Uskooko moni, että omasta kouluikäisestä lapsesta voi tulla jotain "suurta"?

ei nyt välttämättä mitään presidenttejä tule, mutta kuitenkin hyvin koulutettuja ja menestyviä ihmisiä

mikään erityislahjakkuus. En halua typistää lapsiani toitottamalla heille, että he eivät totisesti ole mitenkään erikoisia, eikä heistä voi tulla mitään suurta. Sen näyttää vain aika. Toisaalta, ei minulla ole tapana kylvää mitään epärealisisiakaan käsityksiä.

Vaikka pidänkin hyvin epätodennäköisenä että lapsistani mitään "suurta" tulisi. TOki kannustan kaikessa mihin haluavat ryhtyä.

Toisaalta ajattelen myös että tavallisella ihmisellä tavallisessa elämässä on suurin mahdollisuus tulla onnelliseksi ja sitähän eniten toivon, että lapseni olisivat tulevaisuudessa onnellisia ihmisiä, elämäänsä tyytyväisiä.

mikään erityislahjakkuus. En halua typistää lapsiani toitottamalla heille, että he eivät totisesti ole mitenkään erikoisia, eikä heistä voi tulla mitään suurta. Sen näyttää vain aika. Toisaalta, ei minulla ole tapana kylvää mitään epärealisisiakaan käsityksiä.

kyllä tulee mitään mainittavaa, jos ei ole mitään erityislahjakkuutta. No, joksikin äiti teresaksi voi tietysti ryhtyä, jos haluaa olla maailman lempein ihminen tms.

En usko että niistä tulee mitään vaikkeivät ole vielä koulussakaan :D huomaan se jo nyt. Mutta eipä ole tarviskaan.

eikä siis mikään erityislahjakkuus. Mutta hän on aivan äärettömän upeaa keskusteluseuraa, kaikki hänen pointtinsa on sellaisia, että niihin on vaikea keksiä mitään vastaväitettä. Hänen päättelykynsä on loistava ja hän myös seuraa intohimoisesti maailman tapahtumia. Mitä hänestä sitten tulee, aika näyttää, jos opiskelu jaksaisi innostaa vieläkin enemmän, en näe mitään estettä, etteikö hänestä voisi tulla mitä vaan.

tulla. Varsinkin tytär on erittäin älykäs, hyvin kaunis ja aika määrätietoinen, niin että itseäni lähinnä hirvittää, osaanko kasvattaa häntä oikein. Itse olen ollut lahjakas lapsi, mutta yhtä kaunis en ole ollut, se on tullut isän puolelta suvusta.



Mutta en toivo heistä mitään suurta, enemmänkin, että heistä tulisi tasapainoisia onnellisia aikuisia.

hänellä on pontentiaali siihen että hänestä voi tulla melkein mitä tahansa. Hän saa kymppejä kaikista kokeista ja on musiikillisesti lahjakas. Hän on lahjakas myös taiteellisesti ja käden taidoiltaan. On myös valtavan innostunut kaikesta ja elämänmyönteinen ja ihana luonteeltaan. Aika näyttää mikä hänestä isona tulee.

Kahdesta koululaisestani löytyy kummaltakin omat alueensa jolla ovat lahjakkaita, mutta eivät välttämättä ole mitään erityisen neroja.



Uskon että lapsistani voi tulla vielä jotain suurta. Tosin uskon myös että pelkkä lahjakkuus ei riitä, vaan tarvitaan myös työtä ja tahtoa.



Esikoinen on lahjakas liikunnallisesti ja kädentaidoissa, ei tosiaan mikään lukumies. Myös sosiaalisesti on taitava, jolla voi päästä elämässä pitkälle.



Keskimmäinen on lahjakas lukuaineissa ja myös liikunnallinen, sekä kädentaidoissa. Sosiaaliset taidot ovat suht ok, mutta ei ole mitenkään lahjakas ja ei tosiaan ole mikään verkostautuja.



Jotensakin odotan että kummastakin voi tulla vielä jotain suurta, mutta en odota sitä. Kunhan olisivat tyytyväisiä elämäänsä, sekin on todella paljon. Ja kummallakin on omat alansa jolla ovat vahvoja. Mutta eniten toivon että löytäisivät elämässä oman paikkansa oli se sitten minkälainen tahansa.

voi päätellä, että todellakin suurin osa kuvittelee, että heidän lapsensa ovat jotain erikoisempaa kuin muiden lapset. Onhan se tietysti parempi lapsille, kuin jos heitä pidettäisi lahjattomina rassukoina. Toivottavasti vanhemmat eivät pety, kun huippulahjakkaasta Petteristä tulikin vaan autonasentaja.

Silloin kun esikoinen (nyt 9 vuotta) oli pienempi, eskari-ikäinen, ajattelin, että onpa lapseni älykäs, lahjakas ja herkkä. Nyt hän pärjää koulussa hyvin, mutta ei mitenkään ihmeellisen erityislahjakkaalla tavalla. Toivon, että hänestä tulee ihminen, joka kykenee huolehtimaan itsestään, perheestään ja muista ihmisistä. Jos lapseni oppii elämään hymyillen, olen todella onnellinen äiti.

voi päätellä, että todellakin suurin osa kuvittelee, että heidän lapsensa ovat jotain erikoisempaa kuin muiden lapset. Onhan se tietysti parempi lapsille, kuin jos heitä pidettäisi lahjattomina rassukoina. Toivottavasti vanhemmat eivät pety, kun huippulahjakkaasta Petteristä tulikin vaan autonasentaja.

autonasentaja on hyvä ammatti. Aina voi tavoitella sitä että on maailman paras ja taitavin autonasentaja. Siinäkin tarvitaan lahjakkuutta.

ovat sitä mieltä, että lapsesta ei voisi tulla jotain 'suurta'. Ihminen voi tehdä niin erityyppisiä merkittäviä asioita, ettei se keneltäkään pitäisi olla jo lapsuudessa poissuljettua.

autonasentaja on hyvä ammatti. Aina voi tavoitella sitä että on maailman paras ja taitavin autonasentaja. Siinäkin tarvitaan lahjakkuutta.

että nämä nerojen äidit ajattelevat, että "mun lapsesta voi tulla vielä vaikka mitä, vaikka autonasentaja!"

Jotenkin sitä luulee, että tuo usko onkin vanhemmassa, eikä se ole lapsen ansio. Koska eihän kaikki perheen lapset voi olla samalla viivalla, mutta äiti kuitenkin heistä samaa uskoo.

Sosiaalisesti lahjakas ja omat kykynsä hyödyntävä aikuinen - sen enempää en toivo.

paremmin koulussa kun ne joita ei rohkaista, ja kehuta, vaikka ihan saman tasoisia ovat alussa.

niin ei välttämättä lapsistakaan tule. Molemmilla on "erityislahjakkuutta" ja lapsissa tuo geeniyhdistelmä ilmenee varsin hyvin:)



Ja me lähdetään kasvatuksesssa siitä että lapsille todellakin sanotaan että heistä voi tulla ihan mitä vaan.

Meillä teini on monipuolisesti lahjakas tavallinen poika. Hänestä ei siis esimerkiksi ole tulossa uutta einsteinia, mutta jos hän kovasti innostuisi ja päämäärätietoisesti tekisi töitä, hänestä saattaisi hyvinkin tulla professori Helsingin yliopiston fyysikan laitokselle.



Samoin esimerkiksi Suomen politiikassa tai virkamieskunnassa tai liike-elämässä pärjätäkseenkään ja korkeallekin noustakseen ei välttämättä tarvitse olla mikään varsinainen erikoislahjakkuus, vaan hyvää keskitasoa edustava lahjakkuus, ahkeruus ja yritys, innostus ja oikeassa paikassa oikeaan aikaan oleminen voi viedä pitkälle.



Nämä ovat tietysti myös arvovalintoja. Pääministerin, suuryrityksen pääjohtajan tai puolustusvoimainkomentajan tai sellaiseksi haluavan on aika turha kuvitella tekevänsä 40 tunnin työviikkoa tai asettavansa perheen ensimmäiseksi tai elävänsä erityisen mukavaa elämää.