Kauhunhetket kaupassa!
Meidän 3-vuotias pikkuneiti pääsi tänään livahtamaan hukkateille suht isossa kaupassa! Tilanne oli ohi muutamassa minuutissa ja säikähtänyt, hysteerisesti itkevä lapsi äidin sylissä turvassa, mutta ehdin kyllä itsekin säikähtää toden teolla!
Normaalitilanteessa tyttö olisi ollut kaupan kärryissä, mutta tällä kertaa oma kärrynlukonavaajani ei toiminut eikä ollut yhtään kolikkoa, joten en saanut kärryjä. Yritin hoitaa pakollisen lahjaostoksen 5-vuotiaan kanssa mahdollisimman ripeästi, mutta se venyi ja venyi, kun 5v ei löytänyt kaverille mieleistä lahjaa. 3-vuotias katseli viereisen hyllyn luona kiltisti leluja, mutta eihän siinä kauaa tarvita, kun tuon ikäinen hiippailee hyllyn nurkan taakse eikä enää itse löydä äitiä. Selvitin ostosasiaa isomman kanssa, jolloin tuo pikkuinen oli ehtinyt mennä hukkaan (oli ehkä 2 minuuttia selkäni takana). Tuskaisen, mutta varmaan minuutin-korkeintaan pari kestäneen etsinnän tuloksena hysteerisesti itkevä lapsi löytyi aivan toiselta puolelta kauppaa. Helpotus oli todella suuri. Taisimme sekä äiti että lapsi oppia tästä paljon. En enää ikinä jätä lasta edes minuutiksi valvomatta tuollaisessa paikassa!
Ja tiedän, oma oli virheeni. Toivottavasti te muut osaatte olla fiksumpia ja vältytte tällaiselta säikähdykseltä. Itse olen ollut äiti jo 12 vuotta ja tämä oli ensimmäinen kerta, kun minulta meni lapsi "hukkaan"; toivottavasti myös viimeinen.
p.s. Erikoista minusta oli se, että kaupassa oli liikkeellä muitakin aikuisia. Kukaan ei kuitenkaan puuttunut tilanteeseen vaikka näki pikkulapsen itkemässä yksin kaupan käytävällä. Lapsi kertoi itse myöhemmin puhuneensa "vieraalle tädille"; oli sanonut kuulemma "Missä mun äiti on?". Minkälainen aikuinen ei tällaisessa tilanteessa tartu lasta hihasta ja oikeasti auta etsimään lapsen hukassa olevaa äitiä? Kun lapsen löysin, hän seisoi itkien yksin käytävällä, aikuisia näkyi n.10 metrin päässä, mutta kukaan ei puuttunut tilanteeseen.
Kommentit (10)
Apuun tullutta hyväntahtoista sivullista syyllistetään, jos oikein pitää oma virhe johonkin purkaa.
"suht ison" kaupan toiselle puolelle ja siinä välissä vielä juttelemaan aikuisten kanssa?
"suht ison" kaupan toiselle puolelle ja siinä välissä vielä juttelemaan aikuisten kanssa?
kyseessä oli isoa markettia pienempi, lähikauppaa suurempi kauppa. Siellä pääsee oikomaan hyllyjen välistä niin, että kiertämättä koko kauppaa on jo toisella puolella.
ap
mä en saisi välttämättä irti kauhunhetkiä siitä, että 3v lapseni katoaisi näköpiiristäni pariksi minuutiksi kaupassa.
Lapseni on luonteeltaan hyvin soiaalinen ja hakeutuu mielellään muiden ihmisten luokse "juttelemaan", niin että hän on minulta hetken "kadoksissa".
Sitten voisi tulla ne kauhunhetket, jos lasta ei löytyisi koko kaupasta etsinnöistä huolimatta..
mä en saisi välttämättä irti kauhunhetkiä siitä, että 3v lapseni katoaisi näköpiiristäni pariksi minuutiksi kaupassa. Lapseni on luonteeltaan hyvin soiaalinen ja hakeutuu mielellään muiden ihmisten luokse "juttelemaan", niin että hän on minulta hetken "kadoksissa". Sitten voisi tulla ne kauhunhetket, jos lasta ei löytyisi koko kaupasta etsinnöistä huolimatta..
Myös tämä lapsi on sosiaalinen eikä lainkaan ujo; oli kuitenkin ilta ja lapsi väsynyt, siitä varmaan tuli se pahin "kauhu". Ehkä myös itselläni; töistä yliväsyneenä.
t.ap
Ja suurin hätä minulla on tullut siitä, että jos lapsi on mennyt ulos kaupasta. Nykyään kun on ne liukuovet, jotka aukeaa automaattisesti, niin äkkiäkös siitä lapsi kävelee ulos ja parkkipaikalle autojen sekaan...
niitä hulluja lastensieppaajia, joita maailmalla esiintyy. Onhan sellaisia sekopäitä täälläkin!
itsekkin olen hukannut 3-vuotiaan prismaan.
Pysähdyin katsomaan alekoria ja lapsen piti olla sen takana olevan leluhyllyn edessä. Yht'äkkiää hän ei enään ollutkaan siinä eikä missään lähettyvillä.
Sydän pamppaillen itku kurkussa etsin häntä.
Onneksi joku aikuinen oli huomannut hänet ja vei neuvontaan,josta kuuluttivat 3-vuotiaan xxx tytön löytyneen ja kaipaavan vanhempiaan.
Lapsikin säikähti,vaikka on muutoin hyvinkin sosiaalinen.
Tästä tapauksesta lähetien on alkanut enemmän tarkkailla missä olen. tätä ennen saattoi ihan hyvin läheteä omille teilleen-
Samaisen lapsen perässä olen samassa isosa prismassa juossut kun oli vasta 2v.
Oli autokärryissä joista onnistui livahtamaan kun hetkeksi pysähdyin.
Melkein hukkui silloinkin,mutta onneksi kääntyi silloin takaisin alkupisteeseen.
1. kerran neiti lähti omille teilleen 1½ vuotiaana omalta pihaltamme 3 aikuisen silmien alta kavereidensa luota. Muutaman sata metsriä oli ehtinyt kulkea ja pian olisi olut mäennyppylän toisella puolen ja en olisi häntä nähnyt.
Vilkas neitokainen.
Nykyisin olen tarkempi siitä missä neiti oleskelee.Onneksi 6-vuotiaaalla on jo enemmän järkeä päässään kuin 1-3 vuotiaalla.
Mutta ihmisistä iso osa on niin mölöjä, ettei niiltä voi mitään odottaa.