Lue keskustelun säännöt.
Miks tehdä lapsia liian pienellä ikäerolla ja sitten olla yliväsynyt?
23.09.2009 |
Tuttavapiirissäni on pari tällaista perhettä joissa kakkonen on saanut alkunsa (suunnitellusti) ensimmäisen ollessa vauvaiässä. Niin että ikäeroksi tulee noin vuosi.
Sitten nämä k.o äidit valittavat koko ajan miten ylitsepääsemättömän rankkaa heillä on ja koko ajan pitäisi olla antamassa sympatiapisteitä.
Todellako se tulee yllätyksenä että on rankkaa pikkuvauvan ja taaperoikään tulevan lapsen kanssa?
Ja muutoin ihan sama miten kukin lapsensa ikäeron ajoittaa, mutta todellakin ärsyttää näiden naisten asenne itseäni kohtaan! Aivan kuin olisi minun syyni että olen tehnyt omat lapseni isommalla ikäerolla ja "pääsen helpommalla". Toinen jopa yrittää jatkuvasti tunkea lapsiaan meille hoitoon ja kun kieltäydyn olen maailman huonoin ihminen.
Kommentit (29)
Olen huomannut erityisesti tuon (meillä suurperhe ja lapset 1-1,5v ikäeroilla), että jos on suurperheen äiti eikä valita väsymystä vaikka lapset pienillä ikäeroilla niin katsotaan jotenkin kieroon. Samoin minulle ovat valittaneet väsymystään nämä, joilla kaksi lasta ja ikäero 1v tai alle.
Kyllä minäkin olin aika ajoin väsynyt kun lapset oli pieniä, mutta mies osallistui todella hyvin lasten hoitoon, samoin kummit ja mummot ja papat eli sain nukkua päivällä esim. sillon kun koliikkivauvamme ei antanut öisin nukkua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hankipa omaan elämääsi lisää sisältöä, niin pian huomaat, ettei sulla oo aikaa ja kiinnostua pohtia muiden asioita, kun omissa on aivan riittävästi.
Jos sattuu olemaan helppo vauva, joka vain syö ja nukkuu ensimmäiset kuukautensa, niin jotkut retkahtaa siihen halpaan, että tehdään toinen heti perään. Sitten kun tajuaa, kuinka paljon 1-vuotiaan perässä joutuu juoksemaan jne jne, onkin jo liian myöhäistä.
Pakko myöntää, että joskus olen ollut hiukan vahingoniloinen näille, jotka vielä toisen raskausaikana paukuttelivat henkseleitään että helppoa tulee olemaan ja kaksi menee siinä missä yksikin.
Itselläni on kaksi lasta, joiden ikäero 3,5 vuotta.
yhden lapsen äitien kitinää kun ovat niin väsyneitä. Sinkkujen kitinää kun ovat niin väsyneitä. Äitien, joiden lapsilla on iso ikäero kitinää.
Olen seurannut, että suurperheen äiti ja äiti, kenellä on lapset lyhyellä ikäerolla, ei saa sanoa olevansa väsynyt.
Mutta toisaalta jos hän ei sano niin haukutaan marttyyriäidiksi ja supermammaksi,joka luulee olevansa joku erikoinen.
ihmetellä toisten tekemää ketjua ja sitten valittaa siitä? Hankipa omaan elämääsi lisää sisältöä, niin huomaat, ettei sulla oo aikaa ja kiinnostusta pohtia muiden ketjuja.
Hankipa omaan elämääsi lisää sisältöä, niin pian huomaat, ettei sulla oo aikaa ja kiinnostua pohtia muiden asioita, kun omissa on aivan riittävästi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja hei, tästähän kehittyy kohta TODELLA mielenkiintoinen ketju! :-)
ihmetellä toisten tekemää ketjua ja sitten valittaa siitä? Hankipa omaan elämääsi lisää sisältöä, niin huomaat, ettei sulla oo aikaa ja kiinnostusta pohtia muiden ketjuja.
Hankipa omaan elämääsi lisää sisältöä, niin pian huomaat, ettei sulla oo aikaa ja kiinnostua pohtia muiden asioita, kun omissa on aivan riittävästi.
Toinen näistä k.o naisista on sisareni joka sanoi minulle taannoin etten minä saa hänen mielestään hoidattaa omia lapsiani äidillämme jotta tämä jaksaa hoitaa siskoni lapsia kun "hän sitä apua oikeasti tarvitsee".
Ja mainittakoon että meidän lapsemme ovat n. kerran kahdessa kuukaudessa mummolla, kun sisareni lapset (asuvat samassa kaupungissa) ovat siellä väh. kerran viikossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos ei kiinnosta kuunnella kitinää, niin älä toki hakeudu sellaisten ihmisten seuraan.
Tai vaihtoehtoisesti voit sitten miettiä omaa asennettasi. Että jos toisella tosiaankin on juuri nyt vaikeaa, niin onko liikaa vaadittu, että osoitat hiukan myötätuntoa.
Mutta minkä linjan valitsetkin, niin omat valintasi ovat ne, joihin voit vaikuttaa. Toisten tekemisiin ja puhumisiin taas voit vaikuttaa vähemmän. Helpommalla siis pääset, kun et yritä muuttaa toista vaan muutat itseäsi.
ikäero lapsille ITSENSÄ jaksamisen kannalta? Aika vaikea tietää asiaa, josta ei ole minkäänlaista kokemusta, eikö?
Monet siis huomaavat vasta sitten kun alpset ovat jo olemassa, että ikäero onkin liian pieni...tai miksei joskus jopa liian suuri, mutta eipä sitä tilannetta enää silloin voi muuttaa, vai keksitkö keinon miten muuttaa tilanne ettei tarvitse valittaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lienee maan tapa tai muodikasta aina vain valittaa ja jos joku ei yhdy moiseen itkuvirteen niin todellakin katsotaan kieroon. Onhan näitä ihmisen onnellisuuteen ja jaksamiseen liittyviä asioita monesti tutkittu ja kaikista lukemistani käy 20-50%:n osuus ilmi, että omalla positiivisellä asennoitumisella ja ajattelutavalla saa laivan käännettyä parempaan kurssiin. Merkillepantavaa on myös, ettei toisten puolesta osata iloita, onnistumisista kehuta vaan kyllä aina joku on tehnyt asian paremmin ja ei kuitenkaan itse ansaitse koko kiitosta tai "hauskin":...ettei nyt vaan mitään sattuisi... eli tavallaan manataan ja toivotaan jotain pahaa tapahtuvaksi, jos jossain on onnistanut. Toki, jos on paha mieli tai väsynyt tai jokin ongelmatilanne ratkaistavana niin pitäähän tosiasiat tunnustaa itselleen ja monesti auttaa jo se, kun asian sanoo ääneen, sitten pitäisi ryhtyä vastatoimiin!, mutta ei huonoissa fiiliksissä vellominen ja negatiivisten asioiden märehtiminen auta ketään, päinvastoin! Positiivista syksyä kaikille toivottaa pian kuuden lapsen äiti, onnellisesti naimisissa ihanan miehen kanssa ja vakituinen työ odottamassa hoitovapaajakson jälkeen :-)
että voisi vähitellen hoidattaa lapsiaan jo vähän vähemmän äidillämme. Sillä kun on nuoremmatkin jo kymmenvuotiaita ja isommat liki täysi-ikäisiä. Kohta kakskyt vuotta on käyttänyt näitä ilmaisia hoitopalveluja ja pyytää äitiä monta kertaa vuodessa viikoksi putkeen sinne, kun lähtee itse lomalle. Lisäksi viikonloppuhoitamisia ja kesälomat.
No mulla on nyt lapset pieniä, ja kyllä musta tuntuu juuri tuolta, että siskon pitäisi jo alkaa huolehtimaan perheestään vähän itsekin, kun minä nyt oikeasti tarvitsisin apua. Olis vähän niin kuin minun vuoroni välillä. Ja meillä kun on muitakin sisaruksia, niin äiti ei tosiaan ihan koko ajan voi olla vain siskolle avuksi. Tätä sisko ei tunnu tajuavan, joten pakko sille oli sanoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan samalla tavalla valittaa ne joilla on pitkät ikäerot.
Ja ikävä tuottaa pettymys, mutta kyllä kaksi lasta voi mennä siinä missä yksikin. Eli itse koen päässeeni helpommalla.
ylipäätään mistään muusta kuin ihmisen OMASTA ASENTEESTA!!
Toiset vain yksinkertaisesti valittavat KAIKESTA, vaikka asiat olisivat kuinka hyvin...toiset taas eivät valita mistään, vaikka välillä muista tuntuisi, että heillä olisi paljonkin valittamisen aihetta!!
Ihminen on joko negatiiviinen tai postiivinen "perusluonteeltaan" ja se vaikuttaa sitten ihmisen muuhun käytökseen...toki jos on fiksu niin ymmärtää että omaa asenettaan voi yrittää muuttaa ja pikkuhiljaa huomaa, että positiivisuus onkin kivaa:)
t. perusluonteeltaan jopa "ylitö"positiivinen 12 lapsen äiti, joka ei valita juurikaan koskaan mistään...miksi valittaisin kun elämä on kuitenkin vain OMIA valintoja?!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
niin lapsuudesta on jäänyt ratkaisemattomia asioita sisaruskateuden suhteen. Ehkä teidän pitäisi ensin selvittää välinne ja vasta sitten pohtia näitä hoitojaksoja.
Toinen näistä k.o naisista on sisareni joka sanoi minulle taannoin etten minä saa hänen mielestään hoidattaa omia lapsiani äidillämme jotta tämä jaksaa hoitaa siskoni lapsia kun "hän sitä apua oikeasti tarvitsee".
Ja mainittakoon että meidän lapsemme ovat n. kerran kahdessa kuukaudessa mummolla, kun sisareni lapset (asuvat samassa kaupungissa) ovat siellä väh. kerran viikossa.
eipä sitä huudella ympäri kyliä jokaiselle joka jaksaa kuunnella.
Eli minä oon se toinen tässä, joka on sanonut siskolleen noista lastenhoitojen määrästä.
niin lapsuudesta on jäänyt ratkaisemattomia asioita sisaruskateuden suhteen. Ehkä teidän pitäisi ensin selvittää välinne ja vasta sitten pohtia näitä hoitojaksoja.
Toinen näistä k.o naisista on sisareni joka sanoi minulle taannoin etten minä saa hänen mielestään hoidattaa omia lapsiani äidillämme jotta tämä jaksaa hoitaa siskoni lapsia kun "hän sitä apua oikeasti tarvitsee". Ja mainittakoon että meidän lapsemme ovat n. kerran kahdessa kuukaudessa mummolla, kun sisareni lapset (asuvat samassa kaupungissa) ovat siellä väh. kerran viikossa.
Ja oon itsekin ollut ihmeissäni, että nyt aikuisena nousee esille tällainen sisaruskateus. Ja oon koittanut välillä pohtia, että mistä tuo juontaa juurensa, mutta en ole vielä oikein päässyt asian ytimeen. Kun kuitenkin koen eläneeni erittäin onnellisen lapsuuden, niin sitä ei haluaisi alkaa tonkimaan ja etsimään sieltä vikoja.
Mutta kyllä mulle oikeestaan onkin tärkeämpää, että pystyn tunnustamaan tunteeni nyt ja analysoimaan tätä tämänhetkistä tilannetta mielestäni ihan hyvin.
joka hoidatti hiihtolomat ja kesälomat ja viikonloput vanhemmillamme lapsiaan. Ikäeroa oli 3 vuotta.
Meillä pienellä ikäerolla, mutta eipä ole apua tippunut kotoa kun siskoni juoksuttaa isot lapset vielä isovanhemmille hoitoon.
Onkohan ap siskoni? Voisin kuvitella. Hän on juuri sen oloinen, että kitisee minulle lastemme ikäeroista juuri siksi, että pelkää ilmaisen hoitopaikan menevän jos äitimme auttaisikin minua.
No mulla on nyt lapset pieniä, ja kyllä musta tuntuu juuri tuolta, että siskon pitäisi jo alkaa huolehtimaan perheestään vähän itsekin, kun minä nyt oikeasti tarvitsisin apua. Olis vähän niin kuin minun vuoroni välillä. Ja meillä kun on muitakin sisaruksia, niin äiti ei tosiaan ihan koko ajan voi olla vain siskolle avuksi. Tätä sisko ei tunnu tajuavan, joten pakko sille oli sanoa.
tilanteen korjaamiseksi, on tyhmä.
Kyllä äiti voi väsyä vaikka lapset olisivat isommallakin ikäerolla! Ei tarvitse olla vauvaa ja taaperoa , jotta väsyy.
Itse olen lasten 4 vuoden ikäerollakin ollut melko piipussa. Vauvan ja 4-vuotiaan tarpeet ovat jo niin erilaiset, että äitinä tuntuu joskus että repeää niin eri suuntiin.
Puhumattakaan kun esikoinen lähtee kouluun ja toinen on vielä taapero. Tässä ei enää väsytä vähäinen unen määrä vaan juuri nuo erilaiset tarpeet ja vaatimukset. Kun olisi joka paikkaan revettävä.
yhden lapsen äitien kitinää kun ovat niin väsyneitä. Sinkkujen kitinää kun ovat niin väsyneitä. Äitien, joiden lapsilla on iso ikäero kitinää.
Olen seurannut, että suurperheen äiti ja äiti, kenellä on lapset lyhyellä ikäerolla, ei saa sanoa olevansa väsynyt.
Mutta toisaalta jos hän ei sano niin haukutaan marttyyriäidiksi ja supermammaksi,joka luulee olevansa joku erikoinen.