ovatko nykyaidit mukavuudenhaluisia ja laiskoja

kun isompi lapsi laitetaan paivakotiin, koska aiti ei jaksa vauvan ja vanhemman lapsen kanssa kotona. vai johtuuko se siita, etta nykysuomesta puuttuu aivan taysin yhteisollisyys. eras ison perheen somaliaiti sanoi, etta lastenhoito suomessa raskasta koska kaikki taytyy tehda itse. entisessa kotimaassa oli aina joku sukulaisnainen auttamassa, juttelemassa jne.

Itse ainakin koen tarkeaksi etta voimme kayda lasten kanssa kerhoissa tapaamassa muita perheita. olen hoitanut lapsiani pian 6vuotta kotona, enka koe kotiaitiytta tai aitiytta yleensakaan raskaana vaan aivan ihanana asiana :B

Vaan nykyäitejä syyllistetään joka torvesta ja tuutista. äitiys ei ole mitään muuta kuin jatkuvaa suorittamista tässä kamalassa yhteiskunnassa, jossa naiset ovat aina toisiaan mollaamassa.

ennen lapset hoituivat - jos hoituivat - muun ohessa. nykyään äitiysden ja lapsehoidon pitää olla niin helvetillisen täydellistä, ettei sitä kukaan voi täyspäisenä kestää. Edes yhden lapsen kanssa, kahdesta puhumattakaan. Kaiken maailman av-palstat ja imetystukiryhmät ovat koko ajan tukeilemassa vaatimuksineen...

Itsekkyys näkyy juuri siinä, että hoitopaikkaa pidetään ikiomana sen jälkeen kun se on kerran myönnetty. Siitä ei luovuta, vaikka toinen tarvitsisi sitä ja itse ei.

Ei kai monikaan enää virikehoitoa mihinkään tarvitsisi. Ihminen on laumaeläin, ja lapset on aina kasvatettu koko yhteisön voimin. Vain nyky-yhteiskunnassa on naisvihamielinen elämäntapa, jossa äidin oletetaan jaksavan tehdä kaiken yksin. Täysin naurettavaa. Äitiys on iloinen, ihana asia, josta saa ja pitää nauttia! Siihen kuuluu ilman muuta se, että väsynyt äiti saa hyvillä mielein antaa lapsensa vähäksi aikaa jonkun toisen hoitoon, että saa levätä.



Monille se virikehoito on se ainoa "yhteisön tuki", mitä löytyy. Mutta tietenkin sekin hyvä täytyy poistaa, äitejä ei ole vielä kyykytetty tarpeeksi, varsinkaan toisten äitien toimesta...

kun isompi lapsi laitetaan paivakotiin, koska aiti ei jaksa vauvan ja vanhemman lapsen kanssa kotona. vai johtuuko se siita, etta nykysuomesta puuttuu aivan taysin yhteisollisyys. eras ison perheen somaliaiti sanoi, etta lastenhoito suomessa raskasta koska kaikki taytyy tehda itse. entisessa kotimaassa oli aina joku sukulaisnainen auttamassa, juttelemassa jne. Itse ainakin koen tarkeaksi etta voimme kayda lasten kanssa kerhoissa tapaamassa muita perheita. olen hoitanut lapsiani pian 6vuotta kotona, enka koe kotiaitiytta tai aitiytta yleensakaan raskaana vaan aivan ihanana asiana :B

Vaan nykyäitejä syyllistetään joka torvesta ja tuutista. äitiys ei ole mitään muuta kuin jatkuvaa suorittamista tässä kamalassa yhteiskunnassa, jossa naiset ovat aina toisiaan mollaamassa.

Veit sanat suustani...=)Just näin se on...

Itsekkyys näkyy juuri siinä, että hoitopaikkaa pidetään ikiomana sen jälkeen kun se on kerran myönnetty. Siitä ei luovuta, vaikka toinen tarvitsisi sitä ja itse ei.

on siis ainoa peruste mukavuudenhalulle ja itsekkyydelle? Tuohan olisi helposti korjattavissa: enemmän kunnallisia päivähoitopaikkoja, että kaikille on varmasti paikka. Ja näin helppoa oli tehdä suomalaisista kunnollisia ja epäitsekkäitä.

Ei ketään mihinkään kyykytetä. Jokainen on oman elämänsä seppä. Jos valitsee avuttomuuden, on turha inistä, että mutkunmua kyykytetään...

Ei kai monikaan enää virikehoitoa mihinkään tarvitsisi. Ihminen on laumaeläin, ja lapset on aina kasvatettu koko yhteisön voimin. Vain nyky-yhteiskunnassa on naisvihamielinen elämäntapa, jossa äidin oletetaan jaksavan tehdä kaiken yksin. Täysin naurettavaa. Äitiys on iloinen, ihana asia, josta saa ja pitää nauttia! Siihen kuuluu ilman muuta se, että väsynyt äiti saa hyvillä mielein antaa lapsensa vähäksi aikaa jonkun toisen hoitoon, että saa levätä.

Monille se virikehoito on se ainoa "yhteisön tuki", mitä löytyy. Mutta tietenkin sekin hyvä täytyy poistaa, äitejä ei ole vielä kyykytetty tarpeeksi, varsinkaan toisten äitien toimesta...

ja sekö muka olisi ratkaisu, että hyväksytään turhakehoito? Onpa itsekäs näkökulma, ja hauskinta on, että itse et pidä sitä ollenkaan itsekkäänä. Niin sitä on demarien aivopesu kantanut hedelmää...

Itsekkyys näkyy juuri siinä, että hoitopaikkaa pidetään ikiomana sen jälkeen kun se on kerran myönnetty. Siitä ei luovuta, vaikka toinen tarvitsisi sitä ja itse ei.

on siis ainoa peruste mukavuudenhalulle ja itsekkyydelle? Tuohan olisi helposti korjattavissa: enemmän kunnallisia päivähoitopaikkoja, että kaikille on varmasti paikka. Ja näin helppoa oli tehdä suomalaisista kunnollisia ja epäitsekkäitä.

Ei ketään mihinkään kyykytetä. Jokainen on oman elämänsä seppä. Jos valitsee avuttomuuden, on turha inistä, että mutkunmua kyykytetään...

Ei kai monikaan enää virikehoitoa mihinkään tarvitsisi. Ihminen on laumaeläin, ja lapset on aina kasvatettu koko yhteisön voimin. Vain nyky-yhteiskunnassa on naisvihamielinen elämäntapa, jossa äidin oletetaan jaksavan tehdä kaiken yksin. Täysin naurettavaa. Äitiys on iloinen, ihana asia, josta saa ja pitää nauttia! Siihen kuuluu ilman muuta se, että väsynyt äiti saa hyvillä mielein antaa lapsensa vähäksi aikaa jonkun toisen hoitoon, että saa levätä.

Monille se virikehoito on se ainoa "yhteisön tuki", mitä löytyy. Mutta tietenkin sekin hyvä täytyy poistaa, äitejä ei ole vielä kyykytetty tarpeeksi, varsinkaan toisten äitien toimesta...

Meillä ei sellaista ollut lasten ollessa pieniä, turvaverkkoporukka asui silloin 900km pohjoisempana. Nyt 5v lasten syntymästä on jo jonkainlaista apua lähempääkin saatavilla; mutta ei ole mahdollista vaan ottaa sitä apua jostain joka tilnateessa

Ei ketään mihinkään kyykytetä. Jokainen on oman elämänsä seppä. Jos valitsee avuttomuuden, on turha inistä, että mutkunmua kyykytetään...

auttavat ja tukevat toisiaan puolin ja toisin. Sukulaisia, ystäviä, naapureita, työkavereita, harrastustuttuja... Jos itse asennoituu niin, että vain oma äiti 1000 km:n päässä on ainoa, joka kelpaa lasta hoitamaan, niin se on itse tehty valinta.

ja aitiydestani. mulla myos omat vanhempani 600kilsan matkan paassa, mutta mulle aivan selvaa, etta olen lasteni kanssa lahes koko ajan, ja onneksi mieheni myos sellainen, etta nauttii perheesta ja yhdessaolosta. en koe kotiaitiytta raskaaksi, raskasta olisi jos joutuisi olemaan vain kotona, mutta onneksi on avoimet paivakodit joihin voi menna lasten kans. lapsilla siella kavereita ja mulla seuraa. nyt ollaan mieheni kotimaassa ja nautin tasta yhteisollisyydesta ja ystavallisyydesta mita suomessa ei ole

AP

auttavat ja tukevat toisiaan puolin ja toisin. Sukulaisia, ystäviä, naapureita, työkavereita, harrastustuttuja... Jos itse asennoituu niin, että vain oma äiti 1000 km:n päässä on ainoa, joka kelpaa lasta hoitamaan, niin se on itse tehty valinta.

ihmiset, joita olisi apuna voinut käyttää, asuivat tuolloin noin kaukana. kas kun kaikki ei olla Helsingistä lähtöisin, vaan muutettu tänne muualta. Vaan nykyään on noita naapureita, kavereita, harrastuskavereita jne. Ei ollut kyse vain mummon kelpaamisesta hoitoavuksi..

ja sekö muka olisi ratkaisu, että hyväksytään turhakehoito? Onpa itsekäs näkökulma, ja hauskinta on, että itse et pidä sitä ollenkaan itsekkäänä. Niin sitä on demarien aivopesu kantanut hedelmää...

Itsekkyys näkyy juuri siinä, että hoitopaikkaa pidetään ikiomana sen jälkeen kun se on kerran myönnetty. Siitä ei luovuta, vaikka toinen tarvitsisi sitä ja itse ei.

on siis ainoa peruste mukavuudenhalulle ja itsekkyydelle? Tuohan olisi helposti korjattavissa: enemmän kunnallisia päivähoitopaikkoja, että kaikille on varmasti paikka. Ja näin helppoa oli tehdä suomalaisista kunnollisia ja epäitsekkäitä.

siis pointtini olikin, että onko se päivähoitopaikoista kiinni pitäminen on ainoa itsekkyyden ja mukavuudenhalun mittari. Kyllähän sen luulisi näkyvän monessa muussakin asiassa.

Ja jälleen tuohon "turhakehoitoon", en tiedä millaisesta rautalangasta pitäisi vääntää, että ne jääräpäisimmätkin ymmärtävät. Ne päivähoitopaikat eivät lisäänny sillä, että ne "turhakehoidettavat" otetaan kotiin. No ehkä muutama satunnainen paikka voisi jäädä vapaaksi, mutta kyllä pääsääntöisesti hoitopaikkoja lakkautetaan ja hoitajia irtisanotaan.

auttavat ja tukevat toisiaan puolin ja toisin. Sukulaisia, ystäviä, naapureita, työkavereita, harrastustuttuja... Jos itse asennoituu niin, että vain oma äiti 1000 km:n päässä on ainoa, joka kelpaa lasta hoitamaan, niin se on itse tehty valinta.

ihmiset, joita olisi apuna voinut käyttää, asuivat tuolloin noin kaukana. kas kun kaikki ei olla Helsingistä lähtöisin, vaan muutettu tänne muualta. Vaan nykyään on noita naapureita, kavereita, harrastuskavereita jne. Ei ollut kyse vain mummon kelpaamisesta hoitoavuksi..

auttavat ja tukevat toisiaan puolin ja toisin. Sukulaisia, ystäviä, naapureita, työkavereita, harrastustuttuja... Jos itse asennoituu niin, että vain oma äiti 1000 km:n päässä on ainoa, joka kelpaa lasta hoitamaan, niin se on itse tehty valinta.

ihmiset, joita olisi apuna voinut käyttää, asuivat tuolloin noin kaukana. kas kun kaikki ei olla Helsingistä lähtöisin, vaan muutettu tänne muualta. Vaan nykyään on noita naapureita, kavereita, harrastuskavereita jne. Ei ollut kyse vain mummon kelpaamisesta hoitoavuksi..

ja eipä muutaman ekan vuoden aikana huvittanut naapuria pyytää lapsenlikaksi tai katsomaan sairaita lapsia kun itsekin olin sairaana jne. Kyllä siinä muutama vuosi vierähti, että alkoi olla sellaisia kavereita/ystäviä, joita apuun pyytää.

auttavat ja tukevat toisiaan puolin ja toisin. Sukulaisia, ystäviä, naapureita, työkavereita, harrastustuttuja... Jos itse asennoituu niin, että vain oma äiti 1000 km:n päässä on ainoa, joka kelpaa lasta hoitamaan, niin se on itse tehty valinta.

Ei minulla ainakaan ole ketään kaveria tai naapuria, työkavereista tai harrastusTUTUISTA puhumattakaan, joka voisi ottaa vauvan hoitoon. Isomman lapsen kohdalla jo onnistuu. Tämä tukiverkkoasiakin on sellainen, että siitä eniten aukovat ihmiset, joilla omat sukulaiset asuvat lähes naapurissa ja apua saa aina kun vähän vinkkaa. Ei se ole niin helppoa alkaa tukiverkkoja rakentamaan kun lähes kaikilla on omat perheet ja omat kiireet.

Toisen nyt 2000. Yhteiskunta on muuttunut mutta minä en äitinä. Hoidan lapseni itse. Tarjoan myös niitä paljon puhuttaja virikkeitä (kotityöt, leikkiminen, askartelu ja muuta sellaista).

Maalaisjärki on kadoksissa!

...niin että se siitä.

Sen sijaan naapuriapu on meillä aina toiminut erinomaisesti.

auttavat ja tukevat toisiaan puolin ja toisin. Sukulaisia, ystäviä, naapureita, työkavereita, harrastustuttuja... Jos itse asennoituu niin, että vain oma äiti 1000 km:n päässä on ainoa, joka kelpaa lasta hoitamaan, niin se on itse tehty valinta.

Ei minulla ainakaan ole ketään kaveria tai naapuria, työkavereista tai harrastusTUTUISTA puhumattakaan, joka voisi ottaa vauvan hoitoon. Isomman lapsen kohdalla jo onnistuu. Tämä tukiverkkoasiakin on sellainen, että siitä eniten aukovat ihmiset, joilla omat sukulaiset asuvat lähes naapurissa ja apua saa aina kun vähän vinkkaa. Ei se ole niin helppoa alkaa tukiverkkoja rakentamaan kun lähes kaikilla on omat perheet ja omat kiireet.

ja aitiydestani. mulla myos omat vanhempani 600kilsan matkan paassa, mutta mulle aivan selvaa, etta olen lasteni kanssa lahes koko ajan, ja onneksi mieheni myos sellainen, etta nauttii perheesta ja yhdessaolosta. en koe kotiaitiytta raskaaksi, raskasta olisi jos joutuisi olemaan vain kotona, mutta onneksi on avoimet paivakodit joihin voi menna lasten kans. lapsilla siella kavereita ja mulla seuraa. nyt ollaan mieheni kotimaassa ja nautin tasta yhteisollisyydesta ja ystavallisyydesta mita suomessa ei ole AP

Ja minustakin se on juuri tämä yhteiskunta, jossa kaikki asuvat alunperin"yksin" sitten on 2 ja sitten alkaa tulla lapsia, niin sitä yhteisöllsiyyttähän ei ole ollenkaan, kuten monissa muissa maissa ja kulttuureissa. missä maassa olette, siis mistä miehesi kiotoisin?

Meillä sama juttu, siellä tässä asiassa täysin eri meininki, mutta ei ne lapset missään hoidossa ja päiväkodeissa kyllä ole, suku ja perhe hoitaa, en on niin isoja ajs uvat lähekkäin.