Raskauden takia sairauslomalle, mitä tekemistä keksin?

Totta kai streptokokin ja VTI:n vuoksi raskaana olevalle täytyy kirjoittaa sairaslomaa. Etkö tiedä, että aiheuttavat supistuksia ja pahimmassa tapauksessa keskenmenon/ennenaikaisen synnytyksen riski on todellakin noussut. Varsinkin jos vielä fyysisesti raskas työ.

Kyseessä oli viides raskaus.Olin tosi ihmeissäni, kun lääkäri sanoi ekalla ultrakäynnillä että tässä on todistus työnantajalle, että ette mene työhön enää raskauden aikana kohonneen verenpaineen takia. Koskaan aiemmin ei ollut koholla, mutta olin ns. "riskisynnyttäjä" koska ikää oli 37v ja verenpainetta liikaa.



En itse vielä tuntenut mitään miksi olisi pitänyt jäädä pois töistä.

Lääkäri sanoi suoraan että tulisin olemaan vuoroin sairaalassa, vuoroin kotona,,,jota en tietenkään uskonut enkä hyväksynyt. Kotona piti hänen ohjeensa mukaan olla mahdollisimman paljon levossa, sillä verenpaineen nouisu näkyy jos ei ole aloillaan.



En jäänyt kotiin lepäämään, koska en tuntenut mitään syytä,,,vielä.

Seuraavassa mittauksessa oli jo suurempi lukema ja kenties sairaalajakso, ja silloin oikein tajusin ettei leikki ole kyseessä. Jäin suosiolla saikulle, koska mieluimmin makaan kotona kuin sairaalassa.



Oli kurjaa sanoa työnantajalle, mutta niin vain oli.



Jouduin käymään joka toinen päivä neuvolassa ja kaksi kertaa kuussa äitiyspolilla. Aina sai pelätä ennen mittausta onko alapaine yli 100 jolloin täytyy lähteä.



Usein otin kassin valmiiksi käydessäni polilla, koskaan ei tiennyt mitä mittari näyttää käynnillä. Yritin olla tosi paljon levossa , tunti ylhäällä ja kaksi sängyssä. Meillä oli muutto , jota saimme tehdä onneksi muutaman kuukauden pikku hiljaa. mutta olisi haluttanut tehdä niin paljon, eikä saanut. Luin paljon, mutta pelkästään vain olemistakin, kun ei aina lukeminen maittanut.

Lapsiakin oli jo ennestään, mutta osa jo isompia koululaisia, nuorin lähes seitsemän.



Vauva syntyi ihan OK ja seuraava ilmoitti tulostaan parin vuoden päästä. Ikää 39v j a heti kun raskaus varmistui jouduin saikulle koska tiedettiin kuinka edellinen raskaus sujui.Taas alkoi makaaminen ja toivo että kaikki menisi hyvin.





Enää ei pelkkä lepo auttanut, jouduin syömään lääkettä Albetolia. Siltikin oli kiikun kaakun pysyykö verenpaine kurissa.

Usein tarjottiin ovea osastolle lepäämään.

Ainakin vauva oli saanut ravintoa ja happea tarpeeksi, sillä suurin vauva meillä 4500g 52cm.





Kannattaa kyllä jäädä lepäämään jos lääkäri niin sanoo. Ajattelin että siinä vaiheessa jos lopetan työt niin työnantaja ei varmaan sen ihmeemmin muistaisi onko ollut ilman sairaslomia tai aina vaan tunnollisesti töissä.

Täällä taas nostelen vanhaa ketjua...



Eli sluibaava kakkonen täällä... Niinhän siinä sitten kävi, että "työputki" jäi kahteen päivään. Jälleen kerran ollaan sairaslomalla ja nyt tällä kertaa näyttää siltä, ettei tästä ehkä töihin enää päästäkään. Vähän kypsä homma, mutta teinpä minäkin nyt sen päätöksen, että alan orientoitumaan jo äitiyslomaan.



Kuinkas sinä jakselet, ap? Ja muutenkin onko linjoilla muita sairastelevia odottajia?

täällähän sitä taas ollaan. Meillä on tietsikat keittiön pöydän ääressä, joten tänne palstalle lipsuu tavattoman helposti.



Mulla jatkui flunssa ja olen sen vuoksi sairauslomalla vielä maanantain. Keskiviikkona sitten töihin taas. Sovimme lekurin kanssa, että katsomme tilannetta sitten, kun tämä flunssa on alta pois. Kyllähän sitä jaksaa paljon paremmin, vaikka supistelee, närästää ja on niitä liitoskipuja, jos on muuten terve. Mutta jos on ihan mahdotonta, menen ensi viikolla uudestaan lekuriin.



Mulla ei siis ole fyysisesti raskas työ, mutta kylläkin tosi stressaava.



Fiilis on kyllä ihan hyvä, olen tässä pikku hiljaa sulatellut asiaa ja alan vähitellen orientoitua siihen äitiyslomaan. Viisi viikkoa töitä jäljellä, eli ei paljoa. Lapset jatkaa äitiyslomallakin tarhassa kaksi päivää viikossa ja meinaan ruveta käymään uimassa. Ihan huippua!



T. ap

Kiva, että sinulla on hyvä fiilis nyt :)



Itse olen kyllä huomannut sen, että täällä palstalla tulee vietettyä sitä enemmän aikaa, mitä enemmän kotosalla on ;) Olihan mulla tuossa toki noin 6 vuoden tauko palstailussa, mutta näin uuden odotuksen myötä, olen löytänyt nämä sivut uudestaan ;)



Onhan se ihan totta, että jos muuten on kunnosa, niin noita raskausvaivojakin jakselee vähän paremmin. Sekin on totta, ettei tässä kannata mitään sankaria ryhtyä leikkimään, oma ja vauvan terveys on kuitenkin tärkein.



Itsekin suhtaudun vähän skeptisesti tähän omaan tilanteeseeni. Saa nähdä miten tässä oikeasti käy.



Mulla on vähän sama vika tuon työn suhteen. Fyysistähän se ei ole, mutta stressi on kova. Jo pitkin syksyä olin kyllä havaitsevani aika selkeän yhteyden stressin ja supistusten kanssa. Saa nähdä käykö mulla sitten niin, että kun pääsee "töissä vauhtiin", niin supparit alkavat samantien. Toisaalta oli kuitenkin tosi positiivinen yllätys "selvitä" kokonaisesta työpäivästä ilman ihmeempiä harmeja. Katsotaan miten käy. Pahaksi onneksi mulla olisi nyt tammikuun aikana yksi aika mittavahko projekti töissä hoidettavana, täytynee ottaa esimiehen kanssa asiaa esille ja jutella siitä, että onko mun mahdollista saada siihen minkäänlaista apua. Se toinen vaihtoehto töiden helpottamiselle kun tosiaan taitaa olla se sairasloma.



Vähiin nämä aamut kyllä ovat tosiaan käymässä ennen äippälomaa. Mäkin laskeskelin (taas!!!!) noita jäljelläolevia aamuja ja eihän niitä kamalasti enää ole.



Mulla tosiaan esikoinen on jo kolmasluokkalainen, joten äippälomalla on sitten päivisin ihan kivasti aikaa itselleen. Tuo uimisen aloittaminen kuulostaa kyllä hienolta. Yritänpä itsekin pohtia, josko jotain järkevää aktiviteettia keksisin ;)



Kovasti jaksamista!!!!



T: Se toinen

Mitäs sinulle kuuluu, miten jakselet?

Mulla on nyt yksi päivä töitä takana ja se päivä meni ihan yllättävän hyvin. Supistuksia ei tullut lainkaan päivän aikana, vaikka olo oli aika vetämätön ja veltto.



Jokatapauksessa teki todella hyvää olla töissä ja aloinkin herättelemään toiveita siitä, että jospa tässä nyt ihan oikeasti pystyisi olemaan töissä äitiysloman alkuun (tai ainakin lähelle sitä, tai ainakin edes muutaman päivän). Esimies on kehottanut ottamaan rauhallisesti, ainut vaan että ne konkreettiset keinot työn helpottamiseksi puuttuvat. Toivon kuitenkin että ensi viikon aikana niitäkin löydettäisiin.



Huomenna pidän "ansaitun" vapaapäivän, joten seuraavan kerran olen menossa töihin vasta loppiaisen jälkeen :) Tuntuu melkein lomalta näin :)



T: Se toinen sluibaaja

sinulla on jo lapsia ennestään, vietä heidän kanssa paljon aikaa, suunnitelkaa yhdessä mitä vauvan kanssa puuhataan. Pidä itsesi hyvässä kunnossa, panosta itseesi vielä kun voit. Siivoo koti tip top kuntoon, kaapit ja kaikki, vie ylimääräiset kamat kirpparlle. Laita kaikki vauvaa varten niin valmiiksi kuin mahd. (sitten et enää kerkii).

Itseäni kun vaivaa krooninen ajanpuute, niin siksi keksisin vaikka mitä.

Ja et todellakaan ole luuseri, elimistösi on kovilla! Lapsen ja äidin terveys on tärkeempi kuin mikä työ!!!

Tässä täytyy vielä vähän taktikoida, kun meillä maksetaan palkka vain neljältä viikolta. Eli yritän nyt vielä käydä siellä töissä muutaman viikon.



Huomenna menen kyllä lekuriin, ja katsotaan sitten sen jälkeen.



Vaikka sitä kuinka ajattelee, että se vauva on nyt tärkein, kokee silti itsensä huonoksi työntekijäksi työnantajan kannalta. Ja potkujakin pelkään, vaikka tuskin raskauden takia kovin yleisesti irtisanotaan, olen DI ja IT-alalla.



Mutta, vähän outo olo on, kun on kalenterista laskenut niitä päiviä ja nyt jos sitten joutuukin jäämään jo aiemmin.



Meillä on käynyt kaksi kertaa kuussa siivooja. Mietin, että kannattaisiko säästää sekin raha ja imuroida ja luututa lattiat itse. Mulla kyllä supistelee aika paljon.



Tuo kirppisjuttu on kyllä tosi hyvä. Varsinkin pojan vaatteita voisi viedä ison kasan kiertoon, vaikkei vielä sukupuoli olekaan selvillä. Kun olen koko syksyn sairastellut, olen ehtinyt tehdä kaikenlaisia pikkupuuhia, mm. tuota kaappien järkkäilyä.

Sairaslomalla olen ollut nyt jo melkein kolme viikkoa. Pikkuhiljaa pitäisi yrittää töihin paluuta (jotenkin tiedän jo nyt, ettei se tule onnistumaan, mutta tuntuisi jotenkin tosi "säälittävältä" mennä taas lääkärille ennen kuin on edes kokeillut käydä töissä).



Tosi toivoton olo. Itse teen esimiestyötä ja ajattelen kokoajan, että tällaista malliako nyt sitten omalle työryhmälleni näytän. Mulla on aika mennyt ihan lukiessa, pienillä kävelylenkeillä ja ystäviin yhteyttä pitämällä. Esikoinen on jo koululainen, joten näin joululoman aikana on tietysti ihanaa kun ollaan voitu olla yhdessä.



Itselläni tässä taustalla ovat kovat supistelut. Jo normaali kävelykin laukaisee ne, joten aika vähän tässä oikeasti voi mitään tehdäkään. Toisaalta töihin paluu pelottaa, toisaalta taas pelottaa sekin, että mitä jos en töihin enää pääsekään. Kuinka pitkä tästä talvesta mahtaa tullakaan. Itse olen raskausviikolla 29 ja olo kaikkea muuta kuin freesi ;)



Ihan samoja ajatuksia mulla on kuin sinullakin. Koen itseni ihan häviäjäksi ja luuseriksi (varsinkin kun tällaisia ongelmia ei esikoisen odotuksessa ollut). Toisaalta järki sanoo, että nyt olisi järkevää mennä taas lääkärille (sairasloma on nyt katkolla), kun kuitenkin tiedän etten ole kunnossa. Toisaalta sitten taas kiusaus on suuri mennä töihin "kokeilemaan". En enää tiedä mikä on fiksua ja mikä ei. Supistelut vain ovat niin kamalan armottomia. En tiedä voiko niille oikeastaan yhtään mitään :( Mulla siis tämän kolmen viikon saikun syynä ovat olleet nimenomaan nuo supistukset. Muita vaivoja ei onneksi ole ollut!

Samaa kalenterin tuijottamista olen itsekin harrastanut ja laskenut noita jäljellä olevia päiviä. Oudolta kieltämättä tuntuisikin, jos "tämä nyt olikin sitten tässä". Toisaalta taas sairasloman jatkaminen tuntuisi helpotukselta, toisaalta taas ei.



Töissä on aika rankat ajat meneillään ja oletan, että työn aiheuttama stressi on ainakin jossain määrin aiheuttanut näitä ongelmia.



Älä siis sure, ap! Et ole ainut. Tärkeintähän tässä oikeasti olisi nyt oma jaksaminen ja pikkuinen. Taidetaan kumpikin pohjimmiltaan tietää se, että ihan aiheesta tässä nyt levossa ollaan!



Jaksamista sinulle!

Itse voin tosiaan olla vain neljä viikkoa putkeen poissa, mutta käytännössä menisi kai niin, että nyt saisin max 2 viikkoa, sitten töihin, ja jos sama meno jatkuu, uusi perään muutaman työpäivän jälkeen.



Stressaavaahan tämä elämä tällaisenaan on. Töissä en saa mitään aikaiseksi, kun ehdin juuri päästä kärryille siitä, mitä pitäisi tehdä, niin sitten olenkin taas kuumeessa.



Mulla on jo kuukauden ollut sellainen olo, että tuntuu, kuin viikkoja olisi 40 +. Ja kevääseen on tosiaan aikaa... Mulla la itse asiassa 18.3 ja edelliset on menny 14 ja 8 päivää yli.

Pomoni ehdotti, että jäisin kokonaan sairauslomalle, vaikka äitiysloma alkaa vasta helmikuun puolessa välissä.

Ethän voi jäädä vain sairaslomalle kun "pomon mielestä se olisi parempi juttu". Sinä tarvitset syyn jäädä sairaslomalle. Sellaisen syyn että lääkäri kirjoittaa sinulle sairaslomaa. Sellaiseksi syyksi ei kelpaa että "pomo on sitä mieltä että mun kannattaisi jäädä nyt sairaslomalle loppuajaksi kun on ollut kaikkea pientä kremppaa". Nimittäin yrityksellä ei ole palkanmaksuvelvollisuutta edes yhdeltä päivältä jos sinulla ei ole toimittaa kunnollista lääkärintodistusta (syyksi ei kelpaa esim. "raskaudenaikainen stressi" tms.).

Ja kiva kuulla, että joku muukin plaraa kalenteria.



Mulla on töissä sikäli hassu tilanne, että näiden sairastelujen takia suurin osa töistäni on jo delegoitu muille eikä tilalleni olla ottamassa ketään, joten ei ole ketään perehdytettävää. Joten työmotivaatio on tämän vuoksi aika nollissa muutenkin.

Elikä periaatteessa sitä palkkaa sitten kyllä saisin. Käytännössä itselläni on sellainen työtilanne, että on pakko mennä työpaikalle tekemään "edes jotain". Sijaista mulla ei vielä ole ja on tiettyjä juttuja, jotka on pakko tehdä. Stressaan tietenkin myös tuota käsitettä "pakko" ihan hirveesti. Jotenkin on sellainen tunne, ettei sitä sitten kuitenkaan oikeesti saa yhtään mitään töissä aikaiseksi juuri tuon "pakon" takia. Ja totta kai toi "pakon" fiilis on nyt sairaslomallakin pyörinyt päässä koko ajan. On sellainen tunne, että mitä kauemmin aikaa on poissa, niin sitä enemmän on töitä tehtävänä ja toisaalta taas sitä hyödyttömämmäksi sitä itsensä tuntee :(



Ihan varmasti tuo stressin tunne ei ainakaan tätä tilannetta helpota! Tuo on kyllä oikeasti ikävää, että on pakko "taktikoida" tuon palkan kanssa. Itselläni ei tosiaan sitä pakko olisi, mutta jonkinlainen henkinen pakko olisi mennä töihin. En tiedä käykö tässä oikeasti sitten niin, että tuo töihin paluu tuleekin olemaan viimeinen ennen pitkää vapaata.



Mulla on kanssa ihan järkyttävä olo. En ole mikään nuori äiti enää ;) ja tämä saattaa tietysti osittain vaikuttaa siihen, ettei raskaus tunnu ihan samalta kuin silloin kaksnelosena :) Mulla kanssa olotila "repesi" joulukuun alkupuolella. Siihen asti voin ihan hyvin ja nyt tosiaan tää joulukuu on tuntunut siltä, että kokoajan närästää, kolottaa ja supistaa ja tietysti itkettää ;)



Kevääseen on kyllä vielä aika pitkä aikaa..... Helpottaisikohan se vähän, jos tätä edessä olevaa aikaa vähän pilkkoisi osiin. Ollaan muuten jäämissä aika samoihin aikoihin äitiyslomalle (ellei peräti samana päivänä ;)). Jos tätä aikaa pilkkoisi mielessään vaikkapa sellaisiin kuuden viikon jaksoihin. Sittenhän niitä ei tulisi enää kovin montaa!

Lääkäri ehdotti jo aiemmin pidempää sairauslomaa (2 viikkoa), syynä supistukset, selkäkivut, infektiokierre ja uupumus. Silloin halusin vielä harkita asiaa.



En siis ole vielä käynyt lekurissa, huomenna menen labraan ja nieluviljelyyn. Tässä vain pohdiskelen, että jos lekurin mielestä olisi viisainta jäädä saikulle, niin miten siihen suhtautuisin.



Kyseessä kolmas raskaus, enkä ole aiemmin ollut koskaan raskauden vuoksi pois töistä. Mutta onhan tämä järjetöntä, jos olen sairaana, siis flunssassa tms., 75 % työpäivistä.

Ja sama vastaaja ja kalenterin plärääjä vielä kirjoittaa :)

Ääh, ymmärrän tuonkin hyvin. Tämä "siirtymävaihe" olisi niin paljon armollisempi, jos viimeiset viikot voisi tehdä työtä vähän pienemmällä paineella omaa tietotaitoaan eteenpäin siirtäen.

Mulla ei tosiaan sijaista vielä ole ja näyttäisi siltä, että sijainen tulee kuvioihin jotakuinkin siinä vaiheessa kun itse olen jo jäämässä pois (nämä määrärahat) ja se vaikuttaa täälläkin kyllä jollain lailla fiilikseen.

Ja kiva kuulla, että joku muukin plaraa kalenteria.

Mulla on töissä sikäli hassu tilanne, että näiden sairastelujen takia suurin osa töistäni on jo delegoitu muille eikä tilalleni olla ottamassa ketään, joten ei ole ketään perehdytettävää. Joten työmotivaatio on tämän vuoksi aika nollissa muutenkin.

Vaihdoin vielä työtehtäviä elokuun alussa, ja alku meni väsymyksen kourissa ja sitten alkoikin tämä infektiokierre. Aluksi minulla oli ihan hirveä stressi tuon työn suhteen, kun kukaan muu ei niitä hommia hoitanut minun poissa ollessani.



Sen suhteen on nyt tosiaan helpottanut, kun olin joulukuussakin 15 päivää poissa ja 5 paikalla, joten jonkun oli pakko alkaa tehdä niitä töitä. Mutta tiedän hyvin tuon tunteen.



Millainen esimies sinulla on? Olisiko hänen kanssaan mahdollista käydä nyt palatessasi läpi nämä työkuviot, jotta voisit sitten oikeasti levätä sairauslomallasi? Itse olen ainakin stressanut niin paljon maatessani flunssaisena kotona, kun hommat vaan töissä kasaantuu. Ja mulla ainakin stressi lisää supistuksia.



T. ap

ei mene aikaakaan, kun huomaat että missä välissä sitä oikein ehti töissä käydä=). Olen itse ollut sairauslomalla rv 17 asti kovan verenpaineen takia. Kyllä sitä tekemistä keksii, vaikka rauhassa on pitänyt ollakin. Kaapit on siistit, kirpparilla tavarat myyty, luettuna kaikki kirjahyllyn kirjat ja nyt alan tekemään avoimessa yliopistossa perusopintoja netin kautta...

Itse olen pilkkonutkin. Pidän nyt tässä vuoden vaihteessa saldovapaita ja seuraava lomapätkä on 1-6.1. 7.1 palaan töihin, ja silloin on jäljellä 5 viikkoa äitiysloman alkuun. Ja siitä taas 5 viikkoa laskettuun aikaan. Ja sitten saa odotella vielä pari viikkoa, ennen kuin vauva on sylissä, jos vanhat merkit pitävät paikkansa. Eli mulla jäljellä loma + 5 viikkoa + 5 viikkoa + yliaika, mutten todella summaa noita viikkoja yhteen :)

Mutta nyt en kyllä uskalla edes tosissani haaveilla sellaisesta, kun olen oikeasti ollut koko ajan kuumeessa. Mutta jos selviäisi pelkillä raskausvaivoilla loppuajan, voisi sitä jotain suoritellakin.