Te kenen "maidontulo on loppunut tai vähentynyt" vauvan ollessa muutaman kkn ikäinen,

Ennenhän sitten varmaan ihan osin lapsiakin kuoli juuri tuohon. Kuolivat siis nälkäänsä. Toki tietty annettiin varmaan lehmänmaitoa jos äidinmaito loppui. Tai naapurin äiti imetti.



Mä luulen, että moni tosiaan uupuu siihen kuuden viikon tiheän imun kauteen. Sitten vielä monilla on se käsitys, että lapsia "kuuluu" imettää kolmen tunnin välein ja jos imettää useammin luullaan, että maitoa ei tule riittävästi. Pumppuun ei kannata verrata, yleensä kaikilla siitä tulee vähemmän maitoa kuin vauvan imulla. Vauvan imetysotteen opettamiseen ei neuvoloissakaan panosteta.



Muuten olen sitä mieltä, että imetyksestä ei pidä tehdä maailman isointa asiaa. Varsinkin ekan lapsen kanssa äidit stressaavat kauheasti itsekin ja sitten vielä imetysfanaattiset syyllistävät siihen päälle. Nykyaikana on vaihtoehtokin.



Omat lapseni ovat eläneet käytännössä täysin rintamaidolla puolivuotiaksi ja muutenkin rintamaidosta on siirrytty lehmänmaitoon reilun vuoden iässä.

kun on niitä tiheän imun kausia tullut, ei ole ollut mahdollisuutta useamman lapsen pyöriessä helmoissa keskittyä sen vauvan imettämiseen. Ekan lapsen kohdalla vielä olin kärsivällinen, kun imetys ei alussa sujunut, vuokrasin sähköpumpun ja pumppasin esikoiselle äidinmaitoa ensimmäiset 3 kk:tta. Sitten vauva yhtäkkiä oppi oikean imutekniikan rinnasta, ja vieroitti itse itsensä 9 kk iässä. Muiden kolmen vauvan kohdalla tämä ei ole ollut mahdollista, joten olen imettänyt sen minkä olen suht vaivatta pystynyt ja siirtynyt sitten ihan suosiolla pulloruokintaa. Siitä on nimittäin sekin hyöty, että siinä tapauksessa vauvaa voivat ruokkia myös mies ja isommat lapset.

mielestäni täällä jatkuvasti toistuva imetyskeskustelu on lapsellinen enkä ymmärrä tätä tarvetta "ihmetellä" muitten imettämistä tai sen puuttumattomuutta.



Imettäminen ja synnytystavan valinta tuntuu monelle täällä kirjoittavalle olla se viimeinen side pätemiseen äitiyslomalla ja siitäkö jaksetaan taivastella viikottain. Mitä jos keskityttäisiin keskustelemaan vaihteeksi jostain hiukan rakentavammasta kuin kauanko joku tutun tuttu imetti tai synnyttikö alakautta vai leikkauksella? Äitiys on kumminkin jotain ihan muuta.

on, että ihmettelee asiaa joka itsellä meni toisin ja joka tuntuu sotivan logiikkaa vastaan? Tässähän tuli esille monta tapausta, että näin on tosiaan käynyt. Sitten täällä voivat ihmiset, joilla asiat ovat menneet toisin todeta, että "ai jaa, se tosiaan voi mennä noinkin, minä kun luulin että kyse on..." Ehkä taas jollakin aiheuttaa ihmetystä, että maidontulo EI lopu...

ruokkia kunnolla.

Ei tihkunut oikein mitään enää ja luovutin. Hain pullon ja se oli siinä. Tuli haikea olo. Syykin on selvä: Lapsen paino nousi tosi vähän ja sen takia neuvolasta aina painokontrollissa kehoittivat antamaan korviketta imetyksen päälle. Kyllähän siinä tietää, kun korviketta antaa, niin oma maito ehtyy. Sinänsä oli täysin typerää, koska paino ei noussut yhtään sen paremmin. Lopputulos oli vain imetyksen loppuminen.



Lapsi oli syntyissään 4,7kg ja ekan 3kk:n aikana sai lisäpainoa vain yhden kilon. Painoi siis ihan normaalit 5,7 kg 3kk-neuvolassa. Kaverin lapsi, joka syntyissään oli vajaat 3kg, tuplasi samassa ajassa painonsa. Mutta kun meidän oli niin iso syntyessään ja haki vaan oman käyränsä. Siitä se paino alkoi nousta tasaisesta alun "laihtarin" jälkeen. Olisi vaan pitänyt uskoa omaa järkeä, kun lapsi kehittyi, oli virkeä ja kasvoi kuitenkin pituutta mukavasti koko ajan. Ja ei edes kitissyt vaan oli tyytyväinen...

Alusta asti takkusi, imuote oli väärä, mun oli hankala imettää kipeän sektiohaavan takia joten epäilen senkin vaikuttaneen maidontuotantoon kun itsellä oli tukala olla siinä.

Nyt jälkeenpäin ajateltuna en saanut tarpeeksi ohjausta asian parantamiseksi, 10vrk iässä vain sain ohjeen antaa korviketta lisäksi kun paino ei ollut noussut ja vauva muutenkin oli selvästi nälkäinen/janoinen vaikka yritin kokoajan imettää.



Aina tein niin, että ensin rintaa ja sitten vasta korviketta lisäksi (pumppaamalla en saanut mitään tulosta), mutta maidontulo vain laski koko ajan. Juuri noin pelkäsinkin käyvän, mutta en jotenkin uskaltanut olla antamatta lisämaitoa kun pelkäsin että vauva kuivuu..

3kk ikään asti imetin tiheästi, aina ennen joka pulloa, muutenkin. 2kk iän jälkeen en kyllä itse nähnyt pisaraakaan maitoa tulevan rinnoistani, enkä ollut varma saiko vauvakaan sieltä mitään irti... 3kk iässä hylkäsi sitten kokonaan, ei enää halunnut imeä tyhjää rintaa.

Mulla on käynyt jokaisen kolmen kohdalla niin. Eivät usko neuvolassa että oisin yrittänyt tarpeeksi. Ihan sama mulle, tiedänhän kuitenkin itse parhaiten. Meillä on tämä vika suvussa aika monella. Minä TIEDÄN että se oikeestikin voi vähentyä 2-3 kk:n kohdalla vaikka ennen sitä tuntuisi että sitä tulee nyt niin hyvin ettei lisämaitoa tarvitse. ja kaikki konstit tehty.

Siis omaan fiilikseen ja "rintatuntumaan " ei ainakaan mun kokemuksella voi luottaa.



Itse olen todella niukkamaitoinen, ja ihan kaikki asiat vaikuttaa maidontuloon tosi dramaattisesti, ravinto, juominen, stressi jne. Esikoisen kanssa mullakin maito "loppui" siinä 3-4 kk iässä. Tyhmä olin, kun en kuunnellut vauvaa, vaan olin vaan huolissani, kun rinnat untui tyhjiltä, ja tosiaan sitä maitoa ei näkynyt missään. Lapsen kasvukin oli selkeästi hidastunut, mutta eipä siihen mitään muutosta korvikkeella tullut. JA nyt kolmen lapsen kokemuksella tiedän ,että tähän perheeseen ei isoja vauvoja synny, vaan kaikki ovat tirpakoita sen ekan vuoden ainakin.



Tokan ja kolmannen kohdalla on ollut ihan samanlainen vaihe siinä 3-4 kk kohdalla, siis tuntunut täysin siltä, että maito loppuu, ja se aika on menty tosissaan imetys kerrallaan. Sitä tyhjää tissiä tarjoten. Mutta aina siitä on yli päästy, ja nyt kolmosen kanssa on jo yhdeksäs imetyskuukausi menossa, ja olen siitä tosi onnellinen.