Onkohan meillä oikea keskittymisongelma

Jotkut lapset käyttäytyvät kuvailemallasi tavalla, jos esim. ryhmäkoko on liian suuri, ympärillä on liikaa ärsykkeitä, meteliä ym. tai lapsella on muuten vain liian epäsäännöllinen ja tiivis aikataulu.

tyttö on siis adoptoitu 11 kk:n iässä ulkomailta lastenkodista, ja ollut kotona kotihoidossa 3 vuotta. Oli vuoden päiväkodin kerhossa 2 x viikossa aamupäivät, koska oli vaikeaa olla musta erossa edes lähisukulaisilla.

3-vuotiaana ei istunut hetkeäkään siellä aamupiirissä, mutta keväällä istui jo ihan sylittä, eikä nytkään kai karkaa mihinkään.

Aika auttoi, ja oli innokas päiväkotiin menijä. Elämä säännöllistä, ei mitään ulkopuolisia harrastuksia (kotivuosina oli muskari (2,5 v).

Hoidossa 22 lasta, 3 hoitajaa, eli ei mikään pienikään ryhmä. Siellä on kuitenkin pienryhmähommaa, hoitopäivät suht lyhyet (7.50-15.30).

Ja vaikka meidän lapsella on näin erikoinen tausta, kaipaan ns. tavallisten keskittymishäiriöisten lasten vanhempien mielipiteitä.

Jotkut lapset käyttäytyvät kuvailemallasi tavalla, jos esim. ryhmäkoko on liian suuri, ympärillä on liikaa ärsykkeitä, meteliä ym. tai lapsella on muuten vain liian epäsäännöllinen ja tiivis aikataulu.

ei oo muita ongelmia. Esim. hienomotoriikassa on jopa ikäistään edellä (oli kerhossa viime vuonna ainut, joka osasi 3 v leikata kuvia irti niin että osasi seurata kuvioita, ja osasi kirjoittaa nimensä. Hänen piirtämissään ihmiskuvissa on hurjasti yksityiskohtia ja uudetkin hoitajat ovat kehuneet niitä (piirtää nykyään kuvia, joissa on esim. unet mukana ja jos piirtää jonkun eläimen, sen tunnistaa onko heppa vai kissa). Hän rakastaa piirtämistä, joka päivä piirtää varmaan tunnin pari. Hän osaa ja jaksaa tehdä hyvin pikkutarkkoja helmitöitä vaikka pari tuntia.



Kuuntelee kyllä kun mä luen, kuuntelee paljon musiikkia, laulaa mukana, oppii sanat hyvin tai kun ollaan kuunneltu musiikkia (on ollut 2 kertaa elämässään konsertissa, kummassakin kuunnellut hievahtamatta tunnin). Missään huvipuistoissa ei ole käyty koskaan, lähin sellainen oli kun käytiin viime kesänä Lappeenrannassa lomalla hiekkalinna-alueella, jossa kävi possujunassa.

Tytön keskittyminen kuulostaa todella vaikealta esim kertomissasi tilanteissa. Toisaalta jaksaa keskittyä asiaan joka todella kiinnostaa (esim. tuo konsertti). On todella vaikea näiden perusteella tietää onko kyseessä todellinen keskittymisvaikeus. Voisit soittaa neuvolaan ja pyytää lähete tk:n toimintaterapeutille (mielellään Sensooriseen integraatioon perehtynyt) tai päiväkodin Keltoon (kiertävä erityislastentarhanopettaja). Josko sieltä saisit lisää apua tai ainakin ohjeita, joilla harjoitella keskittymistä. Laitan tuohon muutaman nettiosoitteen, josko niistä olisi apua.



http://www.sity.fi/hairio.html

http://www.adhd-liitto.fi/ADHD.htm

http://www.hus.fi/default.asp?path=1,32,818,1733,1991,2003

Meillä on kasvatuskeskustelu noin 1,5 viikon päästä ja kysytään tarkkaan kyllä, missä tilanteissa on ollut niitä vaikeuksia ja miten laajalti.



Ja sen jälkeen haen kyllä neuvolasta neuvosi mukaan lähetettä.



Osahan johtuu ihan taustasta, mutta ei kai ne taustankin häiriöt kuuluu hoitaa.



Neuvolassa oli juuri, 4 v tarkastus, oli yksin tekemässä tehtävät. Neuvolan terkka ja pk:n hoitajat ovat sitä mieltä, että tyttö on älykäs, hyvä sanavarasto, ottaa hyvin kontaktia aikuisiin ja lapsiin, on ystäviä. Hän oppi mm. kirjaimet itsekseen viime keväänä ja melkein lukee jo.



Erikseen pk-tädit ovat sanoneet, että on hyvä itsetunto ja varsinkin tuossa piirtämisessä hyvin tarkka oma mielikuva mitä tekee (eli ohjeet ei aina ehkä kelpaa).



Nukkuu hyvin yöt, on sellainen onnellisen oloinen, josta ei ikinä arvaisi, että on ollut kolhuja elämässä. Me nähdään ne, kun reagoi kaikkiin muutoksiin rajusti. Ja monessa muussa asiassa, mm. on edelleen niin iloinen, kun saa perushoitoa, vaikka rasvausta iholleen, äidin silitystä pipiin, uudet kengät jne. mistä ehkä monet tavis-lapset ei niin innostu.



Valtavan kova uhma oli, nyt menossa ohi.



ap

päiväkodissa on just sellainen keltokin, täytyy kysyä, onko heidän mielestä aihetta sinne.



Päiväkodin hoitajat toisaalta antavat palautetta ettei keskity, toisaalta puhuvat tytöstä, joka on heidän mielestään sopeutunut hyvin, iloinen ja hyvin reipas, sosiaalinen, taitava monessa jutussa jne.



Vaikeaa tietää, mikä sitten on sellaista, mitä tarvitsee tukea. Mua huolestuttaa se jatkuva pyöriminen kyllä.

Välillä istuu nhiinku ois muurahaisia housuissa! Ei pysy paikallaan ja ku syö jotain, saattaa lähteä kesken kaiken käymään jossai jne!



Kysyin opettajalta siitä, hän sanoi, että ei ole mitään hätää. Hän saa pysymään paikoillaan ihan hyvin, toiset on erilaisia.



Hän pysyy kyllä paikoillaankin kun on kivaa tekemistä. Pitkään lukee kirjoja tai piirtelee jne.

En epäile hetkeäkään mitään keskittymishäiriötä, koska neuvolassakaan eivät pitäneet sitä epänormaalina.



Meillä on myös muita lapsia, muut eivät käyttäydy näin.

että kuitenkin voi vaan olla niin vilkas, muuten vaan... ei heti tarvi olla adhd.

ap

Välillä istuu nhiinku ois muurahaisia housuissa! Ei pysy paikallaan ja ku syö jotain, saattaa lähteä kesken kaiken käymään jossai jne!

Kysyin opettajalta siitä, hän sanoi, että ei ole mitään hätää. Hän saa pysymään paikoillaan ihan hyvin, toiset on erilaisia.

Hän pysyy kyllä paikoillaankin kun on kivaa tekemistä. Pitkään lukee kirjoja tai piirtelee jne.

En epäile hetkeäkään mitään keskittymishäiriötä, koska neuvolassakaan eivät pitäneet sitä epänormaalina.

Meillä on myös muita lapsia, muut eivät käyttäydy näin.

että lapsesi ei istu kuuntelemassa satuja -ne eivät tällä hetkellä ole lapsesi "juttu" eikä tuo tarkoituksella pelauttaminen ole varmaan ratkaisu, vaan kannattaisi muistaa että ihmiset ovat yksilöitä. Kaikki eivät mene "massan mukana" vaan jotain omia juttujakin on, kuten luonne jne.



Lapsesi kuitenkin tekee järkeviä asioita ja on sen verran nuori, että ehtii vuosien mittaan ilman nykyistä pakottamistakin kuuntelemaan kunhan koulu alkaa. Uskon kokemuksen tuoman ja koulutukseni turvin olevan näin, kun luin kertomustasi ihanasta pienestä tytöstä.



Siksi juuri monesti esim. kotihoito on hyvä asia, jolloin lapsen ei tarvitse muokkautua muiden joukkoon olematta sitä omaa itseänsä.



Päiväkodissa (kuten myöhemmin koulussa josta en olisi ollenkaan huolissani) lasten täytyy samaistua toimintaan, piiriin, satuihin jne. Lapsilla on kuitenkin myös ns. herkkyskaudet, jolloin jonkin asian oppiminen on helpompaa ja jolloin lapsi nauttii oppimastaa haluten jatkaa sitä uudelleen ja uudelleen. Lapsesi tapauksessa hänellä on opitut kirjaimet, piirtäminen jne.



Hänen kauteensa ei nyt vaan kuulu satujen kuuntelu, joka aikuisten mielestä tulisi olla lapsellasi, kuten muillakin samanikäisillä ja samassa porukassa.



Lapsen tulisi antaa tehdä satujen kuuntelun sijaan jotain häntä itseänsä kiinnostavaa, kuten esim. piirtely, kun kysymyksessä ei ole riehuminen jne. Lapsesi vaikuttaa älykkäältä ja on väärin tukahduttaa lapsen vireys ja toimintahalu sellaisella asialla, joka ei "maata kaada" vaikka jäisi väliinkin, kuten nuo sadut.



Millaisia satuja siellä luetaan? Lapsesi on ehkä kiinnostunut "oikeasti totta" olevista aiheista.



Sadut voivat olla liian lapsellisia hänen kuunneltavikseen tai niissä ei ole tilaa mielikuvittukselle. Näkeehän sen lapsen osaamisista ja taidoista ettei lapsi tahallaan pyöri häiritäkseen tai ettei pystyisi keskittymään, vaan sadut ja pelit eivät juuri nyt kuulu hänen kauteensa. Hän ei ole niistä kiinnostunut.



Kaikkea hyvää teille perheeseen, kun ajattelet lasta yksilönä ja hänen tarpeitaan, tiedät kuinka toimia lastasi tukien hänen hienossa maailmassaan.



Lapset joskus "kärsivät" aikuisten tekemistä päiväohjelmista päivähoidossa. En tarkoita että lapset saisivat elää kuin pellossa, mutta yksilöllisyyden huomioiminen ei ole onnistunut kouluissakaan, vaan samassa menevät. Opettajalla on n. 2min/oppilas aikaa henkilökohtaiseen vuorovaikutukseen, aina ei sitäkään, riippuen milloin tunti pääsee alkamaan.

ei todellakaan istu "kauniisti paikoillaan" jos pelataan. Vaan pyörii, kieppuu, käy välillä poukkoilemassa jossain. Hemmetin rasittavan näköistä, mutta semmonen se on aina ollut. Ei voi olla paikoillaan, jostain kohtaa on heiluttava. Noin vuosi sitten se tippui melkein joka kerta ruokapöydän tuolilta, kun kieputti itsensä liian reunalle ja sitten - mäts.



Mutta, lapsi keskittyy piirustuksiin,satuihin, tehtäviin jne. kunhan vaan voi vähän heilua siinä samalla. Heiluminenkin on vähentynyt selvästi tässä viimeisen vuoden aikana.

tasapäistämistä jossain määrin kyllä. Mies ei oo läheskään niin huolestunut tytöstä, mutta mä kun oon lyhennetyllä työajalla, saan kuulla aina ne palautteet... Tosin siinäkin on vaihtelua, on 2 ltoa ja 1 lh ja se 1 lto on ikään kuin eniten huolissaan tytön keskittymisestä. 2 muun mielestä se on enemmän luonteessaan.



Hän osaa paljon juttuja, esim. oli kertonut syksystä puhuttaessa muille lapsille, miksi syksyllä lehdistä vaihtuu väri (isi on luonnontieteilijä ja on selittänyt se ihan miten se ihan oikeasti on).



2 kirjaa, mitkä oon nähnyt, on sellaisia, mitkä meillä on ollut jo vuoden, ja ne ovat kyllä aikoinaan kiinnostaneet monta kertaa päivässäkin. Toinen oli se muumien aakkosmatka, mistä tyttö nappasi ne kirjaimet. Täytyy kysyä, että mitkä ne kirjat ovat, mistä ei ole kiinnostunut, hyvä vinkki.



En ikävä kyllä usko, että saa tehdä jotain muuta kun heidän pienryhmässä on se satu-juttu.



Kerhossa oli kiinnostunut heidän lyhyistä saduistaan, oli jotain klassikkoja kuten 3 pukkia, tämmöisiä lyhyitä eläinsatuja heillä siellä viime vuonna.



Meillä on kotona pienen sivukirjaston verran kirjoja, hyvin paljon myös lastenkirjoja. Hän pääsee vapaasti valitsemaan kirjoja ja pyytää lukemaan kyllä. Kotona hän tykkää nykyään kuunnella, kun luen uuden käännöksen Peppiä tai jotain Pekka Töpöhäntää. Häntä kiinnostaa näissä se moraalinen puoli, eli että jotain kiusataan tai saako lapsi asua yksin. Mutta mitkään prinsessasadut ym. tai vaikka tv:n winxit, kauppojen ja kavereiden bratzit ym. eivät kiinnosta ollenkaan.



Hän on kiinnostunut myös fakta-kirjoista (esim. lääkäri-kirja kiinnnostaa, sekä lasten että aikuisten). Hän tunnistaa tauteja (esim. hiekkiksellä sanoi että toisella lapsella on silmätulehdus). Nappasi suht nopeasti verenkierron perusteet kouluikäisille lapsille tarkoitetusta fakta-kirjasta.



Pelaamisesta hän on kiinnostunut, siis itse pyytää pelaamaan. Osittain varmaan, koska hänellä oli vasta synttärit ja sai 3 uutta peliä (kimblen, uno-kortit ja eläinpyramidin). Ja se oli yksi juttu vaan, mistä se huolestunut lto sanoi, että voisi kehittää sitä keskittymistä, joten on nyt sitten pelattu.



Sai myös hama-helmiä ja niitä on väkerretty + muutenkin tykkää askarrella. Aiemmin tehtiin helmitöitä pujottelemalla.



Varsinaisesti mitään aggressiivista hän ei oo siellä päiväkodissa eikä kerhossakaan koskaan tehnyt. Ollut vaan levoton, kait. Oman kertomuksen kertoi jonkun vitsin kaverilleen, ja hyssyteltiin (tietenkin).



Ja vielä, että rakastaa musiikkia ja on siellä muskarissa kyllä aina keskittynyt hommiin, osaa odottaa vuoroaan, jos on annettu joku soitin ja kohta missä hän soittaa. On esiintynytkin niissä joulu- ja kevätjuhlissa ihan hienosti. Nyt se muskari on tauolla, kun päiväkoti vie energiaa niin paljon, mutta se aloitetaan joko tammikuussa tai ensi syksynä taas.

näkee selvästi ettei päivähoito tarjoa lapsellesi hänen tasoaan, päivähoidossa on hyviä asioita, mutta lastasi se ei kaikin tavoin tyydytä, toivottavasti ei taantumista ala tapahtumaan.



Tutustu "huviksesi" Maria Montessorin ajatuksiin lapsista. Google löytää. Auroran sairaalan Christel Björksten toi tietoa Suomeen 1980-luvulla ja pedagogiikka on levinnyt maassamme. Lapsesi tuntuu tarvitsevan montessoiympäristöä, jossa lapsi huomioidaan yksilönä saaden tehdä ja oppia asioita oman kiinnostuksensa mukaan.



Satuja ei niinkään esimerkiksi suositella alle 7-vuotiaalle Montessorin mukaan, sillä "kivi ei ole iloinen" Koska kirjoja löytyy oikeista asioista luetaan niitä. On paljon ihania todellisuuteen perustuvia kertomuksia lapsille, esim. kuinka maalla lapset käyvät syöttämässä eläimiä jne. Sana "avaruus" saa lapsen mielikuvituksen liikkeelle. Kannattaa tutustua ja jos olette kiinnostuneet pedagogiikasta, käykää tutustumassa näissä paikoissa, ainakin muutamassa vertailun vuoksi.

että niissäkin on luovuus kukkinut, teki mm. sammakon ja huivin sille :-) (lempilaulu on sammakkomummo ja on nähnyt sen laulukirjan kuvitusta sammakkomummosta huivi päässä).

mutta mietittiin sitä montessori-päiväkotia kyllä tarkkaan. Se kun vaikutti sopivalta "pikku tutkijalle". Käytiin jossain avoimien ovien päivissäkin, ja tyttö kyllä tykkäsi niistä jutuista.

Mutta tavallinen lähipäivökoti vei sitten voiton, kun se montessoripäiväkoti olisi tuonut päivään noin 50 min ylimääräistä kulkemista, ja meillä ei oo autoa (olin viime vuoden tosiaan palkattomalla virkavapaalla, kun tuki loppui ja lapsi ei ollut selvästi valmis kokopäivähoitoon, vaan vaati totuttelua), joten ei ollut oikein intoa tempasta siihen autoon sitä rahaa.

Täytyy miettiä uudestaan ensi syksyksi. Mutta montessoria olisi kuitenkin vain 2 v. Ja sitten nämä nykyisen päiväkodin lapset menevät samaan kouluun kuin meidän lapsi. Ja toisaalta mietitään, onko se kuitenkin parempi että tuntee sitten koulussa omasta luokan tyypeistä edes joitakin.

näkee selvästi ettei päivähoito tarjoa lapsellesi hänen tasoaan, päivähoidossa on hyviä asioita, mutta lastasi se ei kaikin tavoin tyydytä, toivottavasti ei taantumista ala tapahtumaan.

Tutustu "huviksesi" Maria Montessorin ajatuksiin lapsista. Google löytää. Auroran sairaalan Christel Björksten toi tietoa Suomeen 1980-luvulla ja pedagogiikka on levinnyt maassamme. Lapsesi tuntuu tarvitsevan montessoiympäristöä, jossa lapsi huomioidaan yksilönä saaden tehdä ja oppia asioita oman kiinnostuksensa mukaan.

Satuja ei niinkään esimerkiksi suositella alle 7-vuotiaalle Montessorin mukaan, sillä "kivi ei ole iloinen" Koska kirjoja löytyy oikeista asioista luetaan niitä. On paljon ihania todellisuuteen perustuvia kertomuksia lapsille, esim. kuinka maalla lapset käyvät syöttämässä eläimiä jne. Sana "avaruus" saa lapsen mielikuvituksen liikkeelle. Kannattaa tutustua ja jos olette kiinnostuneet pedagogiikasta, käykää tutustumassa näissä paikoissa, ainakin muutamassa vertailun vuoksi.

saatte iloita tosi ihanasta tytöstä, ihanaa myös että olette kiinnostuneet mitä hän tekee, osaa, yrittää jne.



Itse seuraan työssäni lapsia. Näen kaikissa lapsissa arvokkaita asioita, ei kaikki ole itsestään selvää lasten kehityksessä. Lapsenne on vrmasti tuonut ja tuo monta ihmetyksen aihetta. On hyvä antaa hänen rauhassa keskittyä kiinnostustensa kohteisiin hama-helmistä taiteeseen hoputtamatta suuriin saavutuksiin, vain omaan tahtiinsa kiinnostuksen mukaan. Koulu tuo sitten aikanaan uusia haasteita, joihin varmasti pystyy.



On hyvä kun lapselle on tarjolla mahdollisuuksia toteuttaa tekemistä - tai vaikkapa antaa olla joskus ihan vaan mietimässä niitä -näitä.

ja hellä myös, hyvin hellyydenkipeä pikku otus.



Joskus hän yllättää kun on käsittänyt jonkun jutun pikku mielessään ihan oikein, ja kenenkään opastamatta.



Ja muutenkin on kova hupsuttelija, huumorintajuinen höppänä, höpötellään sellaista nonsense-höpö-loruilua, oma keksimää, kumpikin vuoron perään ja kikatellaan.



Mä toivon päinvastoin, että ei tulisi mitään ammattia mistään taiteesta (olen taitelijasuvusta ja luoja, olen omin silmin nähnyt kuinka hyvin se tuo leipää pöytään...). Joten mitään tavoitteita ei hänen puuhailulle ole, muuta kuin että hän on iloinen ja saa siinä mietuiskeltyä omia juttujaan samalla kun piirtää.



Mutta olen monesti ollut aika huvittunut siitä, että eipä olisi voinut tulla kiinnostuksiltaan tai taipumuksiltaan sopivampaa lasta meille, vaikka ei oo mitään sukua meille eikä perinyt mitään geeniä kummaltakaan.

joita on useampia. Pari iltatähteä syntyi myös niin, että vanhin oli 17 nuorimman syntyessä.



Sanoin miehellenikin, kuinka "tässä iässä" on ihanaa saada lapsia, asiat näkee toisella tavalla. Nuorempana äitinä lasten kehitys oli itsestään selvä, myöhemmin ilolla huomasin kuinka vauva kääntyy, katselee käsiään jne. ihan samoja asioita kuin muutkin, tuntuu vain niin ihmeelliseltä.



Meillä lapset ovat voineet olla viimeisten kohdalla kotihoidossa. Iltaisin ei ole ollut kiire nukkumaan vaan kaikessa rauhassa lapset ovat piirrelleet jne. Olen säästänyt kaikki piirrokset ja maalaukset, tehnyt isoja kirjoja niistä, sillä mielestäni ne ovat "niin ihmeellisiä", kuinka lapset tietävätkin asioita igluista maailmankaikkeuteen...pyramidit piirrettynä, jopa sairaalan sänky sydänkäyrineen, aivan ihanaa.



Lapset osoittautuivat erittäin lahjakkaiksi, siksi aloin tunnistamaan kirjoituksesi perusteella tyttösi lahjakkuuden, sitä tyttösi varmaan on. Hänen haasteisiinsa tulisi pystyä vastaamaan tarvittavalla tavalla, ei tukahduttamalla tiedonhalua tai tekemisen iloa.



Meillä taiteellisuus johti pitkälle, yksi lapsista on jo teini-iästä alkaen saanut töitään tietokoneella tehden Elfwoodiin, toinen on kirjoittanut käsikirjoitusta tunnetun ohjaajan kanssa jne. ilman vanhempien johdattelua, kaikki on lähtöisin lasten omista kyvyistä ja halusta kehittyä.



Toivottavasti tyttärenne saa oikeaa tukea ja mahdollisuuksia toteuttaa kykyjään yös kodin ulkopuolella, jos hoitopaikkaakin tarvitaan.

mekin ollaan saatu tuo tyttö vasta tuossa 35 päälle olevina. Kyllä kaikki, ensimmäiset sanat ja kävely, kuperkeikat, uimayritykset, kun oppi hiihtäessä vaihtamaan suuntaa itse tamppaamaalla suksilla, kaikki on ollut yhtä hauskaa seurattavaa.



Ihanat lapset sullakin. Ylipäätään on ihanaa, kun lapsi löytää kiinnostuksen kohteita ja on innostunut :-).



Monet sukulaiset kommentoivat tuota lasta sillä lailla, että hän on meidän preppaama. Mua se vähän loukkaakin, koska siinä on se oletus, että hän itsessään ei voi olla mikään fiksu, kun on ankea orpo.



Ollaan me arjessa hänen tiedonhaluaan tyydytetty. Mies on tosiaan luonnontieteilijä, ja vastaa jämäkästi kysymyksiin ja antaa oikeita termejä. Eli kun tyttö teki isin kanssa hiekkiksellä kakkuja, niin tuli vahingossa pyramidi, niin se oli sitten pyramidi, vaikka tyttö ei tuolloin 2-v osannut kuin ehkä 3-5-sanaisia lauseita :-). Ja mä olen paljon tehnyt hänen kanssaan kaikenlaista käsillä ja päälläkin, tytön kiinnostuksen pohjalta.



Mutta hän ei oo mikään meidän opettama apina, vaan hän on ollut itse kiinnostunut ja halunnut jatkaa. Esim. tänä vuonna ollaan tehty jo omaa lehteä, tyttö piirtää kuvia ja kertoo tapauksia, otetaan valokuvia mukaan (hän itsekin on ottanut) ja liimataan. Luultavasti loppuvuonna kopioidaan lehti ja kopiot lähtevät isovanhemmille ja kummeille.



Mulla on omat ambitiot toteutuneet elämässä, niin että ei tytön tarvitse lunastaa mulle jotain ois-voinu-mustakin-elämää. Lähinnä koen, että me ollaan mahdollistajia.



Ja musiikkia on harrastettu jaksamisen mukaan. Harmitti kun ei voitu jatkaa sitä, mutta pakko oli olla tauolla, kun tyttö oli niin väsynyt, niin yhtään harrastusta arki-iltaan ei voinut ajatella. Viikonloppuisin kävisi, mutta ei oo ryhmää lähellä.



Mä olen välillä ollut myös apurahalla kotona, jolloin hoitopäivä voisi olla vielä lyhempi kuin nyt. Mutta nyt on pakko käydä vähän töissäkin, kun talous kärsi kuitenkin noista kotivuosista.



Joskus mietin kyllä, että kotona hän saisi elää vapaammin, mutta toisaalta, ei se peruskoulu muakaan lannistanut, vaikka yritti kyllä.



Teille muillekin kiitoksia! Meillä pysyy kyllä aloillaan syödessä, mutta on kyllä ikiliikkuja-tyyppiä. Sain teistä kaikista taas voimaa ns. kyseenalaistaa vähän systeemiäkin, eikä vaan miettiä tytön mahdollista keskittymishäiriötä.



Adoption kanssa on niin tottunut siihen, että joutuu olemaan virallisissakin paikoissa kuten neuvoloissa, lääkärissä, päiväkodissa se asiantuntija, kun sen mahdollisia vaikutuksia tunnetaan kuitenkin niin huonosti. Tai sanotaan niin, että hälytyskellot alkaa soida herkästi niistä jutuista, mitkä ovat yleisiä adoptiossa, mutta en usko että silti olen mikään kauhean hysteerinen kyttääjä-vanhempi.

tosi kivan perheen on lapsenne saanut :).



Olen luokanopettaja ja nyt äitiyslomalla, ja musta kuulostaa myös siltä, että tyttöä ei kiinnosta se toiminta, ei niinkään se, että olisi vaikka adhd.



Ihanaa syksyä teille!

ja haetaan mahdollista parasta ohjausta.