vauva suhteen pelastajana??
Kommentit (13)
päin vastoin pikkuvauva-arki on niin raskasta, että suurin osa eroistakin tapahtuu kuulemma lapsen ensimmäisten 1,5v:n aikana... Että yksin jäät jos rupeat liimaamaan suhdetta vauvalla kasaan. Kyseessä on jatkuvaa hoitoa vaativa pieni ihminen.
sinä oikeasti vauvan syntyvän perheeseen jonka tulevaisuus on hyvin epävarma? Ensin suhde kuntoon, sitten vauva, jos yhtään pystyt lapsen parasta ajattelemaan. Ei lapsi ole mikään onnenamuletti suhteeseesi.
mutta tuskin on kovin yleistä että vauva-arjen jakaminen sellaisen ihmisen kanssa jonka kanssa suhde on alunperin huono alkaisi yhtäkkiä olla kovin ihanaa.
Älä missään nimessä hanki lasta suhteen pelastamisen takia. Vauvan kanssa arki on raskaanpaan. Väsymys voi tuoda suhteeseen ärtyisyyttä yms..Jos suhde ei toimi niin voi miehesi pian lähteä lipettiin kun vauva-arjen raskaus paljastuu.
Meillä on tosi helppo lapsi ja siitä huolimatta vauva-arjen raskaus yöheräämisen vuoksi on yllättänyt. En varmasti jaksaisi olla niin positiivinen ja touhukas, mikäli minulla ei olisi niin tukevaa ja ihanaa miestä joka mahdollistaa minulle askareiden tekemisen, itseni hoitamisen ja vielä mahdollisuuden nukkua ilta unia kun hän tulee töistä kotiin.
ja ainoastaan pelastamaan suhde, eipä auttanut ei! Tuonko Sinä haluat lapsellesi kertoa?
mutta tuskin pelastaa sitä. Itse ainakaan en eroaisi niin kauan kun lapset ovat ihan pieniä, mutta ei se tarkoita että alkaisin rakastaa miestä jota en rakasta. Jatkaisin siis huonoa suhdetta muutaman vuoden kauemmin kuin ilman uutta vauvaa jatkaisin.
että se täystyisi "pelastaa", niin silloin ei ole oikea aika lapselle. Eikö se ole itsestään selvää? Surullista, miten vähän jotkut ihmiselämää arvostavat :(
Oltiin seurusteltu vuosi on-off meiningillä ja luulen että olisimme pian eroneet lopullisesti. Sitten kuitenkin tuo ihana yllätys tuli alkujärkytyksen jälkeen olimme onnellisia että meistä tulee perhe. Lapsi on nyt 10v ja hänellä on kaksi pikkusisarustakin. Meillä on kuitenkin olo ettemme me miehen kanssa valinneet toisiamme vaan lapsemme valitsi meidät vanhemmikseen. Olemme kuitenkin tyytyväinen ja onnellinen perhe. Jos mies olisi ollut toisenlainen hän ei ehkä olisi halunnut edes yrittää perhe-elämää ja olisin saanut lapsen yksin. Mies kuitenkin halusi yrittää ja onneksi kaikki meni hyvin. Silti joskus mietin että kun lapset lähtee kotoolta, onko meillä miehen kanssa tarpeeksi yhteistä että yhteiselo onnistuisi kahdestaankin.
ole jotain eroa; yllätyslapsi huonoon suhteeseen kuin että suunniteltu lapsi huonoon suhteeseen?
Oltiin seurusteltu vuosi on-off meiningillä ja luulen että olisimme pian eroneet lopullisesti. Sitten kuitenkin tuo ihana yllätys tuli alkujärkytyksen jälkeen olimme onnellisia että meistä tulee perhe. Lapsi on nyt 10v ja hänellä on kaksi pikkusisarustakin. Meillä on kuitenkin olo ettemme me miehen kanssa valinneet toisiamme vaan lapsemme valitsi meidät vanhemmikseen. Olemme kuitenkin tyytyväinen ja onnellinen perhe. Jos mies olisi ollut toisenlainen hän ei ehkä olisi halunnut edes yrittää perhe-elämää ja olisin saanut lapsen yksin. Mies kuitenkin halusi yrittää ja onneksi kaikki meni hyvin. Silti joskus mietin että kun lapset lähtee kotoolta, onko meillä miehen kanssa tarpeeksi yhteistä että yhteiselo onnistuisi kahdestaankin.
ev