Kielsin mieheltäni varpajaiset

vaan muu kännääminen. En tajua myöskään miksi ap tarttuu varpajaisiin eikä tuohon muuhun käytökseen.

Katso rauhassa miten arki rupeaa sujumaan sitten kun vauva kuvioissa mukana. Turha nyt on vielä mitään päätöksiä tehdä suhteen lopettamisesta. Anna sille miehelles mahdollisuus muuttua. Jos ei muutu vauvankaan tultua, mieti uudestaan.

Sulle se vauva on todellisempi jo nyt, kun tunnet sen sisälläsi. Miehellesi vauvan todellinen olemassaolo alkaa sen synnyttyä.

Miksi se häiritsisi? Toi muu kännääminen ei kyllä ole normaalin ihmisen touhua. Ja millainen on teidän tuttavapiiri, jos kaikki perheelliset kaverit ryyppää kaksi kertaa viikossa?



Ehkäpä kannattaisi hommata uusia ystäviä?

yksi tietty kännääminen lisää tuossa määrässä kännäyksiä olisi niin merkittävä että suhde loppuisi.



Varpajaiset ovat perinne siinä missä rotinatkin ja en kieltäisi kumpaakaan.



Ryyppäsikö mies ennan rakautta vai ei? Ryyppäsittekö kenties yhdessä ennen raskautta? Jos ryyppäsitte niin mies jatkaa samanlaista elämää kuin on aina elänyt.



Täytyy muistaa että raskaana voi olla vain nainen ja sille ei voi mitään.



Pitäisi pohtia asioita eri kulmilta ennen kuin alkaa lisääntymään. Keskustelu on hyvä väline kaikissa vaiheissa suhteen aikana.

en tiedä mikä miehillä loksahtaa päässä, mutta varpajaiset ovat kaameaa katsottavaa. Harva laitoksella makaava puoliso niihin suostuisi jos tietäisi mitä siellä tapahtuu.

Jostain syystä miehillä on silloin maailmanlopun meininki päällä. Nekin jotka eivät sänkyyn asti mene, harrastavat pussailua ja kaikenmaailman hinkaamista. Ihan fiksuistakin tuoreistä isistä kuoriutuu naisia vonkaavia idiootteja.

t. yöelämässä töissä oleva

p.s. Ja kuten joku jo sanoikin, ei ne miehet sitä vauvaa juhli vaan varpajaiset on hyvä syy järjestää kunnon bileet kavereiden kesken - ja sillä tuorella isällä ei usein ole ketään kotona katsomassa kotiintuloaikaa...

se menee juuri näin. naisella on kädet ja ajatukset niin sopivasti kiinni jossain muussa, että mies pääsee livahtamaan. ja omasta kokemuksesta voin kertoa, että varpajaisissa tintataan kunnolla ja menokin on sitten sen mukaista. pettäminen ei ole mikään poikkeus tuoreen isukin kohdalla...

oma mies ei juhlinut varpajaisia ollenkaan, jouduttiin kiireellä synnyttämään 200km päähän kotoa ja oltiin reissussa yli viikko kun odotettiin milloin vauvan voi siirtää toiseen sairaalaan. ei siinä miehelläkään kaljahammasta kolottanut :D

varpajaisten aiheuttamaa menetystä otetaan nyt sitten kiinni noin joka toinen viikonloppu, se on mulle ihan ookoo kun lapsikin on jo yli vuoden. en jaksa stressata toisen menemisistä, menenhän minäkin :)

t: baarimaija 6v kokemuksella

siis lapsen elämässä. On kiva kertoa hänelle myöhemmin, että isä iloitsi hänen syntymästään ja järjesti varpajaiset, joissa nostettiin malja uuden elämän syntymiselle.



Vähän romantisoitua ehkä, mutta silti.



Keskittykää tuon "arkiryyppäämisen" vähentämiseen mieluummin, jos siihen tuntuu olevan tarvetta.

varpajaiset kyllä "antaisin" pitää. Mies vietti varpajaiset kaveriporukalla mökillä; saunomista, olivat tehneet mielettömän hyviä ruokia ja tietysti nautiskelleet juomiakin. Mies sai lapsen syntymävuoden viiniä lahjaksi, pari hienompaa sikaria.

isä pannaan raudoilla kiinni hoitopöytään(1 niin että hänkin saa nauttia uudesta elämästä täysipainoisesti. Entiset ryyppykaverit on taakse jäänyttä elämää, sitä jota ei enää tarvita eikä halutakaan. Vauva sulattaa isän sydämen eikä isä enää koskaan tarvitse mitään muuta sisältöä elämään.



1) Raudoissaoloajan korvaa KELA ilman eri hakemusta.

ja vaimo on miehensä äiti ja mies vaimon pikku apulainen, niinkö?

AP, miehesi käy viihteellä liian usein, mutta varpajaiset on varpajaiset. Miehesi ja hänen kaverinsa vaikuttavat aika keskenkasvuisilta, mutta ehkä he tuosta vielä miehistyvät.

Se, ettei sinulla ole kotona muuta tekemistä kuin peukaloiden pyörittely, on sinun ongelmasi, ei miehen.

jos nyt juopottelee 2x viikossa, niin eipä mene kauan kun on 4x ja lopulta joka päivä. Kerran alkoholisti, aina alkoholisti. Sellaiseen ei kannata sitoa itseään. Olen itse taistellut kahden alkoholistin kanssa ja ikinä en enää ota vastuksikseni sellaisia vätyksiä. Jos ei mies osaa olla ottamatta, niin sellaiselle käy parhaiten poikamieselämä, eipähän tuhoa muiden kuin oman elämänsä. Tsemppiä taisteluun alkoholismia vastaan!

Eihän varpajaisissa ole yleensä naisia? Kun kerran olette varmoja että "siellä miehet puhuivat isyyden merkityksestä ja sivistyneesti nostivat maljan uudelle elämälle". Luuletteko oikeasti, että jos on sikailtu oikein kunnolla, siitä sitten tilitetään naisille?

kun taas isä voi kohdistaa energiansa ryyppäämiseen ja minun mieleni pahoittamiseen?



Jos lapsen syntymää juhlitaan, miksi sitä ei voi juhlia itse sankareiden (=äiti ja lapsi) kanssa? Enkö minä viimeinkin ansaitsisi juhlat, enkä vain synkkää sairaalassaoloaikaa, minne mies tulee krapulassa (tai vielä kännissä) valittamaan?



Enhän minäkään lähde ryyppäämään ja hankkiudu isästä ja vauvasta eroon heti, vaikka olen sitten juuri synnyttänyt ja selvinnyt siitä 9 kk piinasta kännäilevän puolison rinnalla. Minähän ne juhlat ansaitsisin!



ap

niin eipä ne tunnu liittyvän siihen vauvaan juurikaan. Samanlaista ryyppäystä kuin mitkä tahansa miesten kokoontumiset tai saunaillat. Tiedän jopa varpajaisia, joissa lapsen sukupuoli ei ole tullut illan aikana puheeksi (juhlijat eivät osanneet vastata, tuliko tyttö vai poika).

Eli kun isä on kipeänä (koska äitikin on synnytyksestä väsynyt ja huonossa kunnossa), lähdetään juhlimaan äitiyttämme jonnekin ruotsin laivalle. Samoin tehdään, kun mies saa ylennyksen, hänellä on syntymäpäivä tms., niin ei kun itsekkäästi vaan ryyppäämään ja isi hoitakoon lapsensa. Ja naiset voisivat alkaa myös keskenään pitää saunailtoja, minkä jälkeen maataan ainakin seuraava päivä sohvalla ja passuutetaan miestä.



Mehän ne lapset olemme jo synnyttäneet ja kantaneet, joten todellakin ansaitsemme juhlamme!



Luulen, että siihen loppuisi miesten varpajaisintoilu ja sikailu.

Eli kun isä on kipeänä (koska äitikin on synnytyksestä väsynyt ja huonossa kunnossa), lähdetään juhlimaan äitiyttämme jonnekin ruotsin laivalle. Samoin tehdään, kun mies saa ylennyksen, hänellä on syntymäpäivä tms., niin ei kun itsekkäästi vaan ryyppäämään ja isi hoitakoon lapsensa. Ja naiset voisivat alkaa myös keskenään pitää saunailtoja, minkä jälkeen maataan ainakin seuraava päivä sohvalla ja passuutetaan miestä.

Mehän ne lapset olemme jo synnyttäneet ja kantaneet, joten todellakin ansaitsemme juhlamme!

Luulen, että siihen loppuisi miesten varpajaisintoilu ja sikailu.

pitäisi olla este lapsen hoitamiselle. Meillä mies piti varpajaiset kun olin sairaalassa, ette te kai heti synnytyksen jälkeen ole kotiin menossa?

että paljonko teillä ap onkaan ikää?



Ei nimittäin kuulosta nyt ihan aikuisten elämältä. Lähdittekö vauva-projektiin vähän liian varhain? Mies kenties vielä painostettuna asiaan?

Että meillä meni vähän toisin päin. Mies ajatteli, ettei tässä nyt mitään varpajaisia ehdi pitää, kun hän haluaa olla vauvan kanssa. Vähän mun "painostuksesta" hän ne piti. Vinkkasin, että kortteliravintolan kabinetin saa ilmaiseksi käyttöön ja kutsuu kaverinsa sinne. Baarista hän tilasi parit juomat osallistujille ja vähän syötävää. Hän piti varpajaiset vasta kun oltiin kotiuduttu ja vauva oli pariviikkoinen. Mies oli niin väsynyt siitä parin viikon valvomisesta vauvan takia, että tuli varpajaisista klo 00.30 kotiin nukkumaan. (Minä nukuin mainiosti myös pikkuvauvan aikaan, vaikka uni olikin katkonaista, mutta miehelle teki hieman tiukkaa.)

ja mieheni 31.



Mies on toivonut lasta jo 3 vuotta. Minä lämpenin ajatukselle vuosi sitten.



En ymmärrä, miten ikä liittyy siihen, että mielestäni vastuu on alusta lähtien molemmilla? Eihän vanhemmuus tarkoita sikareiden polttelua ja dokaamista. Jos tuoreelle äidille tulee paha mieli siitä, ettei isä halua jäädä sairaalaan hoitamaan vastasyntynyttä lastaan, niin eikö se ole ihan ymmärrettävää? Isähän ei ole synnyttänyt, eli terveempänä voisi hoitaa vauvaa, että äiti saisi nukkua. Ja keksiä vaikka jotain, millä ilahduttaisi tuoretta äitiä?



Minusta olisi kivaa myös juhlia vauvaa isosti esim. kakkukahveilla. Miksi asenne tuntuu olevan sellainen, että isä on se päätähti, jolle äiti jossain taustalla synnyttää lapsen, jota isä voi sitten suurieleisesti juhlia äidin maatessa taustalla sairaalassa?



Ihan kuin nuo miehet olisi jotain jumalia, jotka tarvitsevat viinaa ja erivapauksia? Itselleni ei tulisi mieleen loukata miestäni, jos hän olisi juuri kantanut ja synnyttänyt yhteisen lapsemme. Silloin mielestäni juhlat kuuluisivat ehdottomasti hänelle.



ap

Ei kai yhden illan varpajaisbileet mikään ongelma ole. Sen sijaan jos mies on jo kuukausitolkulla kännännyt 2 krt viikossa, niin moista örvelöä en itse enää olisi edes katsomassa.

Lapsen syntyessä on ihan riittävästi tekemistä ilman, että tarvii aikuisesta miehestä kantaa huolta. Jos ei äijä ymmärrä raitistua, pistä kamat kassiin ja muuta muualle. Helpompaa on olla yhden lapsen kuin kahden lapsen yh - ja aika pennulta tuo mies kuulostaa.

Ei kai varpajaiset tässä ole ongelma

vaan muu kännääminen. En tajua myöskään miksi ap tarttuu varpajaisiin eikä tuohon muuhun käytökseen.

koska nyt "viettää viimeisiä vaipaita päiviään", eikä voi muka osallistua raskauteen, kun vauva on sisälläni.



Mutta jos oman lapsen syntymä ei aiheuta mitään muuta ajatuksia, kuin viinanhimon, niin sydämeni särkyy.



Mies ei ole raskausaikana kunnioittanut minua yhtään (mitä ennen raskautta kyllä teki) tai halunnut ottaa minua huomioon millään tavalla. Välillä jopa tuntuu, että mies "rankaisee" minua raskaudestani lähtemällä baariin, jos olen huonolla tuulella tai en jaksa esim. lähteä keikalle/lenkille/elokuviin/kavereille hänen kanssaan.



Luulisi synnytyksen näkemisen herättävän kunnioitusta tai edes miettimään, miten on lapsensa äitiä kohdellut. Mutta jos taas päällimmäisenä on mielessä kaverit ja ryyppääminen, olen todella pettynyt mieheeni.



ap