Miten te työssä käyvät ehditte mitään?

nilkassa kiinni vaatimassa jotain. Omat harrastukset ovat sitten ehkä jossain tulevaisuudessa.



t. eräs useamman kotivuoden jälkeen töihin palannut

mulla ei ole omaa aikaa edes töissä, koska olen sielläkin lasten parissa, omia ruokailu-tai kahvitaukoja ei tunneta, vessaan ei tunnu ehtivän töissä eikä kotona. Olen yrittänyt sitkeästi pitää kiinni yhdestä omasta harrastuksesta, mutta ei se oikein onnistu. Sitten hommat kaatuu päälle seuraavana päivänä, jos kukaan ei ole ollut kotona ruokaa laittamassa tai pyykkiä pesemässä. Mies kun on sitten sen illan harrastuskuskauksissa kiinni.

No mitä sää kaipaat? Jos teette liikaa, niin vähennätte. Sillä saatte aikaa.



Tai suunnittelette paremmin ajan käytön. Jos päivä on sitä että kaikki kuskataan tarhaan, kouluun, harrastuksiin, kauppaan niin saako niitä jotenkin yhdistettyä?

Onko lapsia pakko kuljettaa kouluun? Kai ne ittekin selviää?



Harrastuksia ei saa olla lapsilla liikaa. Varaa vaikka kuun vika perjantai ittellesi hemmotteluun niin se on aina varattuna.. Tai harrasta kun lapset harrastaa.



Päivittäin ei tartte siivota, tai siihen voi palkata siivoojan. Lapset siivoaa itse?



Aikaa on kun sitä järjestää. Lataa kahvinkeitin ja lapsien jutut illalla valmiiksi, herää varttia aikasemmin ja mieti onko kaikki pakollista mitä teette?

Voiko kaupassa käydä harvemmin, tehdä ruokaa ison määrän ja osittain valmistaa seuraavan päivän murkinat illalla?



Valinnoista toi on kiinni. Jos sulle on tärkeää jäädä katselemaan muurahaisia, katsele niitä rauhassa ja tee asioita joita ehdit. Lopeta suorittaminen.

tingi siitä, mistä voit (esim. ruokaa ei tarvitse laittaa joka päivä, kun isompia satseja, käy kaupassa vain kerran viikossa, osta siivouspalvelut tai siivoa harvemmin jos siedät pientä pölyä).



Montako lasta teillä on? Pitääkö molempien olla viemässä harrastuksiin vai sattuvatko yhtä aikaa? Ts. toinenhan voi viedä harrastuksiin ja lapsen ollessa harrastuksessa käydä lenkilä yms.



Sanoisin, että ainakin kahden lapsen kanssa tämä on pitkälti organisointikysymys.

Täytyykö elämän olla yhtä suorittamista? Meillä minä teen osa-aikatyötä, mikä tarkoittaa, että tulot ovat pienemmät, ja tingitään esim. matkustamisesta, sisustamisesta (tosin +30-iässä koti on jo suht ok) Tilalle saan kiireettömiä arkivapaita ja aikaa lasten kanssa, sekä aika tehdä kotitöitä rauhassa,aikaa hoidella kampaaja tmv. menoja. Lapset 2½v ja 5v.

Isommilla lapsilla on yksi iltaharrastus kummallakin. Koululaisia ei kuljeteta kouluun, mutta aamupala on laitettava ja huolehdittava, että lähtevät kouluun säällisissä vaatteissa. Illalla on ruokailun ja iltatoimien välillä n. kaksi tuntia aikaa. Energiani ei riitä siihen, että aikatauluttaisin sen minuutilleen. Täytyy olla vähän rauhaakin iltoihin, ettei koko ajan juosta tuli perseessä. Että voi joskus hetken puuhailla lasten kanssa ja paneutua heidänkin asioihinsa. Ei sekään aina onnistu. Aina on jotain muistettavaa ja tehtävää. Lasten kaverien synttäreitä, lääkärissäkäyntejä, pakollisia vaatehankintoja, lippuja ja lappuja täytettävänä, päiväkotiin pitää viedä sitä ja lapset tarvitsevat kouluun tätä ja mitä milloinkin.

Onko ihan oikeasti mielestäsi helppoa tämä ajankäytön suunnittelu? Minä en kyllä pysty ihmeisiin kahdessa tunnissa/ ilta.

Niin ja liian siistiä meillä ei ole.

No mitä sää kaipaat? Jos teette liikaa, niin vähennätte. Sillä saatte aikaa.

Tai suunnittelette paremmin ajan käytön. Jos päivä on sitä että kaikki kuskataan tarhaan, kouluun, harrastuksiin, kauppaan niin saako niitä jotenkin yhdistettyä?

Onko lapsia pakko kuljettaa kouluun? Kai ne ittekin selviää?

Harrastuksia ei saa olla lapsilla liikaa. Varaa vaikka kuun vika perjantai ittellesi hemmotteluun niin se on aina varattuna.. Tai harrasta kun lapset harrastaa.

Päivittäin ei tartte siivota, tai siihen voi palkata siivoojan. Lapset siivoaa itse?

Aikaa on kun sitä järjestää. Lataa kahvinkeitin ja lapsien jutut illalla valmiiksi, herää varttia aikasemmin ja mieti onko kaikki pakollista mitä teette?

Voiko kaupassa käydä harvemmin, tehdä ruokaa ison määrän ja osittain valmistaa seuraavan päivän murkinat illalla?

Valinnoista toi on kiinni. Jos sulle on tärkeää jäädä katselemaan muurahaisia, katsele niitä rauhassa ja tee asioita joita ehdit. Lopeta suorittaminen.

No mitä sää kaipaat? Jos teette liikaa, niin vähennätte. Sillä saatte aikaa.

Tai suunnittelette paremmin ajan käytön. Jos päivä on sitä että kaikki kuskataan tarhaan, kouluun, harrastuksiin, kauppaan niin saako niitä jotenkin yhdistettyä?

Onko lapsia pakko kuljettaa kouluun? Kai ne ittekin selviää?

Harrastuksia ei saa olla lapsilla liikaa. Varaa vaikka kuun vika perjantai ittellesi hemmotteluun niin se on aina varattuna.. Tai harrasta kun lapset harrastaa.

Päivittäin ei tartte siivota, tai siihen voi palkata siivoojan. Lapset siivoaa itse?

Aikaa on kun sitä järjestää. Lataa kahvinkeitin ja lapsien jutut illalla valmiiksi, herää varttia aikasemmin ja mieti onko kaikki pakollista mitä teette?

Voiko kaupassa käydä harvemmin, tehdä ruokaa ison määrän ja osittain valmistaa seuraavan päivän murkinat illalla?

Valinnoista toi on kiinni. Jos sulle on tärkeää jäädä katselemaan muurahaisia, katsele niitä rauhassa ja tee asioita joita ehdit. Lopeta suorittaminen.

Tuotahan se pitkälti on, mutta siihen tottuu, eikä se sitten enää oikeasti tunnu niin pahalta kuin noin kirjoitettuna.



Organisointi auttaa, mutta meillä esim. sellaiset viikot, kun mies on reissussa, romuttavat parhaankin organisoinnin, koska kaikelle jää entistä vähemmän aikaa ja silloin juurikin oikoo tietä esim. eineksillä, jättämällä pyykinpesun viikonloppuun (joka kostautuuu) ja luopumalla tip top järjestyksestä (joka taas itseäni ahdistaa suunnattomasti). Meillä ei ole paljoa harrastuksia, itselläni ei yhtäkään, mutta 3 eri ikäistä lasta joilla kullakin yksi harrastus viikossa kuormittaa arki-iltoja aika paljon kuitenkin.

Mies vähän lyhentää, arkivapaita ei ole kummallakaan. Tässä tilanteessa se nyt vaan ei onnistu, vaikka olisikin ideaali.

ap

Täytyykö elämän olla yhtä suorittamista? Meillä minä teen osa-aikatyötä, mikä tarkoittaa, että tulot ovat pienemmät, ja tingitään esim. matkustamisesta, sisustamisesta (tosin +30-iässä koti on jo suht ok) Tilalle saan kiireettömiä arkivapaita ja aikaa lasten kanssa, sekä aika tehdä kotitöitä rauhassa,aikaa hoidella kampaaja tmv. menoja. Lapset 2½v ja 5v.

Jos kaksi vanhempaa hoitaa niitä kotijuttuja ja lapsia töiden jälkeen, niin tuskin mitään ongelmaa pitäisi olla..

MEillä ainakin molemmat osallistutaan tasapuolisesti lastenhoitoon ja kodinhoitoon.

Joka päivä lapset hoitoon klo 7 (itse töihin 7.30), haku 15.30-16. Arkena aina on valmiita illallisruoka joko edellispäivästä tai pakkasesta. Yleensä syödään kahta ruokaa + 1 eines ma-pe.



Itse harrastan 3-4 krt viikko 1h kerralla esim. ma, ke, pe (ja su). Muina iltoina olen lasten kanssa.



To-illalla minä tai mies käy kaupassa (=viikko-ostokset) joko lasten kanssa tai ilman. La tai su aamuna siivotaan (n. 1h). Pyykkiä pestään max 2krt viikko, ravistellaan heti ja annetaan rauhassa kuivua (=ei "ikinä" tarvitse silittää).



Mies harrastaa lähes joka päivä, mutta pääseekin töistä jo 14-15 maissa, joten on jo kotona 17 maissa, ja sen jälkeen 100% mukana kotihommissa.



Kampaapo yms. ajat joudun minäkin sovittamaan kalenteriin, yleensä hoituu niin, että mies "luopuu" harrastuksestaan sinä iltana.



Voi olla ehkä hieman stressaavaa jonkun mielestä, mutta itse tulisin hulluksi jos olisin vain äiti + vaimo + työntekijä!

Vaikuttaa miehen lisäksi meihin muihin. Suurin haitta on psyykkinen, mutta mies on osittain fyysisestikin "pois pelistä".

ap

Jos kaksi vanhempaa hoitaa niitä kotijuttuja ja lapsia töiden jälkeen, niin tuskin mitään ongelmaa pitäisi olla..

MEillä ainakin molemmat osallistutaan tasapuolisesti lastenhoitoon ja kodinhoitoon.

oletteko viikolla koko perhe koossa lainkaan? Olen tätäkin miettinyt, mutta tuntuu liian hurjalta. Yksi harrastus on miehellä viikossa ja itse olen yhtä yrittänyt, mutta se on yleensä jäänyt, koska se on lisännyt stressiä, ei ole helpottanut sitä.

Teillä ei ilmeisesti lapset vielä harrasta?

ap

Joka päivä lapset hoitoon klo 7 (itse töihin 7.30), haku 15.30-16. Arkena aina on valmiita illallisruoka joko edellispäivästä tai pakkasesta. Yleensä syödään kahta ruokaa + 1 eines ma-pe.

Itse harrastan 3-4 krt viikko 1h kerralla esim. ma, ke, pe (ja su). Muina iltoina olen lasten kanssa.

To-illalla minä tai mies käy kaupassa (=viikko-ostokset) joko lasten kanssa tai ilman. La tai su aamuna siivotaan (n. 1h). Pyykkiä pestään max 2krt viikko, ravistellaan heti ja annetaan rauhassa kuivua (=ei "ikinä" tarvitse silittää).

Mies harrastaa lähes joka päivä, mutta pääseekin töistä jo 14-15 maissa, joten on jo kotona 17 maissa, ja sen jälkeen 100% mukana kotihommissa.

Kampaapo yms. ajat joudun minäkin sovittamaan kalenteriin, yleensä hoituu niin, että mies "luopuu" harrastuksestaan sinä iltana.

Voi olla ehkä hieman stressaavaa jonkun mielestä, mutta itse tulisin hulluksi jos olisin vain äiti + vaimo + työntekijä!

Oletko hakenut apua kunnalta, että saisit omaa aikaa, joka tukee jaksamistasi?

Kukaan ei pidä ongelmana. On vaikeaa vain 2-3 päivää viikossa.

ap

Oletko hakenut apua kunnalta, että saisit omaa aikaa, joka tukee jaksamistasi?

oletteko viikolla koko perhe koossa lainkaan? Olen tätäkin miettinyt, mutta tuntuu liian hurjalta. Yksi harrastus on miehellä viikossa ja itse olen yhtä yrittänyt, mutta se on yleensä jäänyt, koska se on lisännyt stressiä, ei ole helpottanut sitä.

Teillä ei ilmeisesti lapset vielä harrasta?

ap

Joka päivä lapset hoitoon klo 7 (itse töihin 7.30), haku 15.30-16. Arkena aina on valmiita illallisruoka joko edellispäivästä tai pakkasesta. Yleensä syödään kahta ruokaa + 1 eines ma-pe.

Itse harrastan 3-4 krt viikko 1h kerralla esim. ma, ke, pe (ja su). Muina iltoina olen lasten kanssa.

To-illalla minä tai mies käy kaupassa (=viikko-ostokset) joko lasten kanssa tai ilman. La tai su aamuna siivotaan (n. 1h). Pyykkiä pestään max 2krt viikko, ravistellaan heti ja annetaan rauhassa kuivua (=ei "ikinä" tarvitse silittää).

Mies harrastaa lähes joka päivä, mutta pääseekin töistä jo 14-15 maissa, joten on jo kotona 17 maissa, ja sen jälkeen 100% mukana kotihommissa.

Kampaapo yms. ajat joudun minäkin sovittamaan kalenteriin, yleensä hoituu niin, että mies "luopuu" harrastuksestaan sinä iltana.

Voi olla ehkä hieman stressaavaa jonkun mielestä, mutta itse tulisin hulluksi jos olisin vain äiti + vaimo + työntekijä!

kanssa riittää heille. Meidänkin kuvio voi toki hankaloitua, kun aloittavat harrastamaan. Toisaalta sitten täytyy omat liikunnat ajoittaa "vapaisiin" iltoihin tai myöhemmin harrastaa lasten harrastuksien aikana.

Ollaan me viikollakin yhdessä kotona, sillä niin kuin sanoin mun liikuntaharrastus kestää n. 1h (eikä ole aikaan/paikkaan sidottu). Eli jos liikun vaikka 17-18, olemme perheenä 18-20.30. Jos tämä ei onnistu, lähden vaikka sitten lasten nukkumaan mentyä urheilemaan 20.30. Yleensä kuitenkin lasten nukkuessa lueskelen hetken, olen miehen kanssa yms. Aikaisemmin jopa jatko-opiskelin lähes joka ilta 23 asti, mutta se olikin jo rankkaa ja on onneksi ohi.

Tiettyä itsekkyyttä tämä organisointi vaatii, mutta niin kuin sanoin, ilman en jaksaisi.

Ei sitä aikaa tosiaan mitenkään liikaa ole, mutta ei tuo vaihe ikuisesti kestä. Itse olen jo siinä vaiheessa, että lapset ovat nuoria ja vähintään yhtä paljon kuin heistä huolehtiminen vie aikaa ikääntyvien vanhempien asiat. Leskeksi jääneen anopin kanssa on käytävä lääkäreissä tämän tästä eikä hän enää pysty käymään kaupassa itse. Ilmeisesti hoidettavien perheasioiden määrä on vakio. Mutta on lievästi dementoituneenkin aikuisen kanssa kuitenkin helpompaa kuin pikkulasten.



Meillä on tehty jo vuosia sitten näin:

- asutaan keskustassa, jotta ketään ei tarvitse kuskata minnekään ja jokainen voi hoitaa välttämättömät hankintansa helposti itse

- ei harrasteta mitään minne pitää viedä, aikuisilla vain kotona hoidettavia harrastuksia

- siivooja käy joka toinen viikko, muuten vain järjestellään

- kaupassa käydään kerran viikossa, muulloin vain maitoa ja leipää lähikaupasta

- kampaajalla käyn lauantaina joka 6. viikko

- ostan vaatteeni pääosin postimyynnistä ulkomailta tai yhdestä ja samasta kaupasta 10 minuutin kävelymatkan päästä

- hammaslääkäri, gynekologi yms. ovat samassa talossa kuin työpaikka



Itse asiassa huomaan, että keskusta-asuminen on hallitussa ajankäytössä aika ratkaisevaa.

Välillä tunnen, että aikani ei riitä ja kaikki nuo "velvollisuudet" stressaannuttavat.

Mun miehellä on epäsäännöllinen vuorotyö ja usein iltaisin hoidan lapset ja kaikki ne koulu- ja hoitotarvittavat yksin sekä harrastukset.

Eniten mulla stressiä aiheuttaa ruoan valmistus ja ehkä harrastuksiin kuskaaminen.



Lippujen ja lappujen allekirjoitukseen mun mielestä toimii se, että heti kun näkee lapsen kysyy onko jotain näytettävää (meillä ekaluokkalsinen ei välttämättä itse muista näyttää, kolmasluokkalisnen jo muistaa) ja heti allekirjoitukset. Ei jää vaivaamaan, vaan heti hoidettu.

Ja jääkaapin oveen, siihen lukkareiden viereen muistettavat tapahtumat.



Vaatteet katson lapsille illalla iltapesurituaalina. Eli kun lapset riisuvat vanhoja ja vievät pyykkin, minä otan uudet pinoihin.



Mun mielstä yleensäkin kiireen tuntua helpottaa asioiden rutinoiminen. Esim. minä laitan pyykkikoneen aina samaan aikaan päälle, tietyn asian jälkeen, niin muistan sen ja vanhan viikkaus siinä sitten samalla.



Ruoka on siis heikkokohtani ja usein on puolivalmistetta tai einestä jne. Minusta vaan tuntuu väsyttävälle käydä tekemään sitä ruokaa.



Ajattelen, että nämä on ne ruuhkavuodet ja lasten kasvaessa, he muuttuvat omatoimisemmaksi ja helpottaa sitä kautta.

Nyt en harratsa mitään omaa. Perheen kanssa yhdessä viikonloppuisin voidaan käydä elokuvissa, uimahallissa, naapurikaupungissa ravintolassa jne. Tai pelata lautapelejä.



Yksi vinkki vielä. Meillä lapset usein tyhjentävät asyianpesukoneen koulusta tultuaan ja välillä pyydän heitä imuroimaankin.

Jälki ei tietysti ole täydellistä, mutta ainakin ne hiekat saa eteisestä pois.

- rästihommia teen kun joku lapsista on kipeenä ja jään häntä kotiin hoitamaan (tosin vähän yritän tehdä töitäkin etänä, mutta jos ei ole kiirus, niin sitten otan rennommin)



- kampaajalla käyn työpäivän aikana jossain välissä (tämä ei ole ongelmallista, koska mulle tulee jatkuvasti ihan älyttömästi ylitunteja)



- töissäolon luen omaksi ajaksi ja harrastukseksi



- omiin ajatuksiin mulla on aikaa illalla yhdeksän jälkeen, ajattelen mitä lystää samalla kun siivoan taloa kun lapset on jo nukkumassa



- kuntoilemaan pitäisi keritä, mutta sitä ongelmaa en ole toistaiseksi osannut ratkaista (paitsi että kävelen välillä töihin, mutta yleensä kuljen autolla, koska käveleminen vie enemmän aikaa ja tarvitsee kuskata lapsia).



- enempää omaa aikaa en kaipaakaan, enempi harmittaa kun työnantaja vie ajastani niin suuren osan, haluaisin olla enemmän perheen kanssa. Tykkään kyllä töistäni, mutta kohtuus niissäkin olisi hyvä.

Meillä kolmasluokkalainen iltapäivät kotona, voisikin tosiaan tehdä joskus pikkuhommia. Täytyykin ottaa asia esiin.

ap

Välillä tunnen, että aikani ei riitä ja kaikki nuo "velvollisuudet" stressaannuttavat.

Mun miehellä on epäsäännöllinen vuorotyö ja usein iltaisin hoidan lapset ja kaikki ne koulu- ja hoitotarvittavat yksin sekä harrastukset.

Eniten mulla stressiä aiheuttaa ruoan valmistus ja ehkä harrastuksiin kuskaaminen.

Lippujen ja lappujen allekirjoitukseen mun mielestä toimii se, että heti kun näkee lapsen kysyy onko jotain näytettävää (meillä ekaluokkalsinen ei välttämättä itse muista näyttää, kolmasluokkalisnen jo muistaa) ja heti allekirjoitukset. Ei jää vaivaamaan, vaan heti hoidettu.

Ja jääkaapin oveen, siihen lukkareiden viereen muistettavat tapahtumat.

Vaatteet katson lapsille illalla iltapesurituaalina. Eli kun lapset riisuvat vanhoja ja vievät pyykkin, minä otan uudet pinoihin.

Mun mielstä yleensäkin kiireen tuntua helpottaa asioiden rutinoiminen. Esim. minä laitan pyykkikoneen aina samaan aikaan päälle, tietyn asian jälkeen, niin muistan sen ja vanhan viikkaus siinä sitten samalla.

Ruoka on siis heikkokohtani ja usein on puolivalmistetta tai einestä jne. Minusta vaan tuntuu väsyttävälle käydä tekemään sitä ruokaa.

Ajattelen, että nämä on ne ruuhkavuodet ja lasten kasvaessa, he muuttuvat omatoimisemmaksi ja helpottaa sitä kautta.

Nyt en harratsa mitään omaa. Perheen kanssa yhdessä viikonloppuisin voidaan käydä elokuvissa, uimahallissa, naapurikaupungissa ravintolassa jne. Tai pelata lautapelejä.

Yksi vinkki vielä. Meillä lapset usein tyhjentävät asyianpesukoneen koulusta tultuaan ja välillä pyydän heitä imuroimaankin.

Jälki ei tietysti ole täydellistä, mutta ainakin ne hiekat saa eteisestä pois.

Minulla 4 lasta. 3 ala-koululaista ja 4vuotias. Nuorimmalla ei vielä harrastuksia, 7v 1krt/vko, 10v 2krt/vko, 11v 2krt/vko. Vain ma ja ti joudun kuljettamaan.



Itse pääsen töistä halutessani jo 14.00 ja perjantaisin 12.00 (olen opettaja), joten pari kertaa suoraan salille ja vasta sitten haen pk ikäisen, isommat vahtii 7v:sta. Mies kotona aina vasta 18-19, joten aika lailla minulle jää tuo illan pyörittäminen.



Opiskelin vielä työn ohessa täysipäiväisesti 2v (lto-tutkinnosta-lo-tutkintoon, eli kandista maisteriksi) ja olihan tuo aikamoista säätöä ja mummit ja papat ja naapuritkit jeesasi välillä, että sain tuon kaipaamani tutkinnon suoritettua.



Lauantaisin siivotaan ja sunnuntaisin vain ollaan. Onhan tämä elämä aika haipakkaa toisinaan, mutta olemme onnellisia näin.