Virikehoito vastaa tukiverkkoja!

Minä en antaisi lapsiani kellekään puolitutulle. Minun on kyllä tasan tiedettävä tukiverkostoni jäsenten ajatukset kasvatuksesta, mahd. rikosrekisteri (niitäkin löytyy, kokemusta on!), se, miten kohtelee omia lapsiaan (ei vain vieraskoreasti muutaman tapaamisen aikana, if you know what I mean) ja muutakin taustaa. Ja tietenkin se tärkein: lasten on tultava toimeen keskenään. Lapset eivät ole jotain räsynukkeja, jotka heitetään samaan pinoon, vaan heilläkin joskus (usein?) menee henkilökemiat ihan ristiin, niinkuin aikuisilla.



Kun miettii, miten oikeasti vaikeaa on oikeasti YSTÄVYSTYÄ uusien ihmisten kanssa, oli lapsia tai ei, saatikka niin hyvin, että voi ehdotella turvaverkostumista.... Ja minä olen tosi ulospäinsuuntaunut ja muutenkin oikein aikaansaapa, energinen ihminen! Sääliksi käy ujoja, heillä on vielä vähemmän mahiksia turvaverkon luontiin, kun tyhjästä on aloitettava. (olin se kirjoittaja, joilla läheiset kaikki työelämässä)



Hoitajan voi palkata, mekin olemme sellaiseen turvautuneet, kun pääni oli mennyt jo väsymyksestä sekaisin: oli näköhäiriöitä ja kummia kipuja, ja sellasta muuta pientä mukavaa. Haastatteluihin kuitenkin menee aikansa ja joillakin on tuo raha varmasti aika ylitsepääsemätön asia. Kriteerit myös samat kuin ystäville: yhtenevät ajatukset kasvatuksesta, tultava lasten kanssa oikeasti toimeen, jne. Me onneksi löysimme keväällä sopivan tyypin, mutta nyt hän on jo mennyt takaisin opiskelemaan.

ja silloin kunnallinen päivähoito on hyvä paikka! Esim. kyllä minä joskus voin ottaa hammaslääkäriajan vaikkapa tiistaille klo 12, ja vien sitten pojan aamupäivällä hoitoon. Itse menen kuitenkin töihin vasta klo 15. Eli käytän päivähoitoa hyväkseni kun ei turvaverkkoja ole.



Saman teen että pääsen ylipäätään joskus parturiin!



Iltaisin harvemmin pääsen minnekään jos ei mies sitten satu olemaan kotona. HÄnkään ei aina ole kun tekee usein tuplatöitä.

Et tainnut ihan olla 7 vastaamassa: 7 sanoi että kummit ovat matkan päässä ja 17 vastasi että tukiverkosto koostuu mm. kummeista. Että silleen.



terv. nro 15 joka kysyi

Vaikka ensin seiska väitti muuta. Ihan kivaa paskanpuhumista!!

...meillä on ollut tilapäistä lastenhoitoapua esim. työkavereiden lukioikäisistä lapsista. Joskus olemme myös käyttäneet MLL:n palveluja. Ja välillä se mummukin on ehtinyt apuun sieltä kaukaa maalta.

Ystävistä, lasten kummeista ja naapureista

Kerropas seiska Espoosta miten olet rakentanut tukiverkkosi? Ihan voisit vinkkejä antaa kyvyttömille? Oikeasti kiinnostaa.

minulla on ystäviä, tuttavia, naapureita, sukulaisia. Eikä ketään lastenhoitajaa. Siskonikin kanssa olen tosi läheinen ja tapaamme usein. Aina silloin tällöin otan puheeksi lastenhoidon, ja kyselen, josko joskus hänelle sopisi, ja lupaan vastapalveluksia, niin periaatteessa joo sopii, mutta sitä hetkeä ei vain koskaan tule. Ystävät ovat niin väsyneitä, että tosiaan kehtaa pyytää, ja monet heistä eivät edes halua hoitaa lapsia, koska eivät itse tarvitse lastenhoitoapua kun mummot hoitavat heidän lapsensa. Naapurit aina muistavat sanoa, että auttavat mielellään, mutta sitten kun apua kysyy, ei heille koskaan sovi, väsyttää tai on saunavuoro tai jotain muuta.

Tosiasia on, että hyvinvointiyhteiskunnan ma

mmat ovat tottuneet saamaan kaiken-mulle-heti. Virkehoitoa käytetään häikäilemättä hyväksi ja mikä pahinta, se verhotaan lapsen eduksi. Ja sitten tosiasiassa itse ei jakseta niiden lasten kanssa. En ymmärrä mihin maailma on menossa. nykypäivänä ei ole pakko hankkia lapsia, jos niistä niin helpposti tulee kamala rasite. Kannattaisiko hiukan etukäteen ottaa selvää mitä elämä lasten kanssa voi olla (esim. kyselemällä niiltä, joilla on pieneiä lapsia). Toiseksi, voisiko ajatella, että ehkäpä elämässä on muutama vuosi aika tiukkaa ja sitten elämäntilanne taas muuttuu.

Ei meilläkään ole minkäänlaista "verkostoa" ja hyvin on pärjätty. Hammaslääkärin voi varata illaksi (kunnallisellakin pääsee viiden jälkeen). Kampaamoitakin on iltaisin auki. Itse olen välillä käynyt kyllä päivälläkin, lasten kanssa. Kampaamossa on aina ollut vähintään yksi kampaaja ilman asiakasta ja ovat sen aikaa viihtyttänyt lapsia.

Ette te espoolaiset ole yhtään sen parempia kuin muutkaan, että tarvitsette jotain erityiskohtelua.

Jos ovat kotona jo viideltä? Meillä miehen työ on valitettavasti sellainen, että ei häntä arjessa paljon näy (viikonloppuisin kyllä onneksi). Kyllä siinä alkaa elo aika raskaaksi käymään ilman niitä tukiverkkoja. Mutta onneksi voimme jatkossakin pitää isommat lapset virikehoidossa, jotta äiti saa edes muutamana päivänä taaperon päiväunien ajan hengähtää.

EI ole mitään kuntalisiä. Ja tähän joukkoon kuuluu pk-seudun ulkopuoliset suuret kaupungit, joissa asuminen on myös kallista.



i]Siis mikä teitä espoolaisia kermaperseitä oikein vaivaa? Tämä sama kuntalisämalli on käytössä todella monessa kunnassa, eikä täällä valituksia muilta tule. Monissa kunnissa ei edes ole mitään kuntalisiä!



Ja tukiverkko ei todellakaan vastaa virikehoitoa. Esim. rakkaan mummin antama hoito ja hoiva on valovuosien päästä jostain ylikansoitetusta tarhasta.

[/quote]

on kotona viimeistään viideltä. Kyseessä on myös asumisen ja työpaikkojen yhteensovittaminen niin, että työmatkoihin ei kulu turhaan aikaa.

Minä en antaisi lapsiani kellekään puolitutulle. Minun on kyllä tasan tiedettävä tukiverkostoni jäsenten ajatukset kasvatuksesta, mahd. rikosrekisteri (niitäkin löytyy, kokemusta on!), se, miten kohtelee omia lapsiaan (ei vain vieraskoreasti muutaman tapaamisen aikana, if you know what I mean) ja muutakin taustaa. Ja tietenkin se tärkein: lasten on tultava toimeen keskenään. Lapset eivät ole jotain räsynukkeja, jotka heitetään samaan pinoon, vaan heilläkin joskus (usein?) menee henkilökemiat ihan ristiin, niinkuin aikuisilla. Kun miettii, miten oikeasti vaikeaa on oikeasti YSTÄVYSTYÄ uusien ihmisten kanssa, oli lapsia tai ei, saatikka niin hyvin, että voi ehdotella turvaverkostumista.... Ja minä olen tosi ulospäinsuuntaunut ja muutenkin oikein aikaansaapa, energinen ihminen! Sääliksi käy ujoja, heillä on vielä vähemmän mahiksia turvaverkon luontiin, kun tyhjästä on aloitettava. (olin se kirjoittaja, joilla läheiset kaikki työelämässä) Hoitajan voi palkata, mekin olemme sellaiseen turvautuneet, kun pääni oli mennyt jo väsymyksestä sekaisin: oli näköhäiriöitä ja kummia kipuja, ja sellasta muuta pientä mukavaa. Haastatteluihin kuitenkin menee aikansa ja joillakin on tuo raha varmasti aika ylitsepääsemätön asia. Kriteerit myös samat kuin ystäville: yhtenevät ajatukset kasvatuksesta, tultava lasten kanssa oikeasti toimeen, jne. Me onneksi löysimme keväällä sopivan tyypin, mutta nyt hän on jo mennyt takaisin opiskelemaan.

No ei kai kukaan anna lapsiaan ensimmäiselle vastaantulijalle annakaan. Jos nyt jonkin verran vaivautuu lastensa eteen vaivaa näkemään, niin kyllä mun mielestä ihan normaaleilla sosiaalisilla taidoilla varustettu ihminen kykenee sopimaan vaikka naapurinsa kanssa, että voin katsoa teidän lapsia vaikka tässä yhteisellä taloyhtiön pihalla sun lääkärikäynnin ajan, niin tehdään joskus toistepäin tms.

30

Olen alusta lähtien käynyt vauvamuskarissa ja avoimessa päiväkodissa. Niissä sitten tutustunut ihmisiin. Olen itse tarjonnut apua ja neljässä vuodessa olen rakentanut meille hyvän turvaverkon. Tosin en käytä sitä väärin vaan ainoastaan tarpeeseen ja käytän myös lapsinvahtia silloin tällöin. Nytkin olemme kipeinä ja ihmiset kysyvät jos tarvitsemme jotain kaupasta. Emme nyt koska pidän kaapit täynnä mutta joskus on jotain tarvittu ja se on tuotu kaupasta tai apteekkista. Kiitokseksi olen leivonnut jotain.

eli susta se lähtee ja asumme Helsingissä.

Miten hitossa sellainen luodaan, jos KAIKKI läheiset ja ystävät, myös isovanhemmat ovat töissä päivisin. Olen ainoa tuntemani kotiäiti. Puistossa olen jutellut parin tyypin kanssa, mutta molemmat ovat piakkoin palaamassa töihin. Muut siellä pyörineet ovat vain satunnaisia kävijöitä, eivät käy säännöllisesti. Panenko mainoksen pylvääseen? Vois muuten toimia, oikeasti... Hmm... siihen asti luotan virikehoitoon.

Ois kyllä ihana, jos joku ottais lapsia joskus aamupäivisin kylään, kun vauva valvottaa edelleen tosi pahasti.

Tietenkin turvaverkkoja tarvitaan.



Silti hämmentävää, kun nyt on jostain ilmaantunut näin monta espoolaista ja vantaalaista joiden toimeentulo onkin viritetty juuri tuon hoitolisän varaan.



Aina ennen kaikissa kyselyissä kaikki tienaa, sekä itse että puolisonsa, vähintään sen 4000 euroa kuussa. Ja asutaan 200 neliön taloissa ison pihan kanssa.



Että joku tässä yhtälössä nyt ontuu. Joko sitä rahaa on, pitää lapset hoidossa, tai sitten ei. Lapset pitääkin jatkossa paapoa kerhoissa.

ellei sitten kaksi epätoivoista ihmistä löydä sattumalta toisiaan. Itse olen muuttanut muualta Espooseen ja ensimmäisen vuoden aikana tuntui, että en löydä kaltaistani äiti-lapsi seuraa ollenkaan. Tuli tutustuttua "vääriin" tyyppeihin. Siten kun esikoinen meni päiväkotiin, sain hyviä tuttuja päiväkotikavereiden vanhemmista. Oikeasti mulla on mennyt 5 vuotta, että olen ystävystynyt syntyperäisten espoolaisten äitien kanssa! Sitten siitä turvaverkostosta: Yhden tai 2 lasta voin tyrkätä jollekin tutulle hoitoon, mutta koko lössiä ei kukaan äiti ota hoitoon ainakaan iltaisin/öisin. Silloin otamme hoitajan MLL:ltä tai seurakunnan lastenhoitopalvelun kautta.

Olen nyt vuoden verran yrittänyt. Tarvitsen siis jotakin auttamaan pari-kolme aamua viikossa, että saan nukuttua vähän. Eipä ole sellaisia kavereita vielä löytynyt. Yrityksen puutteesta ei todella meillä ole kiinni, en ole mikään uusavuton! Olen tosi energinen ja ulospäinsuuntaunut ihminen ja tutustun aika helpostikin.

Jos sinä olet ollut onnekas, hienoa. Yritätkö kuitenkin ymmärtää myös meitä vähemmän onnekkaita, jotka edelleen sitä verkkoa vasta rakennamme. : /

Olen alusta lähtien käynyt vauvamuskarissa ja avoimessa päiväkodissa. Niissä sitten tutustunut ihmisiin. Olen itse tarjonnut apua ja neljässä vuodessa olen rakentanut meille hyvän turvaverkon. Tosin en käytä sitä väärin vaan ainoastaan tarpeeseen ja käytän myös lapsinvahtia silloin tällöin. Nytkin olemme kipeinä ja ihmiset kysyvät jos tarvitsemme jotain kaupasta. Emme nyt koska pidän kaapit täynnä mutta joskus on jotain tarvittu ja se on tuotu kaupasta tai apteekkista. Kiitokseksi olen leivonnut jotain. eli susta se lähtee ja asumme Helsingissä.

Miten hitossa sellainen luodaan, jos KAIKKI läheiset ja ystävät, myös isovanhemmat ovat töissä päivisin. Olen ainoa tuntemani kotiäiti. Puistossa olen jutellut parin tyypin kanssa, mutta molemmat ovat piakkoin palaamassa töihin. Muut siellä pyörineet ovat vain satunnaisia kävijöitä, eivät käy säännöllisesti. Panenko mainoksen pylvääseen? Vois muuten toimia, oikeasti... Hmm... siihen asti luotan virikehoitoon. Ois kyllä ihana, jos joku ottais lapsia joskus aamupäivisin kylään, kun vauva valvottaa edelleen tosi pahasti.

Kaikilla ei ole naapureina lapsiperheitä ja jos on kotiäidiksi kaupunkiin muuttanut, ei niitä verkostoja niin vaan ykskaks synny. Kaupungeissa naapurit usein haluavat olla rauhassa, enkä voisi kuvitella, että naapurin sinkkutyttö tai lapseton viisikymppinen olisivat kauhean kiinnostuneita tulemaan hoitamaan lapsiamme..Täällä on tapana nyökätä rapuissa, ei hyökätä vaatimaan lapsenhoitoapua...

Ihan Helsingin suht keskustassa, Sitten Vantaalla ja nyt Nurmijärvellä. Jokaisessa paikassa on onnistunut naapuriavun ja turvaverkkojen luominen.

Se ei tietenkään käy niin, että kun itselle tulee tarve, niin mennään soittelemaan naapurin ovikelloa, ja vaatimaan apua. Se homma hoidetaan niin, että paikassa jossa muutenkin kohtaa vertaisiaan, eli kotona olevia äitejä, ystävystytään, ja pikkuhiljaa sitten annetaan sitä apua kenties enemmänkin. ALuksi ehkä niin, että toinen äiti voi käydä rauhassa kaupassa, kun toinen vahtii puistossa molempien lapset, toinen käy vastavuoroisesti kenties kampaajalla jne.

Sitten kun lapset ovat tutustuneet kunnolla, ja tottuneet tähän toiseenkin äitiin, voidaan sopia välillä vaikka yön yli hoidoistakin.

tukiverkkosi? Ihan voisit vinkkejä antaa kyvyttömille? Oikeasti kiinnostaa.

naapureista, muista äideistä perhekerhoista, lasten kerhoista ja harrastuksista, koulusta, työkavereista... Tutustumalla ihmisiin. Ei ole ollut aluksi helppoa, sen voin sanoa, mutta onnistuu, jos haluaa.

Meillä täällä Espoossa ei kaikilla ole mummoja ja kummeja ym. hoitamassa ja paapomassa lapsiamme, jotta vanhemmat saisivat hetken hengähtää tai muuten omaa aikaa. Moni on apua arkeen saanut tällä virikehoidolla, jota kovasti on viime päivinä parjattu. Mutta nyt se mahdollisuus viedään osalta perheitä, jos toimeentulo on kovin tarkasti laskettu espoolisän varaan. Varmaan on jatkossa perhetyöntekijät kysyttyjä!

omaa aikaa, eikö se pitänyt olla siksi, että lapsi saa lapsiseuraa

(puhuit itsesi pussiin:-)

ei tosiaan ole niitä mummoja ja kummeja todellakaan,



minusta vain on luontevaa, että äiti/isä hoitaa lapset ja lapsista on toisilleen seuraa ja kaveria, ja tutustutaan lähiympärystön perheisiin, joista he saavat seuraa.

Meillä täällä Espoossa ei kaikilla ole mummoja ja kummeja ym. hoitamassa ja paapomassa lapsiamme, jotta vanhemmat saisivat hetken hengähtää tai muuten omaa aikaa. Moni on apua arkeen saanut tällä virikehoidolla, jota kovasti on viime päivinä parjattu. Mutta nyt se mahdollisuus viedään osalta perheitä, jos toimeentulo on kovin tarkasti laskettu espoolisän varaan. Varmaan on jatkossa perhetyöntekijät kysyttyjä!

omaa aikaa, eikö se pitänyt olla siksi, että lapsi saa lapsiseuraa (puhuit itsesi pussiin:-)