En saanut appivanhemmiltani mitään

Mulla ei ole ollut appivanhempia ollenkaan. Omat vanhemmat muistivat kortilla. Onko ne aikuisen ihmisen synttärit nyt niin tärkeitä!

Meidän piireissä kaikki "yläluokan" edustajat ovat jo vuosikausia laittaneet aikuisten juhlakutsuihin "ei lahjoja". Niin myös me. En todellakaan halua mitään turhaa tarinaa. Lastenjuhlia varten sitten kysytään tarpeita ja toiveita. Ainoa tyylikäs vieminen illanistujaisiin on esim. viinipullo tai sovitusti osallistuminen tarjottaviin tai tyylikäs kukka. Mun mielestä lahjojen kyttääminen on todellakin moukkamaista ja kun mietin näitä ihmisiä, jotka haluavat paketteja juhlapäivänä ovat muutenkin moukkia käytökseltään.

lapsellemme mitään synttäreiksi. Ei edes korttia.

Meidän piti mennä näyttämään esikoista heidän luokseen 600 kilsan päähän. Reissu sovittiin 3 kuukautta etukäteen. Mutta appi lähti sitten marjaan, eikä ajankohta sopinutkaan.

4

kuuluvat 'yläluokkaan' - hih ;)...

Meidän piireissä kaikki "yläluokan" edustajat ovat jo vuosikausia laittaneet aikuisten juhlakutsuihin "ei lahjoja". Niin myös me. En todellakaan halua mitään turhaa tarinaa. Lastenjuhlia varten sitten kysytään tarpeita ja toiveita. Ainoa tyylikäs vieminen illanistujaisiin on esim. viinipullo tai sovitusti osallistuminen tarjottaviin tai tyylikäs kukka. Mun mielestä lahjojen kyttääminen on todellakin moukkamaista ja kun mietin näitä ihmisiä, jotka haluavat paketteja juhlapäivänä ovat muutenkin moukkia käytökseltään.

niinkuin mekin heitä. Sama se, onko iso vai pieni lahja, kortti tai iloinen puhelinsoitto (esim nimipäivinä). Minusta on ankeaa, jos ei ollenkaan muista läheistään merkkipäivänä, ihan riippumatta siitä onko tällä juhlat vai ei. Lienee syytä mainita, että meillä on appivanhempiin hyvät ja läheiset välit.

Tuo vähän pistää silmään, että appiukon lahjan euro-arvo mainitaan ap:n viestissä ja myöhemmin hän kirjoittaa, ettei sitten anna appivanhemmilleen joululahjaa. Lahja on lahja, annetaan ilosta. Se ei ole kaupankäyntiä.

Mäntille epäystävälliselle ihmiselle ei tarvitse antaa lahjaa.

Miksi yrittäisin loputtomiin tyrkyttää omia tapojani (annetaan merkkipäivinä lahjat).

Lahjan arvon laitoin vaan heittona ja ehkä osoittaakseni, että itse haluamme ostaa lahjat perheen kesken, johon olen appivanhempani laskenut.

-ap

niinkuin mekin heitä. Sama se, onko iso vai pieni lahja, kortti tai iloinen puhelinsoitto (esim nimipäivinä). Minusta on ankeaa, jos ei ollenkaan muista läheistään merkkipäivänä, ihan riippumatta siitä onko tällä juhlat vai ei. Lienee syytä mainita, että meillä on appivanhempiin hyvät ja läheiset välit.

Tuo vähän pistää silmään, että appiukon lahjan euro-arvo mainitaan ap:n viestissä ja myöhemmin hän kirjoittaa, ettei sitten anna appivanhemmilleen joululahjaa. Lahja on lahja, annetaan ilosta. Se ei ole kaupankäyntiä.

Omassa perheessäni ostellaan koko ajan jotain pikkupiristyksiä, mutta muuten arvostus on ihan peestä.



Ei kuunnella, eikä kunnioiteta. Kaikki korvataan tavaralla.



Näin punaista, kun samaa tapaa oltiin opettamassa lapsilleni. Syydetään turhaa krääsää koko ajan.