En saanut appivanhemmiltani mitään

30-vuotislahjaa.

Itse ostettiin just äijälle parin sadan kamera, kun täyssi pyöreitä.

Loukkaantuisitteko vai olenko lapsellinen, kun odotin jotain?

Ei se lahja tai sen arvo, mutta ajatus...

mutta enpä ole juhlinutkaan syntymäpäiviäni.

Ikinä eivät varmaan oppineet edes syntymävuottani, saati syntymäpäivää.



Meiltä kyllä odotettiin kallista lahjaa joka ikiselle kummin kaimalle.



Kihlajais- ja häälahjakin oli pelkästään miehen nimissä.



MOUKKAA porukkaa olivat.

aika uus ilmiö, ei sun appivanhempien ikäiset ihmiset ole oppineet että niitäkin pitäisi juhlia. Tuskinpa heillekään kukaan on aikoinaan on ostanut 30-vuotislahjaa, joten ei varmasti tullut mieleenkään.



30-vuotisjuhlat ja 50-vuotisjuhlat on ihan eri kastissa.

Omiltani en todellakaan haluaisi mitään, kun aina tuovat halvinta ja ruminta mahdollista. Oikeesti kaikki mitä he meille tuovat on seuraavana päivänä rikki. Niin ja joskus tuovat lahjaksi omia vanhoja tarpeettomia romujaan.

En minä odottaisi mitään lahjoja muilta kuin kutsutuilta vierailta. Muilta läheisiltä kortti riittää, enkä sitäkään mitenkään odota. Ihmiset suhtautuvat niin eri tavoin markkipäviin. Se on sitten mielenosoitus, jos samassa asemassa olevia kohdellaan eri tavoin (toista miniää muistetaan kalliilla lahjalla ja toista ei mitenkään).



On eri juttu, jos perheenä muistatte appivanhempia (miehen vanhemmathan he ovat) kuin että he muistaisivat miniää jollain lahjalla. joissain perheissä mustetaan, joissain ei. Varmaan miehesi merkkipäivät huomioivat jotankin?

Kortti olisi mulle kelvannut ihan hyvin ja vaikka joku kukkakimppu. Anoppi on sen luonteinen kuitenkin että muisti vielä lahjalla, ihan kiva juttu, mutta ei mitenkään mulle välttämätön pakko.

Tulisi ulkopuolinen olo, kuin en kuuluisi perheeseen, jos ei minua muistettaisi millään tavalla. Entisen poikaystäväni kanssa seurustelin kuutisen vuotta, asuimmekin yhdessä, mutta minua ei syntymäpäivinäni kertaakaan edes onniteltu. Ja he olivatkin kyllä tulossa aina vain mieheni luo kylään, eikä "meille", vaikka minäkin siellä asuin. Se loukkasi kaikki ne vuodet, enkä enää kyllä hyväksyisi moista. Mutta nykytilanteessa: kyllä loukkaisi, jos ei kolmikymppisillä millään tavalla huomioitaisi.

Omassa suvussa ja perheessä on lähimpien perheenjäsenten kesken (vanhemmat, lapset, apet) tapana ostaa synttärilahja (edes pieni) riippumatta siitä onko sen isompia juhlia edes järjestetty.



Musta muistaminen on kohteliasta.



No joka perheessä tavallaan. eipähän tartte stressata joululahjoista tuon porukan kesken ;)



-ap

Jos et, niin minusta on aika outoa odottaa lahjaa. Yleensä lahjoja saadaan vain niiltä, jotka on kutsuttu juhliin. Jos sen sijaan kutsuit heidät juhliin ja he tulivat, niin olisi ollut tosi epäkohteliasta tulla ilman minkäänlaista lahjaa.

Toivonkin, että eivät osta lahjaa. On niin kovin erilainen maku. Joululahjaksi ja tuparilahjaksi ollaan saatu vaikka mitä koristekräässä enkä keksi mitä niillä tekisi (mm. jättimäinen glitter-koristeltu ruusukynttilä, vilkkuva&soiva muovikukka, riemunkirjava lehmää esittävä säästölipas...)

Taisin saada 100€. Osasin kyllä odottaa, tiedän heidän olevan anteliaita synttäreinä:) Jos en olisi saanut niin olisin kyllä PikkaseN ihmetellyt!

sukulaiset, ts. siskot perheineen sekä appivanhemmat. Kukaan ei tullut, ei kukaan. En tosin ottanut asiakseni mainita, että täytän juuri 30, mutta tilaisuus oli harvinainen, koska en ole synttäreitäni kahvittanut ennen tuota enkä tuon jälkeen.



Sitten pari vuotta myöhemmin he ihmettelivät, että koskas ne minun kolmekymppiset oikein juhlitaan. Mä sanoin, että ne oli jo... Sit ne meni noloiksi. Ja siis en saanu tosiaan lahjaa heiltä keltään.

etten saanut minäkään appivanhemmiltani 30-vuotislahjaa! Tosin esikoiseni syntyi pari päivää synttäreitteni jälkeen, että taisi olla uusien isovanhempien ajatukset (kuten omanikin) jossain muualla :).



En itse asiassa ole kyllä koskaan saanut synttärilahjaa appivanhemmiltani. Omat vanhempani sen sijaan antavat miehelleni synttärilahjan. Olen ajatellut, että tuossa on vain kulttuuriero eri perheiden välillä. Tosin mieheni kyllä hankkii aina jonkun synttärilahjan lapsuudenperheensä jäsenille...

Samainen suku myös esimerkiksi mielellään ostaa "yhteislahjoja".



Se tarkoittaa sitä, että me ostamme ja maksamme ja ne muut lahjaan osallistujat sitten kirjoittavat ostamaamme korttiin nimensä ja luovuttavat lahjan.



4

milloin mulla on syntymäpäivä. Ja en kyllä odottais lahjaa. Meillä on niin erilainen maku, että suorastaan pelkään mm. joululahjoja. Viimeks viime keväänä möin yhden OBH Nordican vohveliraudan Huutiksessa. Meillä oli vanha vohvelirauta jo ennestään. Mitä olisin tehnyt enää toisella?

Jos sen sijaan kutsuit heidät juhliin ja he tulivat, niin olisi ollut tosi epäkohteliasta tulla ilman minkäänlaista lahjaa.

Jos juhlittiin ja he olivat mukana, silloin lahjan puuttuminen oli outoa, ei mistään muusta syystä.

Vaikka kutsuin 30-vuotis synttäreilleni kahville. Anoppi ei kuulemma ehtinyt vaikka asuvat parin sadan metrin päässä. Pyörää kyllä kävi lainaamassa kun oli menossa uimaan tyttärenpoikansa kanssa. Miehen veljen vaimolle hän kyllä osti lahjan kun täytti 30 vuotta.

lahjat vastaan ja osallistutaan meidän ostamaan.

No onhan tuosta moukkamaisuudesta esimerkkejä ennaltakin:

Esim. ekan lapsen ristiäislahja: anoppi, appi + lapsen setä ostivat kaikki yhdessä valokuvakehyksen, joka hinta oli 19 € eli alle 10 € per pää meni ekan lapsen lapsen ristiäislahjaan. Ei huonosti säästetty

Olen vaan pettynyt, että satuin juuri tuohon sukuun ja pahoillaan miehen puolesta, jota ei vois uskoa saman perheen jäseneks.

-ap

Samainen suku myös esimerkiksi mielellään ostaa "yhteislahjoja".

Se tarkoittaa sitä, että me ostamme ja maksamme ja ne muut lahjaan osallistujat sitten kirjoittavat ostamaamme korttiin nimensä ja luovuttavat lahjan.

4

lapsellemme mitään synttäreiksi. Ei edes korttia.



Meidän piti mennä näyttämään esikoista heidän luokseen 600 kilsan päähän. Reissu sovittiin 3 kuukautta etukäteen. Mutta appi lähti sitten marjaan, eikä ajankohta sopinutkaan.



4