Lue keskustelun säännöt.
Naiset, joilla on oma auto:
01.10.2009 |
Kuka valitsee autonne ja tekee siitä kaupat; sinä itse vai miehesi?
Kuinka paljon miehesi vaikuttaa autovalintaasi?
Minä ostan autoni täysin yksin ja mies saa tietää siitä sitten kun tuon uuden auton pihaan. No, joo viimeksi tuli mukaan luovutukseen mutta ei edes tiennyt, että olen vaihtamassa autoa.
Kommentit (26)
Ostin yksityiseltä. Näin netissä ilmoituksen ja seuraavana aamuna hyppäsin junaan ja toin auton kotiin :) Piti nopeesti tapahtua kun halvalla sai ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tiettyjä kriteerejä mulla on tietenkin. Autosta pitää löytyä esim. ilmastointi. Auton väri ei ole mulle kovin tärkeä, mutta penkit on :)
En voi sietää sellaisia kukertavia penkkejä.
Mies tietää mun ehdot, etsii ja yhdessä käydään ostamassa/koeajamassa.
Niin ja pakko myöntää, auton merkin suhteen mä oon vähän "snobi" ihan mikä tahansa ei mulle kelpaa, vaan ne tietyt merkit.
mies voi ottaa kantaa mutta lopullisen päätöksen teen itse. Viimeksi esim. totesi, että olisi itse ottanut 150 heppaa, kun itse päädyin "vain" 140 heppaiseen upeuteen!
Itseäni miellytti kovasti Fiat 500 vaaleansinisenä ja miehestäkin se oli näppärä kaupunkiauto, kulutukseltaan pieni ja somakin vielä. Yhteistuumin siis valittiin, mies hoitaa konepellin alle kurkistukset ja muut ja minä ajelen. Ja tankkailen.
Ex-mieheni oli mukana valitsemassa autoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Osaattekste ihan itse katsoa käytettyä autoa ostaessa, että missä kunnossa se noin niinku teknisesti on? Meillä kai on aina käytetty vielä kaikilla mahdollisilla autoista tietävillä tutuilla arvioitavana... Siinä ei värit ja penkit paljon paina, kun halvalla pitää saada auto joka kestäisi sitten myös jonkun aikaa. Ai niin, te olette niitä rikkaita..
autoista tietäviä tuttuja, joten piti luottaa miehen vähäiseen tietämykseen sekä autoliikkeeseen. Käytetty auto maksoi 7500e.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
velipoika oli henkisenä tukena, tottakai koeajot ja konepellin alle kurkistukset, korikatselmus jne.
Ajan kumminkin yli 30tkm vuodessa niin, enköhän ite tiedä millaisen haluan ja millainen mulle sopii.
Meillä mies ei tiedä autoista tarpeeksi osatakseen auttaa minua auton hankinnassa.
Olen hyvin tarkka siitä, millaisen auton hankin. Kyllä mies koeajoille lähtee mukaan, ihan vain kiinnostuneisuutensa vuoksi, mutta minä meillä tosiaan olen autotekniikkaa opiskellutkin osapuoli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies käy ostamassa ja myös maksaa sen auton. Että miten sen nyt ottaa? Aina oon ollut tyytyväinen.
Minä kuitenkin päädyn aina valitsemaan oman autoni. Nyt menossa Opel Zafira, ihan kiva ja tilava.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
katselin vaihtoehtoja ja esittelin ne isälleni. Isukki sitten mun kanssa kierteli ja antoi mielipiteet. Itse en tajua autoista mitään ja valitsisin ulkonäön perusteella ;) Isä siis auttanut aina ja ite oon maksanu autoni. Mies ei ota kantaa kun ei sekään autojen päälle sen enempää ymmärrä. Omansa hän kuitenkin ostaa ja valitsee. Toki mä sählään mukana ja kerron jos auto on liian ruma meidän pihaan;)
Sitä en sitten tiedä kuka mun kans seuraavaa autoa on ostamassa kun isää ei enää ole :(
ja myös maksan autoni. Miehelle kyllä kerron suunnitelmista etukäteen. Ostan 2-3v vanhan auton, joten sen ikäiset ovat vielä hyvässä kunnossa. Katson kuitenkin moottoritilaan ja koeajan. Lisäksi mulle on merkki aika tärkeä, en osta kuin tiettyä merkkiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mies katsoi auton kunnon, kun autoalalla työskentelee. lopullinen valinta minun, esim. yksi auto ei kelvannut kun oli samanvärinen kuin entinen, vaihtelu virkistää :)
mutta koska ajoittain ajamme autojamme "ristiin" niin molemmat osallistuvat molempien autojen valintaan. Viimeksi itse olin kyllä aika pitkälle tehnyt päätöksen minkä auton haluan (merkki ja malli), mieskin halusi olla koeajamassa. Ja annoin miehen suosiolla tehdä kaupat, on parempi tinkaamaan jne.
Mies omistaa siitä puolet muttei juuri koskaan aja sillä. Yhdessä valittiin auto, minulla oli malli ja väri joista pidin ja mies jostain kumman syystä oli samaa mieltä. Autoa ei vaihdeta ennenkuin on oikea tarve - ostettiin auto uutena.
kaksi autoa meillä on, "miehen rahoilla" molemmat ostettu, meillä yhteiset rahat, mutta mä kotiäitinä, toinen auto mun nimissä, toinen miehen. Asiasta keskustellaan toki, mutta valintakriteerit määräytyy pitkälti miehen töiden mukaan, jossa käyttää paljon autoa - milloin toista milloin toista. Mulle ei ole väliä mitä ajan, kunhan ei ole punanen. Laadukasta huonommalla mies ei suostu ajamaan kuitenkaan.
Meillä on kolmea autoa ja kaikki on nykyään puoliksi. Olen vaikuttanut erittäin paljon kaikkien autojen hankintaan - minä olen ne kaikki löytänyt, mutta kaikki on tietysti hyväksytetty miehellä ja etenkin autotohtorilla. Ajetaan molemmat kaikkia kolmea autoa, joten meillä ei ole mun ja sun autoja erikseen.
Tiettyjä kriteerejä mulla on tietenkin. Autosta pitää löytyä esim. ilmastointi. Auton väri ei ole mulle kovin tärkeä, mutta penkit on :)
En voi sietää sellaisia kukertavia penkkejä.Mies tietää mun ehdot, etsii ja yhdessä käydään ostamassa/koeajamassa.
Niin ja pakko myöntää, auton merkin suhteen mä oon vähän "snobi" ihan mikä tahansa ei mulle kelpaa, vaan ne tietyt merkit.
minä valitsin auton, kaupat tehtiin yhdessä ja velkakin on ihan molempien.. =)