Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
yksinhuoltajuutta ihannoidaan turhaan
Kommentit (53)
en ole kyllä koskaan kuullut yksinhuoltajuutta ihannoitavan. Säälittävän ja halveksuttavan kylläkin..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
en ikinä tuosta ole kuullut mutta siitä että yksinhuoltajista oltais ylpeitä, koska niin suuri taakka ja jaksavat sen yksin tehdä!
Kaverini ei ole yh mutta mies etelässä töissä ja pojan kanssa kaiken teki ja tekee kahdestaan.
Olen ylpeä hänestä ja sanonut hänelle itse että jos olisin hänen housuissaan en kyllä jaksaisi yötä päivää yksin hoitaa!
on se varmasti rankkaa, kun vielä ulkopuoliset arvostelevat. Joskus kyllä tuntuu siltä, että yhteishuoltajuudessa äiti voi päästä yhden lapsen kanssa melko helpolla. Joka toinen viikonloppu lapsi on isällään ja äidillä koko viikonloppu aikaa vain itselleen. Se kyllä välillä kirpaisee, kun itselle vapaa viikonloppu onnistuu kerran vuodessa.
Mitä vapautta se sellainen on että on vastuussa lapsesta 24h/7. Parisuhteessa elävä voi jakaa vastuun lapsen hoidosta 50/50 ja käyttää ylijäävän ajan itseensä. Vapaampaahan se sellainen on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
luen tentteihin ja kirjoitan niitä rästiin jääneitä raportteja ja esseitä, joita en arkisin lasten nukahdettua jaksa/ehdi valmiiksi tehdä.
Toki käyn siinä välissä lenkillä ja rauhassa isossa ruokakaupassa ostamassa viikon ostokset valmiiksi. Siinäpä se suunnaton oma aika sitten vierähtääkin ;)
t. opiskeleva yh, joka on ihan tyytyväinen näin, vaikka puurtamista riittää
kun olin yh, olin lasten kanssa 365 päivää vuodessa, 24 tuntia vuorokaudessa. Hammaslääkärissäkin kun kävin, lapset istuivat huoneessa odottamassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ette ole varmaan koskaan kuulleet totaali-yh:sta jonka lapsi EI KOSKAAN isällään? Tai missään muuallakaan.
kyllä, esim näillä joilla joka toinen vko pe-su lapset isällään ja lisäksi joka keskiviikko. Ja sitten ne, joilla - se on kai sitten yhteishuoltajuus - on vko-vko-systeemi, siinä jo on omaa aikaa "enemmän kuin laki sallii".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole edes kateellinen vapaa-ajasta, jolla sellaista on.
Itse en haluaisi olla yksin vastuussa lasten arjesta enkä erossa lapsista joka toista viikonloppua. Vaikka mieheni tekee osittain matkatöitä, on hän silti usein apuna, kun oikeasti tarvitaan häntä. Ja vapaa-aikaa saan ihan riittävästi viikonloppuisin, kun vaan ilmoitan.
joilla on joka toinen viikko, tai edes joka toinen vkloppu (ja yleensä se joka toinen vkloppu isovanhemmilla...) vapaana, voivat edes kutsua itseään yh:ksi?
Itse kuulun myös niihin, jotka ovat joka ikisen päivän vuodessa lapsen kanssa. Yhdessä mennään hammaslääkäriin, gynekologille... kaikkialle. Ei ole isää tai isovanhempia, jotka vahtisivat ja hoitaisivat.
En ole kuullut yh:ta ihannoitavan, mollattavan kylläkin. Kumpikaan noista ei mitenkään järkevää...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kun olin yh, olin lasten kanssa 365 päivää vuodessa, 24 tuntia vuorokaudessa. Hammaslääkärissäkin kun kävin, lapset istuivat huoneessa odottamassa.
taidat kuitenkin nyt "vähän" liioitella.. varmasti ne muksut on ollu sulla kerran hammaslääkärissä mukana, niin minullakin, vaikka naimisissa olenkin...
yh:lle jotka saavat välillä vapaata kun lapsi on isällään. Eiväthän he ole oikeasti yksinhuoltajia.
Yh on siis termi joka tarkoittaa sekä yksin- että yhteishuoltajuutta. Ja OIKEA yksin huoltajuus on kyllä rankkaa, silloin ollaan niiden lasten kanssa 24 tuntia vuorakaudessa 365 päivää vuodessa ja lastenhoitoapua saa vain maksusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla ex-mies hoitaa roolinsa tosi hyvin ja olen siitä onnellinen. Lasta on ikävä kun hän on isän luona mutta silti koen että se on parempi kuin se, ettei olisi suhdetta isään tai näkisi vain joskus.
Mutta ihan täysin rehellisesti-en palaisi avioliittooni MISTÄÄN hinnasta enkä edes halua miestä meidän elämäämme. Olen omas osani lasten hankintaa ja parisuhdetta hoitanut. Nyt olen äiti ja myös entinen oma itseni, joka oli aivan liian monta vuotta hukasssa.
mulla on helppo lapsi, nukkuu ja syö ja sillä välillä vaan hymyilee.
Meillä on 2 vanhempaa täysillä mukana ja lastenvahteja tulossa joka päivä, jos vaan haluttais. Meillä on hyvin asiat ja silti välillä tuntuu että mitäs sitten seuraavaksi.
Mutta että joku oikeesti pystyy pyörittämään koko hommaa yksin, varsinkin kun on niitä, joilla ei ole mitään tukea ympärillä.
Hatunnoston paikka.
Miten voisin ihannoida ihmistä, joka on sössinyt parisuhteensa?
sinänsä kornia edes ajatella noin.
Mutta miksi sääliä. Oma mies lähti eli osoittautui täydeksi valehtelijaksi ja vastuutaan pakoilevaksi pojuksi :) Mutta mitäpä tuossa, lapseni olen hyvin hoitanut yksin ja hyvin pärjännyt, vaikka tiukkaa on välillä ollut.
Nykyään ei ole rahaongelmiakaan, joten miksi säälisi, mutta miksi kukaan ihannoisi.
Minulla on yksinhuoltajuus, olen siis lapseni ainoa hänen asioistaan päättävä vanhempi. Iapsi tapaa kyllä isäänsä ja välillä isovanhempiaankin.
joilla on joka toinen viikko, tai edes joka toinen vkloppu (ja yleensä se joka toinen vkloppu isovanhemmilla...) vapaana, voivat edes kutsua itseään yh:ksi?
Itse kuulun myös niihin, jotka ovat joka ikisen päivän vuodessa lapsen kanssa. Yhdessä mennään hammaslääkäriin, gynekologille... kaikkialle. Ei ole isää tai isovanhempia, jotka vahtisivat ja hoitaisivat.
En ole kuullut yh:ta ihannoitavan, mollattavan kylläkin. Kumpikaan noista ei mitenkään järkevää...
äitejä. Omat väöit exään ovat hyvät. Lapsi hänen luonaan 2-3 päivää viikossa. Maksaa elatusmaksu lähes 300e sekä kustantaa lapsen harrastusvälineet ja mahdolliset ulkomaanmatkat. Ei mitään ongelmia. Lapsi tasapainoinen, kun vanhemmat eivät syyttele toisiaan eivätkä ole vihoissa. Paremmin minulla menee kuin aikoinaan parisuhteessa.
Alue: Aihe vapaa
Tunnen yleensä vain sääliä, jos tapaah yh:ia.