Lue keskustelun säännöt.
Pöytälaatikkorunoni, kommentoikaa!
28.09.2009 |
Olen harrastanut runoilua pienen ikäni, koskaan en ole mitään julkaissut, vaikkakin se on suurena haaveenani. Nyt saatte maistaa pienen palan hengentuotteistani. Näin anonyyminä se on helpompaa.
Sukellus. Kuin mustaan pehmeään samettiin.
Lipuvaan viidakkoon.
Sen salaisuutta en tiedä.
Mutta vannomaan en mene.
Sillä löytääkö se minut?
Löytääkö sen hintelän nauhan.
Johon tarttua.
Josta nykäistä.
Jonka mukana upota.
Hui, jännää.
Kommentit (15)
pöytälaatikkoMAKAROONIN! Mut mä oon flunssassa, ei kannata välittää.
Tykkäsin runosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun mielestäni runo voi myös olla kirjaimellisempi, mutta tietysti joskus kiva myös miettiä itse.
Jos runo on niin symbolinen, ettei lukija voi tietää mitä kirjoittaja on ajatlelut... en tiedä onko se huono juttu.
Onko sinulla muita runoja?
Runo kuulostaa kivalta, mutta en osaa analysoida sitä. Häiritsee jotenkin , kun tuohon lauseeseen "sen salaisuutta en tiedä" saakka kuvittelen runon puhuvan jonkinlaisesta heittäytymisestä esim. elämään, rakkauteen, uskoon tai kuolemaan. Loppua en tajua, en saa siitä kiinni. Mikä on tuo "se", minkä pitäisi löytää runon puhujan. Häiritsee, kun en osaa samaistua tähän. Avaa ap vähän tätä runoasi :).
mutta tuo "mustaan pehmeaan samettiin" on liian klisee ja kulunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehdin jo unohtaa.
Luovuttanut.
Yhtäkkiä katseesi takana väikkyy lämpö.
Erilainen, mutta tuttu.
Hykerrys yltää pohjaan asti.
P.S. Mikä muuten on lipuva viidakko? Miten viidakko voi lipua?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis jos itselle ei avaudu tuo lipuva viidakko, niin se runo ei sitten kosketa tai tavoita sua ja it's ok.
Minä tykkään. Tuo eka ei mullekaan tosin auennut, mutta ei se runosta huonoa tee. Jälkimmäinen on kivempi, kun siinä on iloa. Runot on usein turhan synkkiä.
Uhkin..
sovellan sonettia salkoihin.
Sataman altaat nostavat katsettaan
päivä päivältä
liukenen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
..runo nro 1: liian tavanomainen, likaa yritystä mystisyyteen, mutta taipuu "piilo"seksuaalisuuteen, nro 2:ssa on ainesta, ehkä lisäisin "Luovuttanut", tilalle olin jo luovuttanut, tai käyttäisin sanaa "luovuttaneena". Nro 3, noo-o: schaissee. Sori.
Ykkösessä oli antikliimaksi se uppoaminen. Se on yleensä negatiivista, loppumista ja sitäkö siinä haettiin? Minustasen anrun olisi pitänyt vetää lopullisesti sisään salaisuuteen.
2. On jopa koskettava, vanhassakin suhteessa uusi rakastuminen voi tulla ihan puun takaa.
3. Kuulostaa jonkun netin runogeneraattorintuotokselta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mikä on se se josta puhut jonka pitäisi löytää sut sekä hintelä nauha
nauhat ei minusta ole hinteliä, sana kuvaa ihmistä
2. aika vähään sä tyydyt? jätkä on niin kauan poissa että ehdit jo unohtaa ja sitten sen tarvii vain kerran hymyillä niin olet taas valmis vaikka mihin
3 kuulosti hiukan siltä että olet heittänyt tikkaa sanomalehdestä leikattuihin sanoihin ja laittanut niitä sen mukaan peräkkäin
Tuo kolmas ei kyllä ole minun runoni. Aika hauska piruilu sinänsä. Taisi tajuta provoksi. Siis rehellisesti sanottuna en ole koskaan kirjoittanut runoja. Tuo eka oli ihan skeidaa, jossain flowssa muka laskettelin juttua. Mutta tuon toisen kirjoitin vähän enemmän ajatuksella ja sen ajatuksesta ehkä vähän pidänkin.
Kakkosessa ei siis ole kyse mistään kauan poissa olleesta ukosta, vaan ihan vain arjen kuihduttamasta parisuhteesta. Kun on jo itse luovuttanut, uuteen alkuun voi sysätä pienkikin toivonkipinä toisen osapuolen olemuksessa. Been there, done that.
Anteeksi kun huijasin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
P.S. Mikä muuten on lipuva viidakko? Miten viidakko voi lipua?
Sukellus samettiin ja viidakkoon = yhdyntä.
Hintelä nauha = miehelläsi liian pieni?