Minusta on tulossa kotiäitifoobikko

siitä että subjektiivisesta päivähoidosta puhutaan täällä AINOASTAAN niin että lasten kotona hoitaminen tai hoitamtta jättäminen on äidin vastuulla (eli äidin työelämästä poisjättäytymisen hinnalla). Missä ihmeessä on miesten vastuu?! Minun ajatuksissani kun se on 50-prosenttinen.

Katsos kun mies ei voi synnyttää eikä imettää, äiti on luonnostaan se jolla vastuu pienestä lapsesta tulee olla. Ja jos tasa-arvoa mitataan kodin ulkopuolella töissäkäymisellä, niin jo on ihmisarvo pieni.

Hyötkätään ja räyhätään siksi kun tietävät tekevänsä väärin, mutta peittävät syyllisyydentunteensa hyökkäykseen.

Niin ja tämän kirjoittanut on työäiti

jos olisin kateellinen työssäkäyvien mahtavista etuisuuksista, olisin itsekin jo palannut töihin.

Olen pitänyt yhteistä aikaa pienten lasteni kanssa kuitenkin niin paljon arvokkaampana, ettei kateus ole lähimaillakaan sitä tunnetta, mitä jonkun samanikäisten lasten äidin ansiotyössä käynti minussa saa aikaan.

Aion nauttia tästä ajasta, ja tämä on sekä ollut, että on edelleenkin, kullanarvoista aikaa perheemme kaikille osapuolille. Epäilen, että joku duuniäiti saattaa kadehtia sitä, tai ainakin olisi syytä. Suorastaan, ellei kadehdi, ei ole ehkä ymmärtänyt kovinkaan montaa juttua elämästä yleensä.

niin hyvin voi tehdä niin että äiti on ensimmäiset 1,5 v. ja mies toiset 1,5-v. Mikä siinä on niin vaikeaa?



Ja kyllä tasa-arvo tehdään todeksi arjen teoilla, ei juhlapuheilla.

Jaa miten vastuu voisi olla 50-prosenttinen? Katsos kun mies ei voi synnyttää eikä imettää, äiti on luonnostaan se jolla vastuu pienestä lapsesta tulee olla. Ja jos tasa-arvoa mitataan kodin ulkopuolella töissäkäymisellä, niin jo on ihmisarvo pieni.

miten moni äiti täällä kirjoittaa, että mies ei ota osaa kotitöihin, miestä ei voi jättää yksin omien lastensa kanssa kun ei osaa niitä hoitaa, mies on aina töissä tai harrastuksissa? Miehestä on siis tullut eräänlainen perheen ulkojäsen, joka maksaa viulut ja vonkaa seksiä, mutta jolla ei ole mitään tunnesidettä vaimoonsa tai lapsiinsa.

Luulen että nämä valitukset vähenisivät, jos miehet jäisivät nykyistä useammin kotiin vanhempainvapaalle, ottamaan vastuuta kotitöistä ja hoivaamaan omia lapsiaan.

Jaa miten vastuu voisi olla 50-prosenttinen? Katsos kun mies ei voi synnyttää eikä imettää, äiti on luonnostaan se jolla vastuu pienestä lapsesta tulee olla. Ja jos tasa-arvoa mitataan kodin ulkopuolella töissäkäymisellä, niin jo on ihmisarvo pieni.

miten moni äiti täällä kirjoittaa, että mies ei ota osaa kotitöihin, miestä ei voi jättää yksin omien lastensa kanssa kun ei osaa niitä hoitaa, mies on aina töissä tai harrastuksissa? Miehestä on siis tullut eräänlainen perheen ulkojäsen, joka maksaa viulut ja vonkaa seksiä, mutta jolla ei ole mitään tunnesidettä vaimoonsa tai lapsiinsa.

Luulen että nämä valitukset vähenisivät, jos miehet jäisivät nykyistä useammin kotiin vanhempainvapaalle, ottamaan vastuuta kotitöistä ja hoivaamaan omia lapsiaan.

Omasta kokemuksesta tiedän. Koko perhe _perheenä_ on ollut yhtenäisempi ja voinut paremmin sen jälkeen, kun isä vuorollaan jäi kotiin, tosin vain 4 kk ajaksi, ja äiti palasi töihin:

Lasten ja isän suhde parana, äiti sai muutakin ajateltavaa kuin lapset, - ja isäkin saa muuten taas seksiä...

Ja itsekin oli aivan pimeä kotiäitivuosinani, paha vaan että senkin tajusi vasta kun olin palannut töihin ja lanttu ruvennut taas jotenkuten leikkaamaan.



Saan vieläkin kylmiä väreitä, kun näen vanhoja tuttuja puistossa kökkimässä. Jestas, mitä porukkaa. Veteliä, täysin arjesta vieraantuneita ihmisiä. Ollaan kotona vielä vaikka vanhin lapsi neljä vuotta (joka suurimman osan päivästä hilluu kavereidensa kanssa ties missä) ja valitetaan että on niiiiin rankkaa. Ja jos mies yrittää palauttaa maan pinnalle, esim. sanomalla että einoemilia ei tarvitse 150 uutta paitaa ja meidän perheen talous ei kestä sinun shoppailuasi, mies "on vittumainen ja pihi". Rouvilla jatkuvasti mummot ja papat tai mll:n hoitsu katsomassa lapsia että saa itse kierrellä kauppoja tai viilata kynsiä, ja lopputulos on vali vali vali. Sitten katsellaan sisustuslehtiä ja sikakalliita ranskalaisia keittiöitä tyyliin "tois ois kiva", sitten painostetaan mies tekemään remontti tai rakentamaan talo, ja kappas, se kotiäiti onkin taas uhri kun mies ei olekaan kotona hoitamassa 50% tiskikoneentäyttövuoroista tai muusta tosi vaativasta.



Onneksi nuo ajat on takana.

niin hyvin voi tehdä niin että äiti on ensimmäiset 1,5 v. ja mies toiset 1,5-v. Mikä siinä on niin vaikeaa? Ja kyllä tasa-arvo tehdään todeksi arjen teoilla, ei juhlapuheilla.

Moni tasa-arvon perään huutava kotiäiti ei vaan suostu luovuttamaan sitä kotonaolijan paikkaansa miehelle. Alahuuli alkaa väpättää välittömästi kun osien pitäisi vaihtua, vaikkakin mies haukutaan säännöllisesti paskaksi kun kehtaa käydä töissä. Raha ja ruoka sitten kelpaakin kotona makaavalle.

Monista naisista ei olisi perheen elättäjäksi, ei henkisesti eikä aineellisesti.

Itse en ole koskaan nähnyt sellaisia äitejä.



Hoitovapaalla ollessani näin sellaisia kotiäitejä, jotka hoisivat koko katraansa itse. Kävivät päivittäin ulkona, askartelivat lastensa kanssa, hoisivat kodin, harrastivat omia harrastuksiaan ja olivat tyytyväisiä elämäänsä.



Kukaan ei viilaillut kynsiä ja haaveillut ranskalaisista keittiöistä. Ehkä sinulla on kasvunpaikka muutenkin itsesi kanssa jos äitiysloman ja hoitovapaan ajan käytit tuollaiseen. Sääli kun niin hienon mahdollisuuden käytit noin turhaan.

Moni tasa-arvon perään huutava kotiäiti ei vaan suostu luovuttamaan sitä kotonaolijan paikkaansa miehelle. Alahuuli alkaa väpättää välittömästi kun osien pitäisi vaihtua, vaikkakin mies haukutaan säännöllisesti paskaksi kun kehtaa käydä töissä. Raha ja ruoka sitten kelpaakin kotona makaavalle.

Monista naisista ei olisi perheen elättäjäksi, ei henkisesti eikä aineellisesti.

Jos ei ole työpaikkaa mihin palata ja uuden työn haku pelottaa ja ahdistaa. Helpompi vetäytyä siihen "minä olen kotona lasteni parhaaksi" suojamuurin taakse. Ehkä jossakin mielen perukalla on taju siitä, että oma koulutus ja työkokemus ei mitenkään riitä sellaisen työpaikan saamiseen, jonka palkalla asuntolainan maksu ja perheen kulut hoituisivat. Kantti ei vaan kestä sitä myöntää.

Meillä mies oli vuoden koti-isänä ja monessa tutussa perheessä on mies ollut 3-12kk hoitovapaalla.



Taidatte elää jossain vanhoillisilla alueilla kun teillä isät ei jää kotiin.

lapsen kanssa kotona (yksin) vietetystä ajasta miehet käyttää Suomessa reippaasti alle 10%. Tähän ei siis lasketa niitä isyyslomia jolloin ollaan äidin kanssa yhtäaikaa kotona.

Moni tasa-arvon perään huutava kotiäiti ei vaan suostu luovuttamaan sitä kotonaolijan paikkaansa miehelle. Alahuuli alkaa väpättää välittömästi kun osien pitäisi vaihtua, vaikkakin mies haukutaan säännöllisesti paskaksi kun kehtaa käydä töissä. Raha ja ruoka sitten kelpaakin kotona makaavalle. Monista naisista ei olisi perheen elättäjäksi, ei henkisesti eikä aineellisesti.

Jos ei ole työpaikkaa mihin palata ja uuden työn haku pelottaa ja ahdistaa. Helpompi vetäytyä siihen "minä olen kotona lasteni parhaaksi" suojamuurin taakse. Ehkä jossakin mielen perukalla on taju siitä, että oma koulutus ja työkokemus ei mitenkään riitä sellaisen työpaikan saamiseen, jonka palkalla asuntolainan maksu ja perheen kulut hoituisivat. Kantti ei vaan kestä sitä myöntää.

[iMoni tasa-arvon perään huutava kotiäiti ei vaan suostu luovuttamaan sitä kotonaolijan paikkaansa miehelle. Alahuuli alkaa väpättää välittömästi kun osien pitäisi vaihtua, vaikkakin mies haukutaan säännöllisesti paskaksi kun kehtaa käydä töissä. Raha ja ruoka sitten kelpaakin kotona makaavalle. Monista naisista ei olisi perheen elättäjäksi, ei henkisesti eikä aineellisesti.

[/quote]

uskon monen kotiaäidin oikeasti ajatuksissaan ja teoillaan pakenevan sitä tosiasiaa, miten raakaa on kamppailu työmarkkinoilla nykyään. Silloin on melkein pakko haukkua uraäitejä, että kestäisi omaa oloaan, omaa tulevaisuudenpelkoaan.

Tällä hetkellä olen kotiäiti, mutta olen välillä ollut työssäkäyväkin, kuten varmaan moni muukin. Jos on kokemusta molemmista vaihtoehdoista, ymmärtää (toivottavasti) että kummassakin on hyvät ja huonot puolensa.Jotain merkitsee sekin, mistä syystä on työ/kotiäiti, ja onko itse sinut valintansa kanssa.

Hei. Olen hekilö,joka jokin aikaa sitten aloitti ketjun otsikolla subjektiivinen päivähoito-oikeus. Ajattelin, että tällä palstalla tulisi hyvää keskustelua. Sitä ketjua todellakin luettiin ja kommentoitiin hurjia määriä. Monesti palautin keskustelua sen alkuperäiseen asiaan, mutta rönsyili kovasti. Tällä palstalla on nähdäkseni aika mahdotonta keskustella asiallisesti, koska kommentteja ja aloituksia ei edes lueta kunnolla.



Itse avasin keskustelun subjektiivisesta päivähoidosta ns. virikehoidon muodossa alle 3-vuotiaalle, kun toinen vanhempi on kotona ja perheessä ei tukitoimia vaativia ongelmia tai elämäntilanne vaikeuksia. Tästä olisin halunnut keskustella LAPSEN NÄKÖKULMASTA.



Keskustelu jotenkin rönsyää samantein vastakkainasetteluksi milloin mistäkin. Itse en voi ymmärtää nykyisin tullutta ilmiötä pitää ALLE-3 vuotias hoidossa, jos itse hoitaa vauvaa kotona eikä mitään kummempaa syytä ole. Perustelen kantaani moneltakin kantilta: yhteiskunnalla ei ole varaa tähän verorahat pitäisi käyttää päivähoidon kehittämiseen perustehtävänsä suuntaisesti, alle 3-vuotias ei tarvitse kummempaa virikettä(lämpöä ja rakkautta) kuin kotona voi tarjota. Tunnetasolla on hurjaa ajatella, että pieni viedään pois ja toinen jää kotiin äidin kanssa. Perhe ja sen dynamiikka muodostuu juuri siinä yhdessäolossa.



Edellinen ei kuitenkaan ole kannanotto työssäkäymiseen/kotona olemiseen. Tällä hetkellä on vain valitettavaa, että päivähoitomme taso on niin huono. Kaikki tutkimukset osoittavat miten liian isot ryhmät, melu yms. vaikuttavat kehittyvään lapseen.Minusta meidän äitien pitäisi olla siitä aidosti huolissaan eikä keskittyä perustelemaan ratkaisujemme oikeellisuutta ja nimittelemään toisiamme. Nykyisin moni töihin menevä esim. palkkaa kotiin hoitajan, koska tiedostaa päiväkotien ongelmat lapsen terveen kehityksen tukemisessa.



Minusta täytyy karsia sieltä päästä mikä ei vahingoita lasta ja on lapsen etu. Lapsen etu olisi myös saada parempaa hoitoa kuin nyt, vanhemman valitessa työhönpaluun. Minusta päivähoitojärjestelmä on loistava asia, mutta sitä on uskallettava tarkastella realistisesti kokonaisuutena, johon on oikeasti varaa yhteiskunnallisestikin.



Itse olisin halunnut keskustella asiallisesti edellisestä, mutta luulen, että keskutelu täällä tahtoo aina lipsua juuri tehtyihin vastakkainasetteluihin kotiäiti/työäiti, hyvä äiti/huono äitiyms. Ammattilaisen silmin, joka näkee asian sisältä päin, en veisi omaa lastani alle 3-vuotiaana päiväkotiin nykyisenkaltaisessa tilanteessa. Järjestäisin hoidon toisin esim. hoitajalla tai muulla ratkaisulla. Toivoisin, että tulevaisuudessa voisin ajatella aidosti toisin ja pitää tätä hoitoa kaikilta osin laadukkaana ja lapsen kehitystä tukevana. Siksi minun on vaikea ymmärtää alle 3-vuotiaan lapsen viemistä hoitoon, jos vanhempi(olkoon äiti tai isä)on kotona. syysterkuin

samanlaista "kohtaloa". Eli miehen tulojen varassa elellään, eipä juuri koulutukseen ja/tai työelämään panisteta vaan omistetaan elämä lasten kasvatukselle kotona...Itse haluaisin kasvattaa tyttärestäni terveellä tavalla itsenäisen ja omillaan toimeentulevan yksilön, joka ei valitse elämäänsä miehen varassa elämiseen.

ikään kuin olisi vain 100% kotihoitoa kouluikään asti kannattavia äitejä, ja toisaalta lapsensa heti vanhempainvapaan päätteeksi päiväkotiin 10 tunnin päiviksi vieviä äitejä. Totuus on kuitenkin se, että samalla äidilläkin ne elämäntilanteet voivat muuttua, ja samalla myös mielipiteet.



Itse voin myöntää olleeni jonkinasteinen "kotihoitofanaatikko" hoitaessa lapsiani kotona heidän ollessaan alle 3-vuotiaita. Nyt kuitenkin kun lapset ovat jo 5- ja 6-vuotiaat, ja olen "kotiäitivuosien" jälkeen tutustunut raadolliseen akateemiseen pätkätyömaailmaan, olen joutunut toteamaan, että päivähoitosuhteen pysyvyys esim. meillä pätkätyöntekijöiden lapsilla on ensiarvoisen tärkeää. Jos tätä pysyvyyttä ei olisi, olisin todennäköisesti joutunut jättäytymään pitkäaikaistyöttömäksi. Nimittäin lapsiani en miksikään hoitopaikasta toiseen viskottaviksi heittopusseiksi antaisi.

mutta et sitä mitä olisit halunnut eli yhteistä hehkutusta "ap on täysin oikeassa". Saat toki ihmetellä niin paljon kuin vaan jaksat, mutta ihmettely ei ole riittävä syy kumota subjektiivista päivähoito-oikeutta, sori vaan.

mutta et sitä mitä olisit halunnut eli yhteistä hehkutusta "ap on täysin oikeassa". Saat toki ihmetellä niin paljon kuin vaan jaksat, mutta ihmettely ei ole riittävä syy kumota subjektiivista päivähoito-oikeutta, sori vaan.

Tuli kyllä minustakin hyvää keskusteluakin, mutta hurjan paljon asiatonta(nimittelyä ja vastakkainasettelua ja ihan asian vierestä). Oli ensimmäinen kertani tällaisella palstalla ja ihmettelin keskustelun välillä ihan asiatonta sävyäkin. AP:lle tässä kommentissani oikeastaan halusin lähettää terveisiä,että subjektiivisen päivähoito-oikeuden rajaaminen tai muuttaminen ei minun aloituksessani ollut ollenkaan keskustelu kotiäiti/työäiti asiasta. Mikä muuten on kotiäiti? sellainen, joka ei ole ollut ollenkaan työssä, on lasten kanssa kotona vuosia...vai miten? Suomessahan suurin osa vanhemmista on kuitenkin kotona jonkin hetken lapsensa kanssa. Vielä pakko kommentoida: subjektiivista päivähoito-oikeutta on alettu jo rajaamaan kunnissa.