! Meillä ovisaikaan oli myös aina just sellasta "pakkoseksiä" (niin kuin sitä kauniisti kutsuin...:)) ja tuntui just tolta, ettei huvittais ees yrittää...mutta kannatti kai kuitenkin :)



olen vieläkin todella epäluuloinen tämän raskauden suhteen, en jotenkin vain osaa uskoa, että siellä mahassa mitään olisi...mutta toisaalta taas olen niin onnellinen, ajattelen koko ajan vain tätä pikkuista ja kaikkea mahdollista, mitä hänen syntymän jälkeensä tapahtuu...



Vilja, rv4+5

Isot onnittelut kaikille plussanneille!!



Oon pysytelly pois täältä tän huonon fiiliksen takia. Mainitsin jo aikasemmin että parisuhdekriisiä tai jotain kriisiä tässä elellään.

Tilanne edelleen ennallaan, ollaan oltu puhumatta miehen kanssa lähes kuukausi. Olo ei vaan helpota... Kotona olo ahdistaa, yksin on hyvä olla jne. Toisaalta en haluais vielä luovuttaa kun tässä on jo useampi vuosi yhdessä tätä elämää taivallettu. Toisaalta taas en näe mitään syytä jatkaa. Ei tää naisen mieli ole helppo tässäkään kohtaa.

En ole mikään muita neuvomaan, mutta yrittäkää huolehtia läheisyydestä ja petipuuhista muutenkin kun "tärppipäivinä", meillä nimittäin yhteys kadonnut kun on jokunen vuosi eletty kalenterin mukaan makuuhuoneessa. Meillä saattaa olla jo liian myöhäistä ettiä sitä kipinää, mut toivon että muut ei lapsettomuuden takia ajautuis tälläseen tilanteeseen. Kun kaikki ajatukset on lapsen kaipuussa ja sitä yrittää kaikin tavoin saada haavettaan toteutumaan niin muut tarpeet jää huomioimatta. Sitte sitä havahtuu vasta kun toista katsoessa ei näe muuta kun sen jatkuvan pettymyksen ja saavuttamattoman unelman.

Tulihan taas vuodatus...

Ihanaa Vilja lukea noita sun kertomuksia :) Niistä tulee oikein hyvälle mielelle ja ne antaa jotenkin uskoa siihen että ehkä sitä itsekin joskus mahdollisesti raskautuu. Nyt vaan peukut pystyyn että siellä uumenissa kasvaisi pienen pieni toukka ;)

ON: Vieläkään ei pupuiluta. Töissä on ihan kamalaa, kaikki on sairaslomilla ja joudun tekemään neljän ihmisen työt... Ensi viikkoa ja syyslomaa odotellessa. Ei varmaan tee kauheen hyvää raskautumissuunnitelmille tällainen stressi... Pientä piristystä toi kun kävin taas tänään ratsastamassa.

Ovis päällään ja odottelen miestä koulutuksesta josko vaikka kampeaisin sen vielä peittojen väliin. Eilen ei millään jaksanut; flunssaa pukannyt päälle jo monta viikkoa ja nuorempi lapsistakin nuhainen ja heräillyt öisin. Meillä enää harvoin on pakkoseksiä, ollaan suosista jätetty väliin, jos ei ole yhtään huvittanut. Varmaan johtuu siitä, että tavallaan olen "luovuttanut"; pakolla ja väkisin ei tätä lasta saada aikaiseksi vaan se tulee kun on sen aika. Toki aktiivisesti lasken ovispäivät ja niitä pyritään myös hyödyntämään. Monesti ongelmana on ollut "kalenteripäivinä" vain se aloituksen vaiva, mutta sitten kun on vauhtiin päästy niin seksi on kyllä maistunut.



Viljan plussauutiset antavat kyllä toivoa. Minun läheisellä ystävälläni on kaksi lasta ja yksi munatorvi ja heillä kanssa raskauden alkuunsaattaminen on kestänyt molemmilla kerroilla pitkästi reilun vuoden, mutta kaksi tyttöä ovat saaneet. Olen itsekin yrittänyt ajatella, että kyllä se vielä tulee kun jaksan odottaa...joskus jaksaa sen odottamisen paremmin ja joskus tosi huonosti. ;)



Nyytikin parisuhdeongelmista taas tuli paha mieli. Lapsettomuus on niin arka ja iso asia, että parisuhde voi usein jäädä sen jalkoihin. Kunpa kaikki tosiaan pystyisivät näkemään myös elämän lapsensaannin ympärillä ja panostamaan myös siihen liittoon, mihin lasta toivotaan. Monesti puhutaan siitä miten parisuhde joutuu koville lapsen syntyessä...harvemmin puhutaan siitä miten lujille se joutuu sitä yritettäessä...varsinkin kun sitä yritetään ja yritetään eikä mitään tapahdu. Kaikkea hyvää toivon sinulle...



Olen myös miettinyt miten erilaisiin gynekologeihin on matkan varrella törmännyt. Jotkut tuntuvat ottavan lapsettomuusasian kovin heppoisesti ja vähättelevät ongelmaa. Toiset taas panostavat ja ottavat potilaan tunteet ja tuskan tosissan, tutkivat ja antavat neuvoja. Miten onnellista onkaan saada hyvä gyne...siitä hyvästä olen itsekin valmis maksamaan, toisin kuin niistä käynneistä, joista ei jää mieleen kuin hämmennystä ja kiukkua.



Meille tulee ensi kuussa vuosi yritystä täyteen. En ikinä kuvitellut olevani tässä tilanteessa. VUOSI!!eli ikuisuus! Aika paljon on tunteita kuluneeseen vuoteen mahtunut... Toisaalta aika on mennyt tosi nopeasti nyt kun taakse päin ajattelee. Ja onneksi ei toisaalta tiedä kuinka pitkä matka on vielä edessä ennen kuin vastasyntynyt lapsi nostetaan syliin..jos koskaan.



Ukko tuli...yritän nyt punaisen nenäni kanssa ruveta näyttämään hemaisevalta. ;)



mötky kp15/30 yk11

Tässä on ollut vähän koulu- ynnä muita kiireitä, joten kirjoittelemaan en ole ehtinyt.. Lukemassa kyllä!



Blueberry: Tervetuloa! Vankka uskomus siihen, ettei meidän tarvisisi pitkään tässä pinossa..:) Päivitin tietoa, kun ehdin/jaksan..



Rizza: Innolla odotan kuulumisia PASista!! Peukut ja varpaat pystyssä, että sulatus ja muut onnistuu!!



Haaveilija: Se on aina positiivista, että se ovisplussa tulee! Toivottavasti hyödynnys lylästää..;)



Vilja: Älä hylkää meitä vielä kokonaa, kuulumiset olisi mukavia! Vielä tuhannesti onnea!! Juuri taidat sopivasti ehtiä valmistua?!?



Asteri: Loistohomma, että teillä alkaa tosi toimet hoidoissa jo niin pian! Perässä tullaan siellä hoitosaralla..:)



Nellille jaksuja!! omasta kokemuksesta voin sanoa, että koulun, työn ja perhe-elämisen yhdistäminen vaatii joskus pitkiä herkoja molemmilta, lisäksi aikamoista sumplimista..



Caffee: Mulla iskee tuota haluttomuutta kans välillä. Sitä on sillä mielellä, että miksi jaksaa kun ei siitä mitään hyötyäkään oo...:( Mulle on auttanut ajoittainen hempeily asiaan!! Ollaan vaan ja hempeillään, eikä ajatella koko "projektia" laisinkaan..



Helinäkeiju: Olipa sulla lääkärikokemus! Ihme hyypiöitä sitä lääkäriksi pääseekin!! No, jospa vaikka joltain toiselta lääkäriltä pääsis eteenpäin asiassa!



Nyytikki: Voimia! RAskaan asian kanssa joudut selviämään!!! Tämä lapsettomuus jo sinänsä on jo raskas asia, saati sitten tuollaiset asiat siihen päälle...:( Voimia siihen päätökseen, minkä nyt aiotkin asian kanssa tehdä!!!



Mötky: toivottavasti se ovis tuli hyödynnettyä...;) Nenä punaisenakin voi olla yllättävän hemaiseva..



Sitten ON: ovis tuli tikkuun, mutta miehen flunssa vei tällä kertaa voiton! Mutta hätä ei tämännäköinen, laskin, että kierrosta tulee 30päiväinen ja sen jälkeen pääsee aukiolotutkimuksiin yms... Se on positiivista!!!



Terkuin Sofi

Hei!



Missä vaiheessa olette hakeutuneet tutkimuksiin?

Meillä on ollut yritystä 10/08 asti eli vuosi tulee täyteen piakkoin. Mulla oli km 04/09, viikolla 6+2. Kävin vain terveydenhoitajalle tuolloin, kun ei tullut kipuja tai muita komplikaatioita.. Luuletteko, että meidän täytyy odottaa kevääseen ennen kuin päästään tutkimuksiin, kun on ollut tuo km vuoden sisällä..? Mä alkaisin pikku hiljaa olla valmis tutkimuksiin, mies sanoo, että ehkä ensi vuonna.. Enpä vuosi sitten arvannut että olisimme vieläkin ilman raskautta. Välillä asiaa on ajatellut vähemmän, välillä enemmän. Nyt vuosipäivän kynnyksellä tuntuu, että tää on niin epäreilua, kun miettii kaikkia vahinkoraskauksia ja päihdelapsia.. Anteeksi vuodatukseni. Ehkä teillä samantapaisia tuntemuksia.

Me mentiin tutkimuksiin kun oli tasan vuosi takana. Hoitoihin (inseminaatio x3) mentiin kun oli 2 vuotta kulunut. Nyt on kulunut 3 ja puoli vuotta ja ollaan IVF-jonossa.



Olet ihan oikeassa paikassa. Täällä kaikki kokee niitä samoja tunteita. Suosittelen luettavaksi kirjaa Lapsettomuus kriisinä. Se on jonkun jenkkipsykologin kirjottama ja monta vuotta vanha, mutta silti hyvä ja siihen on kerätty paljon kokemuksia lapsettomilta.



Terkuin, Blueberry

Viljalle tuhannesti onnea, perästä tullaan me muutkin =) Ja uusille tervetuloa!



Me päästiin kunnalliselle puolelle hoitoihin, kun oli yritystä takana vuosi. soitin puolen vuoden kohdalla yksityisellekin, mutta ei ne ottaneet meitä sinne kun ollaan muka niin nuoria vielä eikä mitään vikaa ole löydetty..no ei ole löydetty kun ei ole tutkittu..Edelleen odotellaan, että päästäisiin lapsettomuustutkimuksiin, miehen simppojen kontrolli ens kuussa ja sitten aikaa varaamaan taas tk:hon.



Äsken testattu nega kp nyt 30/28 eli tämä on mulla ilmeisesti taas sellainen kiva 40 päivän kierto, joita muutama ollut aiemminkin... Osaako kukaan muuten sanoa, miksen saanut heti jotain hormonilääkettä, kun kierto kuitenkin epätasainen ja kuulema yleensä ensimmäisenä kokeillaan auttaisiko ne?? Vaikka toki meillä tässä aikaa on odotella, yeah right :D



Mukavaa viikonloppua toivottelee inkeri