Jos asuu vuoden ulkomailla, unohtuuko suomen kieli?

tyyppia, joka kahden viikon lomamatkalla jo unohtaa, missa on Suomi ja mika on paakaupunki.



Hiukan pidempaa ulkomailla oleskelua tarvitaan, jotta alkaa esim. ajatella uudella kielellaan. Minulla on menossa ja 15 ulkomaan vuosi ja suomi sujuu mallikkaasti, vaikka suomalaisia juttukavereita ei olekaan.

Kieli ei ole unohtunut minnekaan, mutta huomaan kielikorvan heikentyneen. Puhe on kankeaa ja valilla tuntuu, etta paremmin ilmaisisin itseani englanniksi tai espanjaksi. Mulla on myos joku aksentti suomenkielessa, mutta se taitaa johtua tuosta kankeudesta. Joudun jumppaamaan vahan aikaan, ennen kuin suomesta tulee taas sujuvaa :)



Viimeksi kavin Suomessa kesalla 2007.

Ei unohdu aikuiselta, joitain sanoja voi joutua ensin vahan hakemaan mutta akkia se palautuu. Pienella lapsella riippuu siita missa vaiheessa suomen kielen kehitys on ollut kun on lahtenyt ulkomaille ja kuuleeko / kayttaako suomea. Meidan kaks alle kouluikaista alkoi vuodessa leikkia keskenaan vieraalla kielella, mutta suomeen tullessa suomi palautui parissa paivassa. Nain siis vaikka vanhemmat puhuivat kotona yksinomaan suomea lapsille.

Ma oon nyt nelisen vuotta asunu ulkomailla, ja huomaan etta on mun suomi ainaki menny huonommaksi. Tulee ihan hassuja sanontoja ja joitain sanoja ei yksinkertaisesti muista. Hankala siina sitte selittaa miehelle joka haluaa oppia suomea, etta sori, en muista.



Toinen juttu on lapsille puhuminen, minkakohanlaista siansaksasuomea ne alkaa puhumaan. :D



Enka tosiaan feikkaa mitaan.

No 11 kielenkäyttö on aivan tavallista av-palstailijan kieltä. Kaikille tulee kirjoitus- ja pilkkuvirheitä, ja kun tämä ei nyt niin virallinen palsta ole, en todellakaan jaksa tekstejäni syynätä kirjoitusvirheiden varalta. Sitä varten täällä onneksi on kielipoliisit.

ikä vaikuttaa siis paljon, 20+ ei kieltä enää omaksu samalla tavalla kuin 20-

Itse puhun edelleen vaihtarimaan kieltä siten, että minua luullaan kyseisen maan kansalaiseksi, vaihtovuodesta aikaa yli 15 vuotta.

Yliopistovuosina vaihdossa olleet eivät enää omaksu kieltä samalla tavalla (jos nyt mietin vaikka opiskelutovereita niin ei se aksentti paljoa muuttunut yhden lukuvuoden aikana).

Ja saman ikäjutun huomaan nyt oppilaistani, vaihtarivuoden jälkeen suurimmalla osalla on täydellinen tai lähes täydellinen aksentti ja intonaatio ja elokuussa koulun alkaessa suomen kieli on hakusessa. Äkkiä se sieltä tulee kyllä takaisin =)

Ja onhan tuossa kielellisellä lahjakkuudellakin merkitystä - toiset omaksuvat paremmin kuin toiset.

enkä todellakaan puhu enää kuten kyseisen maan kansalaiset, vaikka varsin yleinen kieli onkin ja jonkin verran joudun sitä työssäni käyttämään. Johtuu ehkä ammatista, vaihtarina koulussa ei nyt tarvinnnut järin monimutkaisia sanoja opetella, riitti hyvä arkikieli ja siihen paikalllinen aksentti päälle. Oma ammattisanasto on todella vaikeaa, että ei joskus suomeksikaan tahdo oikein vääntyä, varsinkin jos on väsynyt.

Mutta kyllä se suomenkieli vaan joskus takkuaa, vaikka puhun melkein päivittäin suomea, luen suomalaisia lehtiä ym. Jotkut yksittäiset sanat katoavat ja niitä täytyy etsiä jos esim töissä käyttää jatkuvasti englannin ja/tai ranskankielisiä sanoja ja sanontoja.



Kun olin nuori, tätini oli asunut toistakymmentä vuotta Ranskassa. Naureskeltiin veljeni kanssa, miten hassulta Laura-tädin suomenkieli kuulostikaan, epäilimme vahvasti että täti feikkaa ja haluaa brassailla.



Pieneksi järkytyksekseni olen itse joutunut huomaamaan, että kuulostan nykyään Laura-tädiltä itsekin! Yli kymmenen vuotta ulkomailla tekee sen, että se arkipäivän jatkuvasti kehittyvä puhe vaan jää pois. Siitä ei saa kiinni vaikka kuinka puhuisi suomea ulkomailla toisten ex patien kanssa ja lukisi suomalaisia lehtiä ym. Meidän kielemme kehittyy kaiken aikaa, enkä todellakaan tunne kaikkia sanoja tai sanontoja, siis näitä uudempia enää.



Mutta alkuperäiseen kysymykseen vastatakseni; en usko, että kukaan unohtaa täysin koskaan omaa äidinkieltään eikä varmastikaan vuodessa vielä.



Ja olen jonkun aiemman kirjoittajan kanssa samaa mieltä, että riippuu kuinka hyvin osaa uuden kotimaansa kieltä, kuinka paljon se sitten sotkee suomea. Meitä naurattaa muitten suomalaisten kanssa meidän kaikkien tekemät virheet - sitä tapahtuu kuitenkin kaiken aikaa.

Joskus saattaa mulla tulla joitain yksittäisiä oikosulkuja, mutta ne menee ohi. Kerran töissä unohdin niinkin yksinkertaisen sanan kuin postinumero :(.



Lapselle sanon joskus vahingossa, että lähdetään tekemään tiskiä, kun pitäis lähteä tiskaamaan. Ja hakusessa on usein myös sana villakoira eli siis nää pölypallerot lattialla. Joskus saattaa olla vähän kömpelöitä lauseita, mutta nekin on yleensä väsyneenä.



Mitään outoa aksenttia en ole huomannut ainakaan itse saaneeni eli se puoli menee hyvin :)

ja koska Saksa oli minulle aika vieras kieli, jouduin varmaankin aika paljon sen kanssa ponnistelemaan, vaikka sen sitten nopeasti opinkin.



Mutta sieltä tultuani minulla oli muutaman tunnin/päivän ajan hakusessa suomalainen sanajärjestys ja sanasto, ja luulen sen johtuvan nimenomaan siitä, että aivoni käyttivät niin paljon energiaa sen saksankielen opiskeluun.



Englannissa asuessani minulla ei ollut mitään ongelmia vaihtaa kielestä toiseen, ja luulen sen johtuvan siitä, että englanti on minulle vahvempi kieli kuin saksa.

Lähinnä vaikuttaa snobbailulta kun ottaa huomioon että jotkut aikanaan siirtolaisina muuttaneet vanhuksetkin puhuvat ihan sujuvaa suomea vaikka muutosta on kymmeniä vuosia.

Huvittaa esimerkiksi jotkut bändit kun lähtevät ulkomaille kiertämään nin takasin tullessa puhtaan jollain ihme murteella tai kieltä ei enää osata ollenkaan.

Kyllä sen suomi on aivan kamalaa kuultavaa, mutta ei me viitsitä sitä sille sanoa, ettei se ajattele, ettei se meidän mielestä enää kuulu tähän maahan. Annetaan sen luulla, että sen suomi on edelleen ihan yhtä hyvää, ja sit toivotaan, että ehkä se joskus tulis tänne pidemmäksi aikaa kuin kolmeksi päiväksi.

Joskus saattaa mulla tulla joitain yksittäisiä oikosulkuja, mutta ne menee ohi. Kerran töissä unohdin niinkin yksinkertaisen sanan kuin postinumero :(. Lapselle sanon joskus vahingossa, että lähdetään tekemään tiskiä, kun pitäis lähteä tiskaamaan. Ja hakusessa on usein myös sana villakoira eli siis nää pölypallerot lattialla. Joskus saattaa olla vähän kömpelöitä lauseita, mutta nekin on yleensä väsyneenä. Mitään outoa aksenttia en ole huomannut ainakaan itse saaneeni eli se puoli menee hyvin :)

Tänä aikana olen sitten opetellut tanskan kieltä ja se menee jo aikasen sujuvasti. Terkkuja tutuille, jos joku tunnistaa :)

Välillä en löydä asialle tai tavaralle nimeä millään kielellä. Se on aika orpo tai urpo olotila.

varaan ekan usan reissun aikana suurin osa suomenkielesta:)



Ei unohdu, maailmassa on paljon ihmisiä jotka on asuneet ulkomailla kymmeniä vuosia ja puhuvat ihan sujuvaa suomea. Joskut uudis-/muotisanat puuttuu sanavarastosta tietenkin ja joku sana voi tulla hassusti mutta joidenkin mielestä on niin "makeeta" unohtaa tämä soomikeeli:D

juuri oman äidinkielentaito muuttohetkellä ja uuden kielen taito. Kuten joku jo kirjoitti, jos aivot joutuu aivan täysillä tekemään töitä uuden kielen kanssa, hetkellisesti voi jopa oma äidinkieli tuntua katoavan mielestä, puhumattakaan muista vieraista kielistä.



Toinen tekijä on, että jotkut ovat nopeita imitoimaan, heille uudet aksentit tarttuvat nopeammin eikä heidän ole vaikea oppia ääntämään uutta kieltä, ja se saattaa hetkellisesti tahattomasti "syödä" omaa kieltä. Toiset taas ovat kielenkannoiltaan sillä tavalla jähmeämpiä, että asuvat kymmeniä vuosia ulkomailla ja silti puheessa kaikuu suomalainen aksentti ja oma kieli on vahvasti siellä pohjana.



Kieltä voi osata niin monella tavalla hyvin. Voi olla hyvä puhumaan arkikieltä, vaikkei osaa kirjoittaa. Usein vaihtarivuoden "sujuva kielitaito" on koskenut vain rajoitettua arkisanastoa eikä toimisi esim. kirjallisesti kovin hyvin - jollei tätä ole myöhemmin erikseen treenannut.

Ihanko oikeasti uskotte, että koska teidän kokemuksenne on "a", muiden kokemukset ovat myös "a" - eikä mitenkään voi olla jotain väliltä "b"-"z"?



Asuin yli 15v ulkomailla enkä puhunut sinä aikana kuin muutaman kerran vuodessa suomea puhelimessa ja kyllä tosiaan suomi siinä pääsi pahasti ruostumaan. Ymmärsin puhuttua ja kirjoitettua kieltä (uusia sanoja/sanontoja lukuunottamatta) mutten todellakaan pystynyt puhumaan sujuvaa suomea. Jo kahvin ja pullan tilaaminen tuntui ylivoimaiselta...



Yhden vuoden jälkeen (siis ilman suomenkielisiä kontakteja toki) voin hyvin kuvitella esim. että pikkusanat/täytefraasit tulevat vieraalla kielellä ja että joskus sanoja pitää vähän hakea.

Itse olen asunut jo viitisen vuotta takaisin Suomessa ja vieläkin haen sanoja.

Varmasti noin jos ei kieltä varsinaisesti opiskele vaihtarivuoden jälkeen, vaihtarina tosiaan kielitaidon taso jää arki- ja puhekieleen.

Itse siis päädyin yliopistoon pääaineenani vaihtarivuoden kieli, lisäksi opiskelin vaihtarimaassa pari vuotta myös opiskeluaikana (en omaa pääainettani vaan muita aineita yliopistossa), siksi ehkä kielitaito edelleen vahva ja menen tilanteessa kuin tilanteessa (myös ammatillisesti) kyseisen maan natiivista.

Tilanne tuskin olisi se jos olisin ollut vaihtarivuoden ja lukion/yliopiston pakollisten kurssien varassa.

Kielitaidossa on kylläkin se hyvä puoli, että yleensä se palaa.

harvemmin käytössä olevat sanat hakusessa, tai sit saatoin sanoa lausessa osan suomeksi osan italiaksi.Tai jos joku kysyi jotain niin vastasin italiaksi, enkä älynnyt sitä.. monesti sai hämmästeleviä katseita osakseen. Se meni äkkiä ohi, kun taas tavat meinas olla tiukassa.



Mä saatoin mennä kauppaan ja tilata lihatiskiltä kinkkusämpylän, ihan tavan kaupasta siis. Tai odottelin kassan päässä et joku pakkais tavarat pusseihin...

jonkun aikaa, samoin suomeen voi tulla idiomeja siitä kielestä, jota on puhunut ulkomailla. Nämä kuitenkin karisee nopeasti ja kaikki ne vuoden ulkomailla olleet jotka puhuu suomea aksentilla vielä kuukausia kotiinpaluun jälkeen on yksinomaan feikkejä. :)