Mitä jätät kertomatta ensisynnyttäjälle?

Omastani olen kertonut sillä tarkkuustasolla kun ollut luontevaa. Mä olen sanonut, että kannattaa luottaa aika paljon omiin tuntemuksiinsa ja kätilön neuvoihin. Eikä liikaa suunnitella etukäteen.



Ihmiset kokevat kivut niin erilaisina.

ja lapsi syntyy vasta seuraavana yönä aamuyöstä, niin seuraavana yönä se vastasyntynyt sitten saattaakin huutaa koko yön...ja seuraavan....ja seuraavan....Eli siitä hetkestä kun synnytys alkaa, voi olla ettei pitkään aikaa pääse enää nukkumaan.

oli muuten sellainen juttu, mitä en tullut aikoinaan ajatelleeksi. Yhden yön kärvistelin synnytyksen ja supistusten kanssa ja koko ajan odotin, että tulisi jo, että pääsisin nukkumaan.:D Siitähän se valvominen vasta alkoikin, ja kadutti vähän jälkeenpäin, kun en ottanut enempää särkylääkettä tuona yönä, että olisin saanut vähän enemmän nukuttua.

Tyyliin että se pitkittyi, alkoi vesien menolla ja päätyi lopulta parin vuorokauden jälkeen sektioon. Sen enempää en ole käynyt kuvailemaan.



Toista ja kolmatta synnytystä olen sitten kuvaillut hieman tarkemmin ja sanonut niiden olleen ihan onnistuneita kokemuksia.



Turhaa omalla kivuliaalla komuksella pelotella. Sitä kipua kun ei etukäteen voi kuvitella ja varmaan kaikki ensisynnyttäjät ajattelevat, että "tuolla on ollut huono tuuri ja ehkä alhainen kipukynnys, mutta minä olen synnyttäjänä varmaan paljon enemmän kipua kestävä."

toiset sanoo että inhoralistisesti...olen eri mieltä.



Kerron siis, että se on väsyttävää, mutta siedettävää kipua. Itse ainakin päässyt liki luomusti läpi jo kolme.

Kerron siis myös, että imetyksestä saa samoja mielihyvähormoneja kuin orgasmista.

...että koin kolmannessa synnytyksessäni ponnistusvaiheessa orgastisia tuntemuksia.



Kerron omat kokemukseni ja mielipiteeni, tosin vain siinä tapauksessa että on hyvä ystävä. Jos puolituntemattomassa naisjoukossa tulee puheeksi, saatan korostaa hyviä puolia vielä lisää.

ja että sellaista kuin käynnistys ei oikeasti ole olemassa, on vain käynnistysyritys. Mulla käynnistettiin kahtena peräkkäisenä päivänä raskausmyrkytyksen vuoksi, eikä lähtenyt omat supparit tulemaan. Sektioksi meni.

Ja toi oli mulle kyllä ihan uusi juttu, olin aina luullut, että kyllä sairaalassa saadaan synnytys käynnistymään jos halutaan. En tiennyt, että voi ollakin, ettei kroppa reagoi tarpeeksi voimakkaasti menetelmiin ja voidaan joutua tekemään sektio jos äidin ja/tai vauvan tila sitä vaatii.

Toisaalta minun on helppo kertoa synnytyksistä realistisesti niin, ettei kukaan edes koe sitä pelotteluna, koska minulla on takana yksi sektio ja kaksi helppoa alatietä. Kipua toki synnytyksiini liittyi, mutta se oli hyvinkin siedettävää, vaikka mitään kivunlievityksiä en ehtinyt saamaan.

vaikkakin yleinen juttu synnytyksessä..

että synnytyksessä emättimeni takaseinämä repesi niin, että peräsuoli näkyi 10 sentin matkalta...

Takana yksi sektio ja kaksi luomualatietä. Eivät ne alatiesynnytykset mitään kauheita olleet. Sattui tietenkin, ja huusinkin. Repesin myös jonkun verran, mutten pahasti. Silti ne ovat tähän astisen elämäni upeimmat tapahtumat. En vaihtais pois mistään hinnasta. Olen tosi iloinen, että sain kokea kaksi "hyvää" alatiesynnytystä ja niistä jäi kuitenkin ihanat muistot.

Joskus olen miettinyt, että kannattako tulevaa synnyttäjää pelotella sillä minun kaksinkertaisella kokemuksella että sairaalaan on vaikea ehtiä vaikka asuu melkein sairaalan vieressä ja supistuksia ei aina tunnista "niiksi" supistuksiksi.



Meillä kun synnystysvalmennuksessa kovasti painotettiin että kotona pitää olla niin pitkään kun pystyy ja jos tarvitsee miettiä että ovatko nyt nämä niitä oikeita supistuksia niin kyse ei ole oikeista supistuksista. On siis aika harvinaista vissiin että synnytys käy niin helposti kuin minulta. Tytärtäni aion asiasta valistaa jos hän joskus on raskaana. On nimittäin suvussamme todella yleistä tämä sama kokemus (en tiedä voiko se olla jotenkin perinnöllistä, mutta tuntuu olevan).

Minulla oli niin ihana synnytys, ettei siinä ole mitään kauheaa. Oikein positiivinen kokemus kaiken kaikkiaan:)

Ensimmäinen synnytys oli kaamea kokemus monesta syystä, kivut eivät jääneet synnärille ja elin kuukausia epävarmuudessa. Vaikeastakin kokemuksesta kuitenkin toipui, ja seuraava synnytykseni oli helppo kuin unelma, lisäksi vielä täysin luomu ja toivuin siitä parissa päivässä.



Eräänlainen selviytymistarina siis.