Apua! Mikä vauvaani vaivaa???

olen nostanut vauvan syliin, koska minkäänlainen tassuttelu tai rauhoittelu sängyssä ei auta. Mahtaako vauva tottua siihen että pääsee syliin, pitäisikö vaan joku kerta antaa huutaa (niin että olen vieressä tietenkin), saisikohan heräilyt sillä loppumaan?



Heräilyt alkoivat kun tultiin viikon mittaiselta reissulta anopin luota takaisin kotiin.

että pääsee syliin :'(

selvästi syy siis anopissa... kuten aina AV:lla =)

Heräilyt alkoivat kun tultiin viikon mittaiselta reissulta anopin luota takaisin kotiin.

Mutta oli syy mikä tahansa niin älä jätä ottamatta syliin missäänt apauksessa :(



Ajattele jos itse olisit hän ja huutaisit hysteerisenä vaikkapa pelosta eikä äiti haluaisi ottaa syliin ja rauhoitella.



Ihokontakti on ainoa jolla esim vastasyntynyt pystyy rauhoittumaaan....



Monilla on stressinsietokyky todella huono nimenomaan kun me 70-luvulla syntyneet on jääty melko sylittä kun on kolmikuisena viety hoitoon.....

ja uskon, että heräilyt loppuvat. Vauva varmaan reagoi reissuun ja nukkuu alkuyöstä koiran unta.



Meidän 5 kk herää kiljumaan 3 kertaa yössä. Rauhoitellaan sylissä ja maidolla. Sitten halitaan ja jatketaan unia.

etteikö vauva saisi tottua syliin (on päivällä todella paljon sylissä), tarkoitin vain että pitäisikö jo tuon ikäsitä alkaa "opettamaan" että voi rauhoittua omaan sänkyynsä eikä syliin.



Joo ei vika ole anopissa :), tarkoitin lähinnä että vauva alkoi heräilyt heti kun tulimme kotiin, voisiko jotenkin reagoida siihen että olimme poissa?



ap

että kaikenlaista tulee esille, vaikkei mitään suoranaista vaivaa olekaan



Meillä oli pitkään kuopuksella vaihe, jossa hän heräsi aamu viiden maissa omaan huutoonsa (ja herätti tietysti koko perheen). Huusi ihan hurjana, eikä siihen auttanut mikään. Nukkui pinniksessä mun vieressä, laitoin aina käden pinnasänkyyn ja silittelin, kunnes nukahti uudelleen.



Tämä oli jo aikaa, ettei hän enää syönyt öisin. Itse koin raskaaksi sen, että huuto alkoi aamulla viideltä. Siinä kun silittelit puolikin tuntia, olit itse sen jälkeen jo täysin hereillä, eikä unta oikein enää saanut.



Jaksuja sinnepäin! Luulen, että aika hoitaa "ongelman" ja se saattaa olla vain joku unen rytmiin liittyvä vaihe, että vauvan on esim. vaikea siirtyä ensimmäisen kerran jostain unen vaiheesta toiseen, mutta kun pääsee tästä yhden kerran yössä yli, seuraavat kerrat ovat jo helpompia. Ymmärsitköhän yhtään? Sori, kun en osaa enempää auttaa...

jos heräisit itkien ja hädissäsi jostain unesta, kumpi tuntuisi paremmalta: että mies taputtaa ja sanoo että nukus nyt ja kääntää selän, vai että ottaisi kainaloon ja silittelisi uneen pidellen kiinni?



Hmmm... Meillä ei ainakaan tarvitse kenenkään itkeä yksin tai ilman lohduttajaa ja hellijää, oli sitten kyse äidistä, isästä tai lapsesta. Hellyydellä ja rakkaudella tai läheisyydellä ei ketään pilata!

ollut koko pienen ikänsä äärettömän herkkä reagoimaan kaikkiin muutoksiin esim. reissut, muutama päivä kotiin palatessa,jos mies ei ole kotona nukkumaan meno aikaan ym. ja kaikki vaikuttaa juuri nukkumiseen.



Toinen mikä tulee mieleen on vatsavaivat, onko allergioita tai väärä korvike (jos lapsi ylipäätänsä korviketta saa)

tyyntymään sänkyyn. Minä tekisin mitä tahansa, että tuonikäinen vauva rauhoittuu. Eli syliin, turvaan ja rauhaan.

Kyse on vieläpä selvästi jostain ohimenevästä vaiheesta, ja jos oppisikin väliaikaisesti nukahtamaan syliin tms. teillä on todellakin paljon aikaa opetella siitä pois. Sitten, kun vauva on isompi.

siis noin niinkuin temperamentiltaan? kuinka herkästi rauhoittuu päivisin, tai hermostuu?



Mulla esikoinen on temperamentiltaan kiivas, ja aina ollut todella herkkä hermostumaan ja raivostumaan, ja HYVIN huono rauhoittumaan. En tarkkaa ikää muista, mutta oliskohan ollut juuri tuossa 4-6kk ikäisenä, esikoiseni sai juuri kuvaamasi kaltaisia kirkumiskohtauksia vähän sen jälkeen kun oli nukahtanut yöunille, ja niistä rauhoittuminen oli vaikeaa. Neuvolasta mulle sanottiin, että se voi liittyä joko kiinteiden ruokien saamiseen (uusien ruoka-aineiden aloittamiseen), tai sitten uniin (ilmeisesti noinkin pienet jo näkevät unia). Jonkin aikaa tuota kesti, sitten meni ohi, jonkun ajan päästä tuli uusi jakso, meni ohi jne. Tyttö on nyt 4-vuotias, ja edelleen hänellä on aina joskus tuollaisia jaksoja. Nykyään ne vain ilmestyvät pienistäkin stressitekijöistä - viime syksynä päivähoidon aloitus, alkukesästä pikkuveljen syntymä, pari kk sitten lemmikkikanin tulo meille. Nykyään tosin myös loppuu nopeammin, pari kolme yötä kestää tuo jakso ja sitten palataan normaaliin.



Täm kuopus taas on hyvin rauhallinen vauva, mutta hänelläkin on vastaavanlaisia jaksoja ollut, mutta ihan vaan yksittäisinä öinä silloin tällöin. Ilmeisesti liittyvät juuri edellä mainittuihin unen jaksoihin, koska mitään muuta syytä en sille keksi. Kiinteää ruokaa ei vielä saa, eikä pitäisi mitään kummoisempia stressinaiheitakaan olla pojalla. Mutta eiköhän se tämäkin ajan kanssa mene ohi.



Tsemppiä ja voimia vaan, ja ota syliin se pikkuisesi. Kyllä se joutaa isompanakin opettelemaan sen itsekseen rauhoittumisen, usko pois.

Siis noi on niitä tilanteita, että ihan millä tahansa tavalla saat lapsen rauhoittumaan, niin se on paras tapa.



Lapsella tavat ja rutiinit muuttuvat niin moneen kertaan, että ei tarvitse hätätilanteessa todellakaan pelätä, että jostain nyt ei-niin toivotusta tavasta tulisi pysyvä.



Mä ottaisin viereen ja imettäisin, se yleensä rauhoittaa. Jos et imetä, niin ota viereen ja anna pullosta maitoa.

.. olen samaa mieltä kuin muutkin että ehdottomasti syliin aina jos vauva itkee! Ei vauvaa kuulu "opettaa" siihen ettei pääse syliin tai että "pärjääpä nyt siinä itsekseen"...



On varmaan ollut stressaantunut siellä anopin luona ja reagoin nyt kun olette taas kotona. Meidän vauva on myös tuollainen hieman herkkä luonteeltaan. Reagoi aina kun kyläillään tai on vieraita ja seuraavat yöt saattaa olla tosi levottomia.

pahalta tuntuisikin jättää vauva sänkyynsä, olen itsekin sylittelyn kannalla.

Vauva herää yleensä alle tunnin unien jälkeen (on nukahtanut rinnalle), joten ei suostu syömään uudelleen noin pian. Otan syliin ja hyräilen ja silittelen ja silitän, mutta siinä vauva yleensä herää kokonaan, joten uudelleen nukahtaminen on vaikeaa. Ollaan laitettu kuivausrumpu viereissä kylppärissä päälle kun vauva on rauhoittunut ja laitettu takaisin sänkyyn, siitä on ehkä ollut vähän apua. Mutta siis itse rauhoittelu on vaikeaa kun ei oikein sylissäkään rauhoitu.



Vauva on tosi lauhkea, ihan erilainen mitä isosisaruksensa olivat tuon ikäisinä. Isosiskot olivat tempperamanettisempia ja nopeasti hermostuvia, tämä tapaus on mitä rauhallisin tyyppi. Mutta ehkä on sitten herkkä reagoimaan reissuihin, tämä oli ensimmäinen kerta kun olimme yötä pois kotoa vauvan kanssa.



Iltahuudot on hankalia koska ajoittuvat juuri siihen aikaan kun isommat lapset (2v8kk ja 6 v) ovat menossa nukkumaan, siskoja on vaikea saada rauhoittumaan sänkyyn kun vauva huutaa viereisessä huoneessa. Tai jos tytöt ovat jo nukahtaneet, ainakin vanhempi herää aina huutoon. :(



ap



ap

vauvan koko maailma järkkyi siitä. ja tietenkin otat syliin ja rauhoittelet, joka kerta. ehkä saa sitten perusturvallisuutensa takaisin. älä kiltti ap jätä yksin huutamaan, älä tee sitä vauvalle.

oli vähän samanlaista menoa kun kuopus oli 4-5kk. Mies oli usein poissa työmatkoilla, ja vauva reagoi siihen huutamalla iltaisin. Kun mies oli kotona vauva nukahti ilman ongelmia. Mä jouduin valitettavasti ratkaisemaan asian niin että laitoin vauvan sänkyynsä, rauhoittelin, ja jätin huutamaan koska oli pakko laittaa muut lapset nukkumaan. Kävin vähän väliä rauhoittelemassa vauvaa, mutta joutui kuitenkin huutamaan jonkin aikaa. Yleensä nukahti huudettuaan 20 minsaa. Varmaan olisi ollut parempi pitää sylissä, mutten pystynyt enkä jaksanut.

Toivottavasti sulla ap on mies kotona iltaisin, niin voitte vuorotella tossa rauhoittelussa. Ehkä teidänkin vauva vaan reagoi muutokseen tuolla lailla.

että vauvasi on joutunut huutamaan yksin, mutta koliikkilapsen äitinä ymmärrän että sitä itkua ei vaan välttämättä jaksa. Varsinkin jos on muita lapsia hoidettavana. Mutta mä kyllä käsitin että ap ei ole aikeissakaan jättää lastansa yksin huutamaan, kirjoitti mielestäni että on vieressä jos lapsi huutaa. Meidän puolivuotiaan iltahuudot rauhoittui parissa kuukaudessa, tein silloin niin että istuin sängyn vieressä ja lauloin ja tassuttelin lasta, rauhoittui aika nopeasti sillä tavalla. Nykyään lapsi on 1v ja saa hienosti nukahtaa itsekseen, kyllä sitä voi alkaa harjoitella pienenkin kanssa, muttei tietenkään yksin saa jättää huutamaan.

vauvan koko maailma järkkyi siitä. ja tietenkin otat syliin ja rauhoittelet, joka kerta. ehkä saa sitten perusturvallisuutensa takaisin. älä kiltti ap jätä yksin huutamaan, älä tee sitä vauvalle.

perusturvallisuus järkkyi? Olimme koko perhe mukana reissussa ja vauvalla oli koko ajan seuraa ja tuntui viihtyvän. Kai nyt lapsen kanssa voi lähteä pois kotoa ilman että perusturvallisuus järkkyy?



ap

myöhemmin nukkumaan? Jos ei vaan ole tarpeeksi väsynyt ja sen takia herää eikä tahdo nukahtaa uudelleen? Meillä oli vähän samantapaista mutta se helpotti kun alettiin laittamaan tyttö tuntia myöhemmin unille.