Kaverilla kohta vuosi synnytyksestä ja perustelee läskejään "raskauskiloilla"

Söimme kumpikin täsmälleen saman verran samoja ruokia ja liikuimme saman verran (olimme ulkomailla yhdessä,siksi tämä onnistui).

Itse olen helposti lihoava ja kaveri ei lihoa sitten mistään,no lopputulos viikon jälkeen: Minä painoin 3kg enemmän kuin lähtiessä kaveri saman verran kun lähtiessä,eikä se edes paskonu koko matkan aikana,toisin ku mä!

Että siinä todiste,että jotku lihoo helpommin!

raskauskiloja on vielä mullakin, ihan parisen kiloa vaan kylläkin ja tyttö on 1v6kk. Mut kyllä se on ihan mun oma vikani, etten ole entisissä mitoissa. Saisin kyllä ne viimesetkin pois jos viitsisin yrittää, mut en jaksa nyt. Turha siitä on raskautta oikeestaan syyttää.

Mun kaveri vetos kanssa aina raskauteen, kun tuli kiloista puhetta. Vielä sillonkin kun sen lapsi oli 3v. Vaikka söi ihan kauheeta roskamättöä ja ei liikkunut ollenkaan. Lihoi enemmän raskauden jälkeen. Vähän se huvitti, kun eihän se lihavuus nyt oikeasti ollut raskauden syy, vaan oma saamattomuus ja välinpitämättömyys.Nyt ei enää ilkee sanoa kun lapsi on jo 6v. Mutta eihän se mulle kuulu.

ja edelleen kiloja 5 enemmän kuin ennen raskaaksi tuloa. Luulin ensin että laihtuminen on TODELLA vaikeaa (en ole koskaan aikasemmin painanut näin paljon) jokapäiväisistä kävelylenkeistä ja terveellisestä ruokavaliosta huolimatta, mutta syyksi paljastuikin kilpirauhasen vajaatoiminta mikä on ilmeisesti alkanut raskauden mukanaan tuomien hormonaalisten muutosten myötä. Taidan siis kuulua tuohon "harvojen" joukkoon keillä ylipaino johtuu sairaudesta.



Huomaan kyllä, että tuttavapiirissä mua katsotaan vähän pitkin nenän vartta, meillä kun sattuu olemaan 3 tuttavaperhettä keille syntyi lapsi samoihin aikoihin ja kaikki muut äidit on palanneet entisiin mittoihinsa. Ja kyllähän se huonoina päivinä ottaa itseäkin aika rajusti päähän ettei näytä samalta kuin ennen. Itse en ole vielä uusia vaatteita juurikaan ostellut, ei tee mieli ennenkuin saadaan veriarvot taas kohdilleen ja TOIVOTTAVASTI paino alkaa laskea.



Mut nyt sit tää pakollinen lässynlässyn -osuus... mulla on ihana, terve poika, ihana mies jota ei vois vähempää kiloni haitata ja tukea tarjoava, todellisten ystävien piiri. Miksi siis säisin kotiin itkemään typerien kilojeni takia. Ja jos ap sulle on noin tärkeää kaverisi kilot, niin ehkä kannattais katsoa peiliin. Voisit jopa kysyä kaveriltasi onko kaikki ok tai tarjoutua lapsenvahdiksi tai jopa kaveriksi lenkille.

Mulla on 8kk synnytyksestä ja kyllä mäki näitä +8kg yhä raskauskiloiksi kutsun ;)



Imetys ei ole vieny multa kertaakaan kiloja (katkerako muka, hih), mutta tän kolmannen kohdalla huomasin selvästi, kun vauva alkoi syömään enemmän kiinteitä reilu kuukausi sitten, että paino lähti tippumaan lähes itsestään ja vajaa neljä kiloa tippui kuukaudessa. Imetän vielä ja paino tippuu hitaasti.



Eli jotain hormonijuttua tässä on mun kohdalla mukana kun imetys ilmeisesti pitää kiinni tiukasti läskeistä ja vararavinnosta tai sitten vaan syön liikaa. Tiiä häntä. Ruokahalu kyllä väheni selvästi ja näläntunne kun vauvalle alko maistuu kiinteät paremmin ja tätä myötä imetys väheni.



Ja en mäkään oo hirveesti raaskinu uusia vaatteita ostaa ku ootan vaan ku kuuta nousevaa sitä päivää ku alan olla ees parin kilon päässä lähtöpainostani, eka tavoite on enää kahden kilon päässä ja siitä vielä viis pois niin alan olla tyytyväinen. ;)



Raskauskilot kunniaan =D