Jos asuu vuoden ulkomailla, unohtuuko suomen kieli?

tai jos lyö päänsä tai saa aivoinfarktin tai aivoverenvuodon tai taitaa silloinkin paremmin säilyä se suomen kieli kuin vieras.

Itse olin vaihtarivuodelta palatessani hain välillä jotain sanoja, pari kuukautta meni. Samoin kirjoittaessa sanajärjestys oli hukassa hetken aikaa.

Saksasta kotiutuvalla saattaa sanajärjestys olla aluksi hiukan sekaisin yms. Mutta palautuu kyllä hyvin nopeasti.

mutta jos siellä ulkomailla esim opiskelee jotain asiaa sikäläisellä kielellä niin voi olla, että niiden asioiden kohdalla suomenkieliset ilmaukset eivät löydy ihan heti eivätkä ihan vuodessakaan. (nimimerkillä kesti tosi kauan ennen kuin "vanhurskauttaminen" kääntyi suomeksi omassa päässäni.

itse olen asunut vuosia ulkomailla, eikä suomi ole mihinkään unohtunut. Sisareni on asunut kohta jo 25 vuotta pois Suomesta, eri maissa, pisimmän aikaa nyt USA:ssa, ja puhuu ihan hyvää suomea edelleen. Huvittaa aina nämä "olen ollut 3 kk pois Suomesta ja nyt on niin hooono soomi, mitää ei osaa sanoo" -tyypit. JOs on aikuiseksi asti suomea puhunut ja sitten muutta pois täältä, niin mihin se nyt se kieli katoaisi?!?! Siskostani huomaan että nykyään hän joitain sanoja joutuu hakemaan, mutta tätä on alkanut esiintyä vasta nyt, eli tosiaan 25 vuoden jälkeen...

kukaan ei tahallaan ala aksenttia feikkaamaan. mul on aksentti joka kyllä varmaan häviäisi vuodessa jos saisin siis olla puhtaasti suomalaisessa seurassa. Mutta tahallani en puhu väärin. Tulee täysin tahattomasti. Sori vaan te jotka luulette, että ulkosuomalaiset haluaa olla jotenkin ylpeitä :)

Jos joku väittää tuollaista vain vuoden ulkomailla asumisen jälkeen niin ei ole totta, yrittää vaan olla cool, on oppinut muka niin hyvin jo vieraan maan kielen että ihan äidinkielikin unohtuu! Vaikka ei olisi kaveria kenen kanssa puhua suomea tai ei pitäisi mitään yhteyttä Suomessa oleviin sukulaisiin, niin ei se kieli unohdu niin että pitää ihan hakea sanoja.



t. eräs 9 vuotta ulkomailla asunut ja edelleen asuva ja sujuvasti suomea puhuva henkilö

Mina olen ollut vuosikausia puhumatta suomea mutta eipa ole unohtunut. Joskus ennenvanhaan kahdeksan tunnin lennon jalkeen puhuminen oli jaykkaa puolisen tuntia mutta siita se taas lahti.

Nyt tietokoneaikana taysin mahdotonta unohtaa aidinkielensa.

Mikaan aksentti ei voi jaada paalle vuoden oleskelun aikana. Paremminkin sita vierasta kielta on puhuttu aksentilla.

Olen nyt 15. vuotta ulkomailla mutta kyllä suomenkieli sujuu ihan niin kuin aikaisemminkin.



Ainoastaan jotain tosi harvoin käytettyjä sanoja voi joutua hakemaan jos tulee yllâttävä tilanne.



Esim. me kokkaamme miehen kanssa yhdessä tosi usein ja kielemme on ranska. Yks päivä tyttö siinä vieressä kaivoi jotain laatikosta ja kysyi "mikä tää on suomeksi" - muutaman sekuntin mietin ennekuin sanoin että se on lävikkö.



Näinävuosina ei ole suomenkielen aksentti muuttunut mihinkään. Sen sijaan lasillani on suomenkielessä aksentti, he ovat syntyneet täällä.

tai tulla hassuja käännöksiä vaikkei kieli sinänsä ole kokonaan unohtunutkaan!

vaikka asun ihan Suomessa, mieheni on ulkomaalainen ja puhumme keskenään ranskaa. Joskus, etenkin väsyneenä, jotkut sanat löytyvät ensin ranskaksi. ja sama juttu toisin päin, ei meinaa löytyä ranskaksi millään sanoja miehelle puhuessani.

jos ite menisin ulkomaille vuodeksi niin kyllä mie soittelisin viikottain vanhemmille ja ystäville niin tuskin se kielitaito ehtii viikossa sit muuttuakaan :D

kielenkäyttösi ei todellakaan ole mitään sujuvaa, kyllä siinä näkyy ulkomailla vietetty aika.

Asuin 10 kk englanninkielisessä maassa enkä sinä aikana puhunut suomea kuin n. kymmenen kertaa, silloinkin lyhyitä hetkiä. Loppuaikoina puhuin englantia niin hyvin, että keskustelukumppanit eivät aina välttämättä huomanneet, että en ole paikallinen. Kun palasin Suomeen, saatoin tokaista, että "Otan suihkun" tai "Soitan takaisin" (vrt. take a shower, I'll call back) vaikka suomeksi tietenkin kuuluisi sanoa "Käyn suihkussa/menen suihkuun" ja "Soitan myöhemmin uudestaan".



Jos jollekin ulkosuomalaiselle ei tällaista ilmiötä ole tullut vuosienkaan jälkeen, syy voi yksinkertaisesti olla se, ettei ole sisäistänyt kohdemaan kieltä niin hyvin vielä. Väittäisin että puhun edelleenkin, vuosikausia tuon ulkomailla viettäneeni vajaan vuoden jälkeen englantia paljon paremmin kuin moni Britanniassa tai Jenkeissä vuosikausia asunut. Nyt toki suomikin sujuu taas täydellisesti. :)

Johan ne Tukiaisen sisaruksetkin on on käyneet niin tiuhaan Miamissa, etteivät enää osaa suomea... ainakaan ilman aksenttia. :D

Mulla oli ihan sama kokemus oman vaihtarivuoteni (tai siis 10 kk) jälkeen. Puhuin kotiin palatessani englantia kuin kunnon jenkki ikään, mutta Suomen kielestä jouduin hakemaan joitakin sanoja. Vaihtariaikani oli paljon ennen Skype-aikaa (ja itse asiassa jo ennen internet-aikaakin).

joka puhui suomea, kerran viikossa soitin max 20min. Kieli köyhtyi kyllä, mutta aina minulla joku sana oli valmiina ;)

ennenkaikkea lapsille ja nuorille käy usein noin, monet vaihtarit (peruskoulu/lukioaikana vaihdossa olleet) puhuvat todella huonoa suomea palatessaan takaisin suomeen.



Samoin kävi itselleni vaikka vuoden aikana välillä puhelimessa suomea puhuinkin. Kokonaan en tietenkään suomea unohtanut, mutta kommunikointi oli helpompaa vaihtomaan kielellä.

Ennemminkin olen sisäistänyt äidinkielini niin hyvin ettei sitä sekoita mikään muu kieli, ei millään oppimisen tasolla.



Tai ehkä olen kielellisesti lahjakkaampi kuin sinä :)

Itselläni vuoden ulkomailla asumisen jälkeen (suomea puhuin max. 1h/kk) tietyt idiomit tulivat suorina käännöksinä pari viikkoa - otin bussin ja tein tiskit, vaikkapa. Myös tietyt, englanniksi opitut käsitteet olivat hakusessa: kolmioleivälle hain pitkään suomalaista nimeä, se kun oli sandwich, muttei kuitenkaan voileipä: voileivässä kun on vain yksi leipä, ei kahta.