Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

yksinhuoltajuutta ihannoidaan turhaan

Vierailija
27.09.2009 |

se on rankka rooli

Kommentit (53)

Vierailija
41/53 |
28.09.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

Se, että minulla on "vapaata" joka toinen vkl ei tee minusta yhtään vähempää yksinhuoltajaa kuin mitä todellisuudessa olen. Vapaapäivät kuluvat siivotessa, lapsille hankintoja tehdessä ja isompia ruokaostoksia tehdessä, jotta olisi aikaa keskittyä taas viikolla lasten läksyihin, harrastuksiin jne. Kaikki se aika, jolloin lapset ovat minulla on todellakin sitä aikaa, kun kukaan toinen EI OLE LÄSNÄ EIKÄ VASTUUSSA. .

Joo. Mutta sitten on niitä Yksin Huoltajia,

joilla ei ole niitä vapaapäiviä.

kannattasii tulla ulos sieltä omasta kuplastaan ja tavata ihmisiä jotka joskus voisivat ottaa lapset hoitoon päiväksi, harva Yksin Huoltaja on kotiäitinä 18v eli kyllä silloin lapsi on jonkun toisen vastuulla muutaman tunnin päivässä.

Vierailija
42/53 |
28.09.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

-vapautta on se, että ei tarvitse pelätä miestä

-vapautta on se, että ei tarvitse riidellä jatkuvasti ja näin luoda kotiin pahaa ilmapiiriä

-vapautta on se, että saa päättää lapsen kasvatuksesta aivan itse

-vapautta on se, että ei ole kenestäkään toisesta aikuisesta riippuvainen

-vapautta on se, että on onnellinen juuri tähän tilanteeseen

.. vaikka olenkin totaali-yh, lasten kanssa 365 päivää vuodessa, hoidossa käyvät mummullaan ehkä kerran 2kk:ssa. Mutta olemme onnellisia ja meille ei miestä mahtuisikaan, sellaista emme enää tarvitse. (tällaiset mietteet tällä yh:lla järkyttävän ja lapsiakin traumatisoineen väkivaltaisen exän jälkeen..)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
43/53 |
28.09.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

Joo. Mutta sitten on niitä Yksin Huoltajia, joilla ei ole niitä vapaapäiviä.

Kyllä jokaisen yh:n pitäisi järjestää itselleen tukiverkkoa on se lasten isä sitten mukana kuvioissa tai ei.

Tuo on jo turvallisuusasiakin: keneen yh voi turvautua sitten kun oikeasti on itse "pois pelistä" vaikkapa vatsataudissa tms.? Jos vastaus tähän on "ei keneenkään" niin on syytä katsoa peiliin. Voi aina verkostoitua muiden samassa tilanteessa olevien kanssa ja auttaa toinen toisiaan!

Minusta on USKOMATONTA, että täällä mammat kadehtivat yh:iden vapaapäiviä!!! Minusta tähän hyvä vastaus on se, että jääkää itse yksinhuoltajiksi ja katsokaa sitten onko se niin kadehdittavaa vapaapäivineen kaikkineen.

Vierailija
44/53 |
28.09.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

Voi aina verkostoitua muiden samassa tilanteessa olevien kanssa ja auttaa toinen toisiaan! Minusta on USKOMATONTA, että täällä mammat kadehtivat yh:iden vapaapäiviä!!! Minusta tähän hyvä vastaus on se, että jääkää itse yksinhuoltajiksi ja katsokaa sitten onko se niin kadehdittavaa vapaapäivineen kaikkineen.

No itse olen yksinhuoltaja, jonka lapsi ei käy isänsä luona. Ikinä.Joten siinä mielessä vapaapäiviä ei ole, ei sellaisia automaattivapaita kuin niillä joilla on sovittuna että lapsi on isän luona vaikka joka toinen vkl. Toki muuta tukiverkkoa on pakko olla/täytynyt rakentaa jotta saa joskus vapaata, mutta ei muilla kuin vanhemmilla ole samanlaista "velvollisuutta" lapsesta huolehtia, ts muun tukiverkon varaan hoidon järjestäminen ei koskaan ole mikään automaattinen asia ja tarkoittaa aina erilaista kiitollisuudenvelkaan jäämistä kuin lapsen meneminen isänsä luokse.

Vierailija
45/53 |
28.09.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

miksi olisin liioitellut, en ymmärrä? Eikä se niin kauhean hauskaa ollut, kun lapset oli mukana AINA, sovitin sitten rintaliivejä sovituskopissa, tai hain lääkkeitä sairaalle lapselle tai jonotin virastossa. 14

Vierailija
46/53 |
28.09.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

ja mielestäni pärjään hyvin



Onhan se välillä rankka, etenkin kun olemme kaikki kipeinä mutta niistäkin selviää

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
47/53 |
28.09.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

vaikein asia on, että kukaan muu ei ole yhtä ylpeä lapsistani kuin minä.



en voi jakaa niitä hetkiä kenenkään kanssa - se on rankka kaikki muu käy

Vierailija
48/53 |
29.09.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kaksi lasta, kolmivuorotyö ja yh. Lapsivapaata aikaa ei edes sitä vähää kuin naimisissa ollessa, koska tapaamiset menee mun työvuorojen mukaan. Mä töissä=lapset isällään, mulla vapaat=lapset kotona. Tosin... En kuitenkaan haluaisi valittaa, koska lapset on se juttu, mitä oon aina halunnut. Ja ainoa asia mun elämässä, mistä olen ollut ehdottoman varma, että haluan. Mies, parisuhde, avioliitto ei oo koskaan yltänyt samanlaisen varmuuden piiriin haluamisen suhteen kuin lapset. :)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
49/53 |
29.09.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ajatukseni oli vain se, että jos lapsi on säännöllisesti myös etävanhemmallaan, jolloin lähivanhemmalla on kokonaan "omaa aikaa", on tilanne silloin mielestäni todellisiin yksinhuoltajiin (jotka pitävät huolta jälkikasvustaan vuoden jokaikisenä päivänä) aivan erilainen.

Ei sellanen ole YH, jonka lapset ovat välillä isällään! Se on tietääkseni yhteishuoltajuutta.

Huoltomuodolla (yksin- vai yhteishuoltajuus) ei ole mitään tekemistä lasten tapaamisoikeuden kanssa. Huoltajana voi olla joko toinen vanhemmista (yksinhuoltajuus) tai molemmat vanhemmat (yhteishuoltajuus) riippumatta siitä tapaako etävanhempi lasta usein vai ei koskaan.

Toisin sanoen yhteishuoltajuudessa etävanhempi voi olla täysin poissa lapsen elämästä ja toisaalta jos esim. äiti on yksinhuoltaja, isä voi tavata lasta hyvinkin säännöllisesti.

Itse voin kertoa 4 vuoden kokemuksella, että vaikka yh:lla on vapaapäiviä, se ei poista sitä tosiseikkaa, että muutoin hän on yksin lasten kanssa. Ei ole ketään, joka voisi auttaa iltatoimissa tai vaikka osallistua hoitoon kuskaamisissa. Näin ei välttämättä ole ydinperheissäkään, mutta se on sitten jo perheen sisäinen ongelma, jollei mies laita tikkua ristiin perheensä eteen.

Vierailija
50/53 |
29.09.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kommentti muutenkin on aika katkeran kuuloinen. Hieman on turvaverkon muodostaminen myös omasta aktiivisuudesta kiinni.

T: yksinhuoltaja, Yksin Huoltaja ja todellinen yksinhuoltaja

Ajatukseni oli vain se, että jos lapsi on säännöllisesti myös etävanhemmallaan, jolloin lähivanhemmalla on kokonaan "omaa aikaa", on tilanne silloin mielestäni todellisiin yksinhuoltajiin (jotka pitävät huolta jälkikasvustaan vuoden jokaikisenä päivänä) aivan erilainen.

Ei sellanen ole YH, jonka lapset ovat välillä isällään! Se on tietääkseni yhteishuoltajuutta.

Huoltomuodolla (yksin- vai yhteishuoltajuus) ei ole mitään tekemistä lasten tapaamisoikeuden kanssa. Huoltajana voi olla joko toinen vanhemmista (yksinhuoltajuus) tai molemmat vanhemmat (yhteishuoltajuus) riippumatta siitä tapaako etävanhempi lasta usein vai ei koskaan.

Toisin sanoen yhteishuoltajuudessa etävanhempi voi olla täysin poissa lapsen elämästä ja toisaalta jos esim. äiti on yksinhuoltaja, isä voi tavata lasta hyvinkin säännöllisesti.

Itse voin kertoa 4 vuoden kokemuksella, että vaikka yh:lla on vapaapäiviä, se ei poista sitä tosiseikkaa, että muutoin hän on yksin lasten kanssa. Ei ole ketään, joka voisi auttaa iltatoimissa tai vaikka osallistua hoitoon kuskaamisissa. Näin ei välttämättä ole ydinperheissäkään, mutta se on sitten jo perheen sisäinen ongelma, jollei mies laita tikkua ristiin perheensä eteen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
51/53 |
29.09.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mä en ymmärrä miten ihmiset joilla on joka toinen viikko, tai edes joka toinen vkloppu (ja yleensä se joka toinen vkloppu isovanhemmilla...) vapaana, voivat edes kutsua itseään yh:ksi?

Harva yh pitää joka viikonloppu vapaata tyyliin joka toinen viikonloppu lapset olisivat isällään ja joka toinen viikonloppu isovanhemmillaan. Jos näin on, kyseinen huoltaja taitaa olla melkoisen huonossa jamassa. Minä on yksinhuoltaja (en siis yhteishuoltaja lasten isän kanssA), vaikka lapset tapaavatkin isäänsä joka toinen viikonloppu. Miksi en voisi sanoa itseäni yksinhuoltajaksi, kun huolehdin yksin lasten elämästä? Ostan vaatteet, maksan harrastukset, lääkärit, lääkkeet, järjestän yksin työtäni laiminlyöden päiväkotikeskustelut, koulukeskustelut, vanhempainillat, hammaslääkärikäynnit, allergiatestit jne. Vastaan yksin lasten koulunkäynnistä (tehtävien tarkastamiset ja avustaminen tehtävissä), päivähoitoon kuljettamisesta ja sairastamisesta (se olen tietysti minä joka hoitaa lapset kotona jos he sairastavat). Entäs sitten tavallinen arki? Ei täällä meillä ole näkynyt toista aikuista, joka huolehtisi aamukiireistä, aamupaloista, välipaloista, päiväruuista, pyykkihuollosta, lasten harrastuksista ja kavereiden kyläilyistä, iltapesuista, iltapaloista jne. (Ehkä teillä ydinperheellisillä isä ei osallistu yhtään mihinkään mutta se onkin sitten jo perheenne sisäinen ongelma.) Yksinhuoltaja päätän myös yksin lasten kouluista, pankkitileistä, asuinpaikasta, sukunimestä, passista jne. Se, että minulla on "vapaata" joka toinen vkl ei tee minusta yhtään vähempää yksinhuoltajaa kuin mitä todellisuudessa olen. Vapaapäivät kuluvat siivotessa, lapsille hankintoja tehdessä ja isompia ruokaostoksia tehdessä, jotta olisi aikaa keskittyä taas viikolla lasten läksyihin, harrastuksiin jne. Kaikki se aika, jolloin lapset ovat minulla on todellakin sitä aikaa, kun kukaan toinen EI OLE LÄSNÄ EIKÄ VASTUUSSA. Menkää siis ihmiset itseenne ja hankkikaa elämä. Niin tässä yksinhuoltajatkin tekevät.

näinhän tuo on. Suurin osa ydinperheellisistä ei vain tajua, mitä se arjesta yksin vastaaminen on. Samoin nämä reissulesket, jotka vertaavat itseään yksinhuoltajiin. Joskus melkein toivoisin, että nämä "yh:lla on helppoa" kommentoijat joutuisivat elämään elämää yh:na. Enkä tarkoita mitään muutaman viikon tai kuukauden aikaa ilman toista aikuista vaan sellaista aikaa, että se todellisuus todella iskisi. Arjen vielä pyörittää yksin, se ei ole vaikeaa, mutta kun siihen lisää kaiken muun vastuun ja päätökset niin asia onkin jo aivan eri.

Vierailija
52/53 |
29.09.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

En tarkoittanut kommenttiani katkeraksi, eikä tarkoitukseni ollut loukata ketään. Tunnen yhden tällaisen äidin, jonka mies ei kertakaikkiaan vietä aikaa lastensa kanssa koskaan. Hänen tilanteeseensa vertasin siis mielipiteessäni.

Turvaverkkojen rakentaminen paikkakunnalla, mistä esim. isovanhemmille ja muille sukulaisille on matkaa monta sataa kilometriä on haastavaa, jos on töissä ja sen jälkeen kun hakee lapset hoidosta, loppupäivän heidän kanssaan.

Juridisestihan yksinhuoltajuus on ihan typerä juttu sikäli, että minäkin olen ollut jonkin aikaa virallisesti yksinhuoltaja lapsellemme, ennen kuin mies allekirjoitti isyydentunnustuslomakkeen, siitä huolimatta että (avo)mieheni kanssa asutaankin saman katon alla.

Kommentti muutenkin on aika katkeran kuuloinen. Hieman on turvaverkon muodostaminen myös omasta aktiivisuudesta kiinni.

T: yksinhuoltaja, Yksin Huoltaja ja todellinen yksinhuoltaja

Ajatukseni oli vain se, että jos lapsi on säännöllisesti myös etävanhemmallaan, jolloin lähivanhemmalla on kokonaan "omaa aikaa", on tilanne silloin mielestäni todellisiin yksinhuoltajiin (jotka pitävät huolta jälkikasvustaan vuoden jokaikisenä päivänä) aivan erilainen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
53/53 |
29.09.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

Selvä. Tänne vaan nimmareita jaossa 20€ kipale!