Lue keskustelun säännöt.
Miten te työssä käyvät ehditte mitään?
30.12.2008 |
Alkaa ilmeisesti jo arki ahdistaa, kun tätä aloin miettiä. Miten te itse ehditte harrastaa ja rentoutua? Viikonloppuisin ehtii, kun tietoisesti välttää kaikkea ylimääräistä ohjelmaa. Silloinkin yleensä siivotaan ja käydään kaupassa ja hoidetaan rästihommia. Viikolla ei ehdi mitään. Aamulla lapset päiväkotiin ja kouluun, töihin, tukkaputkella kotiin hakemaan lasta päiväkodista, ruoka perheelle, pyykinpesua, tiskausta, lasten kuskaamista harrastuksiin, seuraavan päivän vaatteiden ja esim. liikuntakamppeiden katsominen lapsille, yhteisistä asioista sopimista, iltapalat ja suihkut ja lapset nukkumaan. Kello on useimmiten yli yhdeksän, enkä ole yhtään ehtinyt ajatella itseäni koko päivänä. Kampaamokäynnit, omat hankinnat tai menot aiheuttavat aina kauhean stressin. Mistään ei tahdo löytyä aikaa.
Miten joku ehtii harrastaa, käydä kampaajalla, ajatella omia ajatuksia, nauttia elämästään??
Kommentit (27)
Mä olen sellainen kotityösuorittaja, joten ollaan tehty kanssa valintoja, jotta ei olisi kovin paljoa kotitöitä ja että olisi mahdollisimman paljon vapaa-aikaa.
Asutaan lähellä työpaikkoja rivitalossa ja sellaisella asuinalueella, että hyvin lyhyeltä etäisyydeltä löytyy kaikki normaalielämän palvelut. Neliöissä on tingitty, mutta vapaa-aikaa tulee rutkasti enemmän.
Mulla on itselläni liikuntaharrastus, joka on vasta puoli yhdeksän aikaan illalla viikoittain. Miehellä ei sitäkään.
Siivooja käy meilläkin joka toinen viikko. Siinä välissä järjestellään. Aikuiset ovat pukuihmisiä meidän perheessä, joten aikuisten työvaatteet hoitaa pesula. Kaikki muut vaatteet pestään ja kuivataan koneellisesti. No joskus jotain villapaitaa joutuu käsin pesemään. Käytännössä mitään ei silitetä, koska tosiaan silitettävät ovat pesulassa.
Lapsilla ei ole harrastuksia, kun ovat vielä päiväkoti-ikäisiä. Me ollaan kummatkin kotona viimeistään puoli viideltä, joten yhdessäoloaikaa lasten kanssa jää joka arki-illalle neljä tuntia. Me tehdään usein niin, että samaa ruokaa syödään useampana päivänä tai sitten huomisen ruoka tehdään illalla lasten mentyä nukkumaan. Aika paljon uuniruokia, valmistuvat liki itsestään.
.
Omat kampaaja- ja lääkäriasiat hoidan työaikana. Ylitöitä tulee silti, niitä tehdään iltaisin lasten mentyä nukkumaan. Itselleni ostan vaatteita yleensä vain pari kertaa vuodessa. Samoin lasten vaatehankinnat pyrin keskittämään ajallisesti.
Jos pitäisi käyttää työmatkoihin, omakotitalon töihin, kaupassakäynteihin enemmän aikaa, niin sitä vapaata perheen kanssa yhdessäoloa ei vaan oikein olisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä sitten joskus on taas enemmän aikaa omille menoille, kun lapset voi jättää keskenään edes hetkeksi ja osaavat lämmittää ruokaa itse jne. Nyt on pakko vaan hyväksyä se, ettei yhtälö: omat menot ja ystävät, työ ja pienet lapset mahdu samaan elämään. Joku on jätettävä pois ja se on noi omat menot ja ystävät. Toki pidän yhteyttä ystäviin, mutta tavataan harvakseltaan. Onneksi kaikilla muillakin on sama elämänvaihe päällä ja ymmärrys on molemminpuolin. Kerran vuodessa pyritään vanhalla jengillä olemaan yksi yö jossain mökillä ja puretaan porukalla elämää. Muuten vaan enimmäkseen puhelimella ja sähköpostilla.
Lohdullista huomata, että muutkin ovat samassa tilanteessa. Joskus tuntuu, että kaikki muut ehtivät helposti harrastamaan ja toteuttamaan itseään, itse vaan tahii tässä ainaisessa aikapulassa ja riittämättömyyden tunteissa.
Itsestähän se paljon on kiinni. Pitäisi vaan enemmän järjestää lapsia hoitoon ja kieltäytyä välillä menemisistä ihan vaan itsekkäästi. Mekin yleensä käydään sukulaisissa toisilla paikkakunnilla, harvemmin kukaan tulee meille.
Tiedän myös, että parempi fyysinen kunto auttaisi paljon, mutta sekin on tässä "kiireessä" päässyt rapistumaan.
ap
kaikkien hyviä neuvoja en ihan allekirjoita, enkä ymmärrä, miten niitä voi toteuttaa. Meillä on perheessä kahdeksan henkilöä. Millaiset jääkaapit teillä muilla oikein on, jos sinne mahtuu kerralla viikonkin ruoat? Ja sitten nämä neuvot, että lasten ei tarvitse harrastaa mitään, kun päiväkoti-ikäiset ei tarvitse pitkän hoitopäivän jälkeen mitään. No kyllä ne teidänkin lapset menevät kouluun jossakin vaiheessa, eikä ne harrastukset välttämättä sijaitse ihan kotinurkilla. Me asutaan pääkaupunkiseudulla, eikä tässä ole mitään sellaista kävely-tai pyöräilymatkan päässä, mitä lapsi voisi harrastaa.
Ja niitä voi laittaa kaksikin vierekkäin. Meillä riittää yksi korkea, sellainen jääkaappi-pakastimen korkuinen. Pakastin on erikseen.
Ja pääkaupunkiseutu on juuri tuon takia niin painajaismainen asuinpaikka, kun siellä ei minkäänlainen järkevä ajanhallinta ole mahdollista tavalliselle työssäkäyvälle. Kyllästyin jatkuvaan bussissa istumiseen, kun mitään yksinkertaistakaan asiaa ei saanut hoidetuksi työpäivän päälle ilman puolentoista tunnin ajanhukkaa. Koko ilta meni yhden silmäneulan ostamiseen, noin kuvainnollisesti.
Sieltä pois muuttaessani sain täältä "muualta Suomesta" keskusta-asunnon, josta tosiaan on kävelymatka ihan kaikkiin harrastuksiin mitä kuvitella saattaa. Mikään ei ole helpottanut elämää yhtä paljon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä lähdin heräsin aamulla ennen kuutta. Vein koiran, söin aamupalan ja lähdin töihin. Mies meni myöhemmin töihin, hoiti lapset kouluun ja päiväkotiin. Mä pääsin hakemaan lapsen päiväkodista juuri ennen klo. viittä. Käytiin kaupassa, tein ruuan jos oli tarpeen, siivoilin paikkoja, tarkastin läksyt jne.
En kyllä todellakaan jaksanut enää mitään harrastaa tai tavata kavereita.
Mies on yksityisyrittäjä.
Me tehtiin niin että, mä jäin kotiin. Nyt jaksan, jaksan lapsien kanssa hyvin, on ihanaa kun saan olla kotona ja heitä vastassa kun tulevat koulusta. Tapaan kavereita ja harrastan. Nyt voin sanoa että mä elän ihanaa elämää ja olen satavarmasti onnellinen ja tyytyväinen, niin ovat muutkin perheenjäsenet.
Sekin varmaan auttaisi, kun aina ei tarvitsisi miettiä kumpi hoitaa nuorinta ja miten kaikki aikataulutetaan. Saisi edes joskus lapselle varahakijan päiväkotiin tai voisi viedä edes tunniksi joskus mummolle hoitoon.
ap